KKO 1988:82 Krystyna Rudzinskin teos ylitti teoskynnyksen.
Mainos, joka loukkasi Krystyna Rudzinskin teosta.
Mainoksen luonnos, jonka Rudzinski oli suunnitellut ollessaan mainostoimiston palveluksessa ja joka muodostui nauruun repeävien, eriväristen ilmapallojen sommitelmasta sai tekijänoikeussuojaa itsenäisenä ja omaperäisenä tekijänoikeuslain 1 §:ssä tarkoitettuna kuvataiteen tuotteena. Toisen mainostoimiston toimesta sittemmin toteutetun mainoksen samankaltainen muoto ja väritys sekä sommitelma kokonaisuudessaan olivat niin samanlaiset alkuperäisen Rudzinskin suunnitteleman teoksen kanssa, ettei toteutettua mainosta pidetty itsenäisenä eikä omaperäisenä teoksena vaan sen on katsottu loukkaavan alkuperäistä Rudzinskin teosta. Loukkaavan mainoksen luonut mainostoimisto tuomittiin maksamaan hyvitystä sekä korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Tekijänoikeus suojaa luovaa työtä ja sen tekijöitä. Tekijänoikeus syntyy kun teos tehdään. Tekijänoikeus tuottaa "yksinomaisen oikeuden määrätä teoksesta valmistamalla siitä kappaleita ja saattamalla se yleisön saataviin." Teos on itsenäinen ja omaperäinen tekijänsä henkisen luomistyön tulos. Teoksia voivat olla maalaukset, piirustukset, elokuvat, sävellykset, sarjakuvat, koreografiat, kirjalliset ja suulliset esitykset, kartat, valokuvat, kuvitus, taideteollisuuden tuotteet, selittävä piirros ja tietokoneohjelmat. Luettelo on esimerkinomainen. Teossuojan saamisen kannalta erilaisilla lajeilla ja luokitteluilla ei kuitenkaan ole sinänsä merkitystä. Tekijänoikeussuojaa saava teos voi ilmetä millä tavalla tahansa. Teossuojan saaminen edellyttää pelkästään, että henkisen luomistyön tuote on itsenäinen ja omaperäinen, jolloin teos ylittää tekijänoikeuslaissa määritellyn teoskynnyksen. Käytännössä teoskynnys on melko alhaalla. Lähes kaikki kuvataide on näin ollen tekijänoikeussuojan piirissä. Myös kuvituskuvan ja sarjakuvan on oltava itsenäisiä ja omaperäisiä yltääkseen teostasoon ja nauttiakseen tekijänoikeussuojaa.
Kuvataiteen teoksia ovat esimerkiksi maalaus- kuvanveisto-, piirros-, tekstiilitaiteen ja grafiikan teokset, installaatiot, ympäristötaideteokset, kaiverrus-, puu- ja kivipiirrostaiteen teokset, kollaasi- ja sekatekniikalla toteutetut teokset, tilataiteen ja katoavan taiteen teokset, luonnokset ja muut vastaavat. Myös kuvituskuva ja sarjakuva voidaan lukea kuvataiteen teoksiksi. Viimeksi mainittujen teostyppien kohdalla voidaan puhua myös graafisen käyttötaiteen teoksista tai muotoilun tuotteista. Videoteoksia ja multimediateoksia pidetään yleensä audiovisuaalisina teoksina ja niitä on käsitelty elokuvaosiossa. Sen seikan ratkaiseminen, onko kyseessä kuvataiteen teos, audiovisuaalinen teos, kirjallinen teos tai johonkin muuhun kategoriaan kuuluva teos, on ratkaistava tapauskohtaisesti. Teoskynnyksen ylittymisen osalta sillä seikalla, mille luovuuden osa-alueelle teos luetaan, saattaa olla jossain tapauksissa merkitystä. Esimerkiksi, jos kuvataiteilija kuvittaa kasveja koskevan tietokirjan, saattaa kuvitus saada suojaa selittävänä piirroksena, jolloin teoskynnyksen ylittämisen kriteerejä arvioidaan hieman eri perustein, sillä selittävää piirustusta suojataan kirjallisena teoksena eikä kuvataiteen teoksena.
Teoksen taiteellisella arvolla ei ole merkitystä tekijänoikeussuojan kannalta, suojaa saa niin hyvä kuin huonokin teos, niin harrastelijan kuin ammattilaisen teos. Tekijänoikeus ei myöskään suojaa aiheita, ideoita, periaatteita tai teknisiä valintoja, esimerkiksi materiaalikokeiluja tai värivalintoja, vaan sitä itsenäistä ja omaperäistä muotoa, jossa teos on ilmaistu.
Koska tekijänoikeus ei suojaa ideoita tai aihetta, kaksi ihmistä voi maalata taulun tai piirtää sarjakuvan samasta aiheesta samoilla materiaaleilla tekijänoikeuden estämättä. Tekijänoikeudellista suojaa saavat myös luonnokset, mikäli ne ylittävät teoskynnyksen. Tekijänoikeus syntyy yhtä aikaa teoksen luomisen kanssa. Tekijänoikeussuojaa voivat saada myös esimerkiksi luonnokset, kuvakäsikirjoitukset ja synopsikset, mikäli itsenäisyys ja omaperäisyysedellytykset täyttyvät. Sillä seikalla, millä alustalla teos ilmenee, ei ole tekijänoikeuden kannalta merkitystä. Avoimissa tietoverkoissa, kuten Internetissä, ilmenevät kuvataiteen teokset ovat yhtä lailla tekijänoikeudella suojattuja kuin kankaalle maalatut tai puusta veistetyt teokset.
Kuvataiteen teosten kohdalla teoskynnystä on totuttu pitämään alhaisena. Kuvataiteen teoksen on nauttiakseen tekijänoikeudellista suojaa ylitettävä teoskynnys, eli teoksen on oltava itsenäinen ja omaperäinen tekijänsä henkisen luomistyön tulos. Korkeaa taiteellista laatua ei kuitenkaan edellytetä. Tekijänoikeusneuvosto on lausunnossaan katsonut kuvataiteen teoksena tekijänoikeussuojaa saavaksi muun muassa piirroksen, jossa oli tyylitelty pikkutyttö (lausunto 1991:4).
Itsenäisyys- ja omaperäisyysvaatimuksen katsotaan yleensä täyttyvän, jos voidaan olettaa, ettei kukaan muu työhön ryhtyessään olisi tehnyt samanlaista teosta Tekijänoikeusneuvoston lausunnossa 1999:12 Tekijänoikeusneuvosto katsoi, että valokuvassa toisinnetut lumiukot ilmensivät yleistä lumiukon hahmoa suhteellisen vähäisin tyylittelyin. Tekijänoikeusneuvosto katsoi, etteivät valokuvasta ilmenevät lumiukot sellaisenaan osoita omaperäisyyttä eivätkä ne ole teoksia. Siten valokuvaa sellaisenaan,yksittäisenä valokuvana tarkasteltuna, ei voida pitää minkään lumiukoista
muodostuvan teoksen kappaleena. Tällaisen valokuvan kaupalliseen hyödyntämiseen ei ollut lumiukoista johtuvaa tekijänoikeudellista estettä.
Tekijänoikeus suojaa vain teoksen ulkomuotoa eli tapaa, jolla tekijä on itsensä ilmaissut. Kun kuvataiteen teos saa tekijänoikeussuojaa, tekijällä on tekijänoikeuslaissa tarkoitettu yksinomainen määräysvalta teoksensa ja sen käytön suhteen.
start of metadata
Tekijänoikeuskäsitteistössä selittäviä piirustuksia suojataan kirjallisina teoksina. Laissa selittävinä piirustuksina pidetään esimerkiksi karttoja, konepiirustuksia ja rakennuspiirustuksia. Selittävät piirrokset pyrkivät tekniseen selkeyteen, niiden aihe- ja kuvakulmavalinnat ovat sellaisia, että vastaavaan työhön ryhtyvä päätyisi suurella todennäköisyydellä samoihin ratkaisuihin. Selittäviin piirustuksiin liittyy myös laatuvaatimus. Laatuvaatimusta ilmentää sanan selittävä käyttö. Selittävät piirustukset voivat saada tekijänoikeussuojaa samoin edellytyksin kuin muutkin teokset, eli suojan edellytyksenä on, että selittävä piirros yltää teostasoon eli on itsenäinen ja omaperäinen luomistyön tulos sillä tavoin, ettei kukaan muu asiantuntija voisi itsenäisesti päätyä esittämään samoja asioita muodoltaan samanlaisilla piirustuksilla. Selittävät piirustukset voivat saada tekijänoikeussuojaa samoin edellytyksin kuin muutkin teokset, eli suojan edellytyksenä on, että selittävä piirros ylittää teoskynnyksen eli on itsenäinen ja omaperäinen luomistyön tulos.
Tekijänoikeusneuvosto on käsitellyt selittävien piirustusten tekijänoikeussuojaa lausunnossaan 1996:2 (Oppi- ja käsikirjan lääketieteellisen kuvituksen tekijänoikeus). Tekijänoikeusneuvosto katsoi, että lausuntopyynnössä tarkoitetut lääketieteelliseen tekstiin liittyvät selittävät piirustukset, joissa oli kuvattu mm. ihmisen hengityselimistöä ja keuhkojen toimintaa, eivät yltäneet teostasoon ja jäivät siksi tekijänoikeussuojan ulkopuolelle.
Lausunnossaan 2002:4 Tekijänoikeusneuvosto katsoi, että tieteelliseen artikkeliin liittyvä tyrnipensaan kasvupaikkaa kuvaava piirustus ei ilmentänyt teostason saavuttamiseen vaadittavaa itsenäisyyttä ja omaperäisyyttä.
Piirustus kuvaa tyrnipensaiden kasvuoloja metsän ja meren välissä. Piirros on tehty tussilla tms. kynällä ja siinä on hahmoteltu oikealta vasemmalle puita, pensaita ja merenrannan kasvillisuutta. Piirustus ei osoita teostason saavuttamiseen vaadittavaa itsenäisyyttä ja omaperäisyyttä. Tekijän mahdollisuudet omaperäisen ja itsenäisen lopputuloksen luomiseen selittävien piirustusten osalta saattavat käytännössä olla varsin rajatut, sillä tekijänoikeus ei suojaa ideoita, aiheita, periaatteita tai tietoja sinänsä, vaan sitä persoonallista ilmenemismuotoa, johon ne on saatettu.
Tekijänoikeusneuvoston lausuntoon TN 2002:4 liittyvää kuvamateriaalia.
Lausunnossaan 2004:2 Tekijänoikeusneuvosto totesi, että Canon Ixus 400 digitaalikameran ohjekirjan piirrokset ja järjestelmäkartta eivät ilmentäneet sellaista itsenäisyyttä ja omaperäisyyttä, jota tekijänoikeussuojan saamiseksi edellytetään.
Kuvakollaasi saattaa koostua esimerkiksi valokuvista, piirroksista ja maalauksista tai niiden osista. Kuvakollaasin on yltääkseen teostasoon oltava itsenäinen ja omaperäinen. Lähtökohtaisesti kollaasin tekemiseen tarvitaan kuitenkin kaikkien sen yksittäisten osien, teosten, oikeudenhaltijoiden lupa. Jos uusi teos koostuu pienistä kuvadetaljeista, jotka sellaisenaan eivät yllä teostasoon, ei lupaa tarvita. Digitaalisen kuvan aikakautena kuvakollaasien tekeminen on huomattavasti helpottunut, kun taas tekijänoikeuskysymykset ovat puolestaan tulleet vaikeimmiksi. Miten se, että kollaasi on uusi teos, vaikuttaa tulkintaan ja voidaanko uusi kuvataiteen teos luoda siten, että se koostuisi pelkästään muiden tekijöiden teoksista otetuista sitaateista vai tarvitaanko lähtökohtaisesti aina kollaasissa käytettyjen teosten tekijöiden lupa, saattaa aiheuttaa epäselvyyksiä eikä vastaaminen ole aina yksinkertaista. Kuvakollaasien ja muunnelmien osalta lähtökohtana on pidettävä sitä, että sen, joka on koonnut teoksen jo olemassa olevista teoksista tai muunnellut jonkun toisen teosta, esimerkiksi käyttämällä siitä vain osaa omassa teoksessaan, on hankittava alkuperäisteoksen tekijältä tai oikeudenhaltijalta lupa teoksen käyttämiseen. Kollaasin tekijän ja muuntelijan tekijänoikeus kattaa vain hänen oman suorituksensa, eikä se rajoita tekijänoikeutta alkuperäiseen teokseen. Lähtökohtaisesti kollaasin ja muunnelman tekeminen toisen teoksesta edellyttää tämän teoksen tekijän suostumusta.
Mikäli kyseessä on kokonaan uuden teoksen luominen, jonka luomiseen jokin olemassa oleva teos on antanut ideoita, aineksia ja inspiraatiota, mutta joka ei ole tekijänoikeudellisessa mielessä merkityksellistä alkuperäisen teoksen käyttöä, ei tekijänoikeus riipu tekijänoikeudesta alkuperäisteokseen. Johtoa voi saada ajatuksesta, että kyseessä on alkuperäisteoksen tekijältä lupaa edellyttävä teos, mikäli katsojalle/kokijalle syntyy helposti samuuselämys alkuperäisen ja uuden teoksen välillä. Luotaessa kokonaan uusi itsenäinen teos, ei uusi teos ole samastettavissa alkuperäiseen teokseen. Käytännössä asia on kuitenkin ratkaistava tapauskohtaisesti. Tarkkaa rajaa vapaan luomisen ja lupaa edellyttävän muuntelemisen välille ei ole mahdollista vetää. Käytännössä asia on ratkaistava yksittäistapauksittain.
Korkeimman oikeuden ratkaisussa 1979 II 64 henkilö oli maalannut taulun käyttäen esikuvanaan B:n valmistamaa julkistettua valokuvaa ja asettanut maalauksensa julkisesti näytille ja myynyt sen. Korkeimman oikeuden ratkaisun mukaan oli ilmeistä, ettei maalaus ollut voinut syntyä valokuvasta riippumatta. Muun muassa töissä kuvattujen lasten asennot ja vaatetus sekä osaksi tausta osoittivat huomattavia yhtäläisyyksiä. Toisaalta valokuvassa ja maalauksessa oli myös olennaisia eroavaisuuksia, etenkin lasten ilmeissä ja siinä, ettei maalaus ollut valokuvan tapaan yksityiskohtia tarkasti kuvaava. Huomioon ottaen, ettei A:n oikeus valmistamaansa valokuvaan koskenut sen aihetta, ja että maalauksen ja valokuvan valmistusmenetelmien erilaisuudesta johtuen kuvaannollisesti vähäisetkin eroavuudet vaikuttivat olennaisesti kokonaisvaikutelmaan, korkein oikeus ei pitänyt B:n maalausta A:n valokuvan kappaleena, vaan valokuvan pohjalta syntyneenä itsenäisenä teoksena. B:n ei katsottu toimellaan loukanneen A:n tekijänoikeutta.
Muuntelua ja/tai vapaata muuttamista on käsitelty myös muun muassa Tekijänoikeusneuvoston lausunnoissa 1993:22, 1993:23, 1993:24 ja 2002:7. Tekijänoikeusneuvoston lausunto 2002:7 koski nimenomaan kuvataiteen teoksia ja siinä käsiteltiin osin samoja tulkintakysymyksiä. Asiassa oli kyse scratch-tekniikalla toteutettavan musiikkivideon luomisesta käyttämällä hyväksi jo aikaisemmin luotuja kuvataiteen teoksia ja valokuvia.
TN 2002:7. Lausunnossaan tekijänoikeusneuvosto totesi, että suojattujen kuvataiteen teosten ja valokuvien muuntelu ja sisällyttäminen musiikkivideoon on TekijäL 2 §:ssä tarkoitettua kappaleen valmistamista, joka kuuluu lähtökohtaisesti tekijän ja valokuvaajan yksinoikeuden piiriin ja edellyttää luvan pyytämistä kyseisten teosten tekijöiltä ja valokuvaajilta taikka heitä edustavalta järjestöltä.
Neuvoston mukaan lupa tarvitaan myös silloin, kun kuvataiteen teos tai valokuva halutaan sisällyttää tekijänoikeuslain 5 §:ssä tarkoitettuun kokoomateokseen. Jos manipuloidussa kuvateoksessa tai valokuvassa voidaan katsoa olevan kyse samasta teoksesta tai valokuvasta kuin mikä alkuperäisteos tai -valokuva on, alkuperäisen teoksen tekijällä tai valokuvaajalla on oikeus määrätä myös manipuloidussa muodossa valmistetusta teoksesta tai valokuvasta.
Tekijänoikeusneuvosto totesi lausunnossaan myös, että kuvataiteen teoksen tai valokuvan sisällyttäminen musiikkivideoon voi olla sallittua ilman tekijän tai valokuvaajan lupaa jonkin tekijänoikeuslain rajoitussäännöksen, kuten toisarvoista toisintamista koskevan (TekijäL 25 §:n 2 mom.) tai sitaattioikeutta koskevan (TekijäL 22 §) säännöksen nojalla. Tekijänoikeusneuvoston käsityksen mukaan lausuntopyynnössä tarkoitetun kaltaisessa musiikkivideossa voitaisiin toisintaa taideteoksia tekijänoikeuslain 25 §:n 2 momentin nojalla vain harvoin. Tekijänoikeuslain 25 §:n 2 momentin mukaan sallitusta toisintamisesta olisi kyse esimerkiksi silloin, kun kuvataiteen teos tai valokuva näkyisi toisarvoisessa merkityksessä musiikkivideolla esiintyvien henkilöiden taustalla.
Kuvataiteen teosten sisällyttämisestä musiikkivideoon tekijänoikeuslain 22 §:n, sitaattioikeus, nojalla tekijänoikeusneuvosto totesi, että tekijänoikeuslain esitöissä (komiteanmietintö 1991:33) on kuvataiteen teosten luomisen ja siteeraamisen yhteydessä viitattu hieman vapaampaan sitaattioikeuden käyttämisen mahdollisuuteen kuin mihin tekijänoikeuslain alkuperäiset valmistelutyöt viittaavat. Neuvosto totesi myös, että sitaattioikeuden sallittavuutta ja rajoja arvioitaessa on ensiksi tarkasteltava sitä, onko siteerauksen kohde suojattu teos. Jos kohde ei yllä teostasoon taikka jos siteerattavan teoksen suoja-aika on loppunut, sen käyttämisellä ei ole tekijänoikeuslain 22 §:n säännöksestä johtuvia rajoituksia.
Kokoomateoksella tarkoitetaan ns. jälkiperäisteosta. Kokoomateos on luotu yhdistämällä jo olemassa olevia teoksia tai teosten osia. Kokoomateoksesta voidaan puhua silloin, kun kokoomateokseen sisältyvät teokset yltävät teostasoon. Jotta kokoomateos saisi tekijänoikeussuojaa, on edellytyksenä, että teosten kokoaminen on tehty luovalla ja omaperäisellä tavalla. Täysin mekaaninen kokoaminen ei täytä itsenäisyyden ja omaperäisyyden vaatimusta. Sillä, joka on luonut kokoomateoksen, on siihen tekijänoikeus. Kokoomateoksen tekijän tekijänoikeus ei rajoita kokoomateokseen sisällytettävien teosten tekijöiden tekijänoikeutta. Teosten käyttöön kokoomateoksessa tarvitaan aina alkuperäisteosten oikeudenhaltijoiden suostumukset.
Pastissi (ransk. pastiche*,* ital. pasticcio) kuvataiteessa tarkoittaa teosta, joka tarkoituksellisesti jäljittelee jotain toista teosta sisällöllisesti tai tyylillisesti. Pastissi voi olla kantaaottava, irvaileva tai humoristinen. Pilapiirros, karikatyyri tai pilakuva (ital. caricare=lastata) on liioiteltu kuva, jolla tarkoituksellisesti kiinnitetään huomiota joko todellisen tai mielikuvituksellisen henkilön johonkin ominaisuuteen tai toimintaan. Pilapiirros ja karikatyyri käyttävät hyväkseen satiiria, kritiikkiä ja huumoria, joka saa ilmiasunsa visuaalisesti. Karikatyyrit ja pilapiirrokset voivat olla poliittisia ja ei-poliittisia.
Pastissin ollessa kyseessä katsoja yleensä tunnistaa alkuperäisen, lähtökohtana olleen teoksen. Pastissi on uutta luovaa eli alkuperäistä ja sitä suojataan tekijänoikeuslain perusteella taiteellisena teoksena, mikäli se ylittää teoskynnyksen ja yltää näin teostasoon. Joskus rajanveto saattaa olla vaikeaa ja on epäselvää loukkaako pastissi sen kohteena olevan teoksen moraalisia oikeuksia. Pastisseja on tehty perinteisesti kuvataideopetuksen yhteydessä ja myös taiteilijat tekevät pastisseja. Pastissi pyrkii jäljittelemään yhtä tai useampaa tunnettua teosta tai tyylilajia. Pastissi eroaa parodiasta siten, että pastissi ei pyri pilkkaamaan jäljittelynsä kohdetta
Pääsääntöisesti pastissi, pilapiirros ja karikatyyri ovat itsenäisiä, vapaasti muunneltuja teoksia, jotka on saatu aikaan aiempaa teosta vapaasti muuntaen. Tällöin uuden teoksen, pastissin, pilapiirroksen ja karikatyyrin tekijänoikeus ei riipu lainkaan tekijänoikeudesta alkuperäisteokseen (TekijäL 4 §). Parodiaa, pilapiirrosta ja karikatyyriä koskevaa poikkeusta ei löydy kuitenkaan sellaisenaan laista. EU:n tekijänoikeusdirektiivi sallii kuitenkin teoksen käyttämisen karikatyyrissä ja pastissa.
Sarjakuva saa tekijänoikeussuojaa, kun se on itsenäinen ja omaperäinen henkisen luomistyön tulos. Sarjakuvan luomiseen voi osallistua useita henkilöitä, esimerkiksi piirtäjä ja käsikirjoittaja voivat olla eri henkilöitä. Näiden henkilöiden eli tekijöiden, luovan, itsenäisen ja omaperäisen, panoksen ansiosta syntyy teos, joka itsessään on tekijänoikeudellinen teos ja tekijänoikeussuojan kohteena. Tekijänoikeudella suojatun teoksen tekijöille voi syntyä yhteisiä oikeuksia näin luotuun teokseen ja irrotettavissa olevia tekijänoikeuksia omaan teokseensa.
Yhteisteoksista säädetään tekijänoikeuslain 6 §:ssä. Yhteisteoksessa tekijöiden osuudet eivät muodosta itsenäisiä, irrotettavissa olevia teoksia. Tekijänoikeus näin luotuun teokseen kuuluu tällöin tekijöille yhteisesti. Yhteisteoksen tekijät voivat päättää vain yhdessä tekijänoikeuksien luovuttamisesta ja teoksen hyväksikäytöstä. Yhteisteoksen tekijöillä on kullakin kuitenkin itsenäinen oikeus vaatimusten esittämiseen oikeuden loukkauksen johdosta.
Yhteisteoksesta erotetaan yhteenliitetty teos, joka on useamman kuin yhden tekijän työn tuloksena syntynyt teos, mutta jossa eri tekijöiden panokset muodostavat itsenäisiä teoksia. Yhteenliitetyssä teoksessa tekijän panos on irrotettavissa. Korkeimman oikeuden tapauksessa, KKO 1956 II 76, (Mustalaisparoni) oikeus totesi, että operetin musiikki ja teksti olivat kumpikin itsenäisiä teoksia. Tekstin tekijän ei näytetty osallistuneen musiikin säveltämiseen luovalla panoksella siten, että häntä olisi voitu pitää sävelteoksen tekijänä yhdessä säveltäjän kanssa. Oikeudenhaltijan korvausvaatimus operetin esittämisestä hyväksyttiin käytetyn tekstin osalta, mutta hylättiin musiikin osalta, jonka suoja-aika oli kulunut umpeen. Yhteenliitetyn teoksen tekijät päättävät itsenäisesti oman osuutensa tekijänoikeuksista, niiden luovuttamisesta ja käyttämisestä. Käytännöllisintä on saattaa oikeudet yksiin, kuten kustantajan, tuottajan, teatterin tms. käsiin.
Sarjakuvaa, jonka luomiseen on osallistunut useampi kuin yksi tekijä voitaneen pitää pääsääntöisesti yhteenliitettynä teoksena pikemminkin kuin yhteisteoksena. Sarjakuvasyndikaatit eli sarjakuvan välitystoimistot kauppaavat ja levittävät sarjakuvia lehdille. Syndikaattisopimuksissa sovitaan esimerkiksi siitä, onko sarja levityksessä yksinoikeudella, maksuajoista ja mahdollisista kirja- sekä oheistuoteoikeuksista.
Tekijänoikeuslaissa on oma kustannussopimuksia käsittelevä lukunsa. Kustannussopimuksiin liittyviä tekijänoikeudellisia kysymyksiä käsitellään yksityiskohtaisemmin Luovan alan elinkeinonharjoittaja jaksossa.
Tekijänoikeus syntyy teoksen luomishetkellä suoraan lain nojalla. Tekijänoikeussuojaa nauttii vain teoskynnyksen ylittävä teos, joka ilmentää tekijänsä henkisen työn itsenäistä ja omaperäistä tulosta. Kuvataiteen teoksen suoja alkaa heti, kun teos on riittävän itsenäinen ja omaperäinen ylittääkseen teoskynnyksen. Omaperäisyyttä tulkitaan siten, että kukaan toinen ei todennäköisesti olisi tehnyt vastaavaa teosta täysin samaan tapaan. Myös teoksen luonnos, keskeneräinen tai signeeraamaton teos, voi saada suojaa, mikäli se ylittää teoskynnyksen eli on itsenäinen ja omaperäinen.
Minkäänlaista rekisteröintiä, ilmoitusta tai merkintää siitä, että teos on suojattu, ei tarvitse tehdä tekijänoikeuden saamiseksi. Myös ¿pöytälaatikkoon¿ tehty teos nauttii tekijänoikeussuojaa, teoksen julkistaminen ei ole suojan saamisen edellytys. Usein käytetty yleismaailmallinen merkintä © oikeudenhaltijan nimi ja teoksen ensimmäinen julkaisuvuosi, esim. © Teemu Taiteilija 2006, ei ole sekään tekijänoikeuden syntymisen edellytys. Merkintä ilmoittaa teoksen oikeudenhaltijan, mutta sillä on pelkästään informaatioarvoa.
Tekijänoikeus voi syntyä vain luonnolliselle henkilölle eli ihmiselle. Se ei voi syntyä oikeushenkilölle kuten yritykselle tai yhteisölle. Tekijänoikeus voidaan kuitenkin luovuttaa osaksi tai kokonaankin sopimuksilla eteenpäin, esimerkiksi jollekin yritykselle tai yhteisölle. Yhteisöt ja yritykset voivat saada tekijänoikeussuojaa vain alkuperäisiltä tkeijöiltä siirtyneiden oikeuksien perusteella.
Tekijänä pidetään vain sitä henkilöä, jonka luovan panoksen ansiosta teos on syntynyt. Jos tekijät ovat tehneet teoksen yhdessä, eivätkä osuudet muodosta itsenäisiä teoksia, syntyy tekijänoikeus tekijöille yhteisesti. Tekijöinä ei pidetä teknisiä avustajia, esimerkiksi tekijän ohjeiden mukaan toimivat pronssiveistoksen valusta vastaavat henkilöt eivät ole tekijöitä. Teoksen ideoijaa ei myöskään pidetä tekijänä, mikäli teoksen konkreettinen hahmo, ilmiasu on jonkun muun henkilön luovan panoksen tulosta.
Tekijänoikeuslain mukaan sillä, joka on luonut taiteellisen teoksen, on yksinoikeus teokseensa. Tekijänoikeus suojaa tekijän taloudellisia ja moraalisia oikeuksia.
Moraaliset oikeudet
Isyysoikeus ja respektioikeus
Tekijänoikeus suojaa taloudellisten oikeuksien lisäksi tekijän moraalisia oikeuksia. Tekijällä on ensiksikin oikeus tulla mainituksi teoksensa yhteydessä sen tekijänä, isyysoikeus. Toiseksi teoksen muuttaminen tekijän arvoa loukkaavalla tavalla tai teoksen esittäminen sellaisessa yhteydessä, että se saattaa loukata tekijää, on kiellettyä, respekti- eli kunnioittamisoikeus.
Bernin kansainvälisessä tekijänoikeussopimuksessa tekijän moraaliset oikeudet on ilmaistu sanoen: riippumatta taloudellisista oikeuksistaan ja myös luovutettuaan ne, tekijällä on oikeus vaatia tekijyyden tunnustamista sekä oikeus vastustaa teoksensa vääristämistä, typistämistä ja muuta muuttamista samoin kuin kaikkia teokseen kohdistuvia loukkaavia toimenpiteitä, jotka vahingoittavat hänen kunniaansa tai mainettaan.
Loukkaava yhteys saattaa liittyä esimerkiksi teoksen poliittiseen, uskonnolliseen, rasistiseen tai yhteiskunnalliseen käyttöön. Loukkaavaksi käytöksi on oikeuskäytännössä todettu mm. absolutistivalokuvaajan valokuvan käyttö viinietiketissä, pasifistitaiteilijan teoksen käyttö väkivaltaisessa pelissä ja kaupallista käyttöä välttävän kuvataiteilijan veistoksen käyttö mainoksessa.
Viimeksi mainitussa tapauksessa (KKO1994:99) mainostoimisto oli hankkinut kuvatoimistolta automainokseensa valokuvan kuvanveistäjä Eila Hiltusen julkistetusta veistoksesta. Valokuva oli hankittu kertajulkaisuoikeuksin ja ehdoin, että "lupien hankkimisesta kuvissa olevien nimien, henkilöiden ja tavaramerkkien käyttöön vastaa asiakas". Luovutus tulkittiin valokuvaoikeuden luovutukseksi, jossa mainostoimiston tehtävänä oli selvittää liittyykö valokuvan käyttämiseen ja julkaisemiseen tekijänoikeudellisia käyttörajoituksia. Mainostoimisto ja yritys, jonka tuotetta mainoskuvassa oli mainostettu, velvoitettiin korvaamaan Hiltuselle kohtuullisena korvauksena Hiltusen moraalisten oikeuksien loukkaamisesta 10 000 markkaa. Raastuvanoikeus totesi päätöksensä perusteluissa, että Hiltusen nimeä ei oltu tekijänoikeuslain 3 §:n 1 momentin mukaisesti mainittu valokuvan yhteydessä ja että veistosten esittäminen automainoksen yhteydessä oli tekijänoikeuslain 3 §:n 2 momentin mukaisesti loukannut veistosten omalaatuisuutta taiteellisina teoksina. Lisäksi Hiltuselle tuomittiin maksettavaksi hyvitystä tekijänoikeuden loukkauksesta 30 000 markkaa, raastuvanoikeus oli tuominnut 20 000 markkaa, jota määrää hovioikeus korotti, sillä perusteella, että valokuvaa oli käytetty ilman Hiltusen suostumusta. Hyvitys kuuluu olennaisena osana tekijänoikeuslaissa säädettyyn seuraamusjärjestelmään ja sen tarkoitus on, samoin kuin rangaistus- ja vahingonkorvausseuraamustenkin tarkoitus, ehkäistä tehokkaasti tekijänoikeuksien loukkaamista ja suojattujen teosten lainvastaista käyttämistä.
Tekijän yksinomainen oikeus käsittää oikeuden määrätä teoksen kaikenlaisesta muuttamisesta ja muuntelemisesta. Tekijän arvoa loukkaava muuttaminen voi tulla kyseessä esimerkiksi silloin, kun teoksen värejä muutetaan tai teosta leikataan tai rajataan. Teoksen muuntelu ei siis poista alkuperäisen tekijän oikeuksia vaan muunnelman valmistamiseen on pääsääntöisesti aina saatava tekijän lupa. Uuden itsenäisen teoksen luomista ja pastissia sekä pilakuvaa on käsitelty edellä.
Luoksepääsyoikeus
Kuvataiteen teoksen tekijän luoksepääsyoikeus kuuluu moraalisten oikeuksien ryhmään. Kuvataiteen teoksen tekijällä ja oikeudenhaltijalla on oikeus saada nähdä ja valokuvata teos, jos se on tarpeellista tekijän taloudellisten oikeuksien toteuttamiseksi, esimerkiksi katalogin tai postikorttien valmistamista varten tai muutoinkin tekijän taiteellisen työskentelyn takia. Luoksepääsy on toteutettava tavalla, josta ei aiheudu kohtuutonta haittaa teoksen omistajalle tai haltijalle.
Taloudelliset oikeudet
Tekijällä on yksinoikeus määrätä teoksestaan valmistamalla siitä kappaleita ja saattamalla se yleisön saataviin. Teoksen käyttämiseen tarvitaan pääsääntöisesti aina tekijän nimenomainen lupa. Tekijänoikeuden taloudelliseen puoleen kuuluu tekijän yksinoikeus määrätä teoksensa kaikesta sellaisesta käytöstä, jolla voi olla taloudellista merkitystä. Taloudellisista oikeuksistaan tekijä voi luopua kokonaan tai osaksi. Tekijällä on oikeus määrätä niistä ehdoista, joilla hän luopuu kokonaan tai osaksi oikeuksistaan ja joilla hänen teostaan on lupa hyödyntää. Tekijän taloudelliset oikeudet säätelevät teoksen käyttämistä vaihdannan ja muun yleisölle levittämisen kohteena.
Kuvataiteen teoksen tekijälle kuuluu määräysoikeus teoksen kappaleiden valmistamisesta. Kappaleen valmistamisena pidetään kaikkea teoksen toisintamista, kuten kuvan painamista painotuotteeseen. Myös kuvataiteen teoksen valokuvaaminen on tekijänoikeuslaissa tarkoitettua kappaleen valmistamista.
Tekijänoikeusneuvoston lausunnossa 2002:6 todettiin muun muassa seuraavaa: kuvanveistäjän veistokset, jotka oli sijoitettu Kansallisoopperan lämpiöön muutoin kuin pysyvästi, nauttivat tekijänoikeussuojaa siten, että kuvanveistäjältä olisi tullut kysyä lupa veistosten kuvaamiseen A Oy:n naisten- ja miestenvaatteiden kuvastoon.
Koska tekijällä on tekijänoikeuslain 2 §:n mukaan oikeus valmistaa teoksestaan kappaleita myös muutetussa muodossa, kuvataiteen teoksen muunteleminen ja tämän muunnellun teoksen sisällyttäminen toiseen tuotteeseen, kuten toiseen kuvataiteen teokseen, kuuluun tekijän yksinoikeuden piiriin.
Tekijänoikeuslaki suojaa myös tekijän oikeutta määrätä teoksensa julkistamisesta. Tekijän taloudellisiin oikeuksiin kuuluu yhtenä osana, että tekijä tai se, jolle tekijä on siirtänyt oikeutensa, määrää teoksen julkisesta näyttämisestä ja esittämisestä. Näyttämisellä tarkoitetaan teoksen fyysisessä, perinteissä muodossa tapahtuvaa näyttämistä, kuten teoksen näyttämistä taidenäyttelyssä, ja esittämisellä teknisellä apuvälineellä tapahtuvaa julkista esittämistä. Ennen teoksen julkistamista tekijän oikeus teokseensa on rajoittamaton.
Teosten levitysoikeus suojaa teosten levittämistä myytäväksi, vuokrattavaksi, lainattavaksi tai teoksen millä muulla tavoin tahansa tapahtuvaa levittämistä. Kuvataiteen teosten ja valokuvateosten myyminen ja vuokraus ovat tekijänoikeuslain suojaamaa käyttöä. Kun teoskappale on tekijän suostumuksella ensimmäisen kerran myyty tai muutoin pysyvästi luovutettu, saa kappaleen levittää edelleen (TekijäL 19 §). Teoksen ammattimaisesta tai julkisesta jälleenmyynnistä on tekijällä kuitenkin oikeus saada jälleenmyyntikorvaus.
Jälleenmyyntikorvaus
Kuvataiteen teosten ammattimaisesta ja julkisesta jälleenmyynnistä on tekijällä luovuttamaton oikeus saada jälleenmyyntikorvauksena 5 % myydyn teoksen arvonlisäverottomasta myyntihinnasta, silloin kun tämä hinta on 255 euroa - 50 000 euroa. Kun myyntihinta nousee yli 50 000 euron, niin korvausprosentti laskee.
Jälleenmyyntikorvauksen piiriin kuuluvat myös kuvataiteen teosten ohella valokuvateokset ja taidekäsityön sekä taideteollisuuden sarjalliset tuotteet. Rakennuksen jälleenmyynti ei oikeuta jälleenmyyntikorvaukseen. Maksun suorittamisesta ja maksuvelvollisuuden alaisen myynnin selvittämisestä maksun perivälle järjestölle, Kuvasto ry:lle, on vastuussa ammattimaisesti toimiva huutokaupanpitäjä tai taidekauppias. Oikeus jälleenmyyntikorvaukseen syntyy kaupantekohetkellä.
Tekijänoikeuden lähtökohta on, että määräysvalta tekijänoikeudella suojatun teoksen käytöstä kuuluu aina tekijälle tai sille, jolle tekijä on oikeutensa luovuttanut. Tekijänoikeuslaissa on kuitenkin joissakin yhteiskunnallisissa ja sivistyksellisissä tapauksissa rajoitettu tekijänoikeutta sananvapauden ja tiedonvälityksen hyväksi. Tekijänoikeuden rajoituksista on säädetty tekijänoikeuslain 2 luvussa.
KKO 1980 II 46. Osuuskunta X oli valmistanut sanomalehtiartikkelista valokuvasuurennoksen ja pannut sen julkisesti näytteille. Menettelyä ei katsottu julkiseksi esittämiseksi, joka kanteessa kerrotussa tilaisuudessa olisi sinänsä ollut luvallista, vaan kappaleen valmistamiseksi tekijänoikeudellisesti suojatusta teoksesta. Tekijän A:n ajamasta kanteesta X velvoitettiin suorittamaan A:lle luvattomasta käytöstä kohtuullinen hyvitys ja korvaus muusta menetyksestä.
Teoksen julkinen näyttäminen
Tekijänoikeuslain mukaan, kun teos on myyty tai muutoin pysyvästi luovutettu taikka teos on julkaistu, saadaan teosta näyttää julkisesti. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että tekijän oikeus määrätä näyttämisestä koskee vain hänen omistuksessaan olevia kappaleita. Taulun tai veistoksen kokoelmiinsa hankkinut taidemuseo tai yksityinen keräilijä saa asettaa teoksen näytteille omiin tiloihinsa tai muualle ilman, että tähän tarvitsee erikseen kysyä lupaa tekijältä tai maksaa hänelle korvausta. Tämä TekijäL:n 20 §:n säännös ei kuitenkaan koske teoksen julkista näyttämistä teknistä apuvälinettä käyttämällä. Rajoitussäännöksen ulkopuolelle jäävätkin esimerkiksi video-, ääni- ja elokuvateokset, joiden näyttäminen edellyttää yleensä tekijänoikeuden oikeudenhaltijan lupaa.
Tekninen apuväline on väline, jonka avulla voidaan nähdä kuva teoskappaleesta, mutta ei ¿aitoa¿ alkuperäistä teoskappaletta. Tällainen tekninen apuväline on esimerkiksi diaprojektori, piirtoheitin tai videotykki, jolla heijastetaan seinälle kuva taideteoksesta. Kun kuva saatetaan apuvälineen avulla läsnä olevan yleisön saataville, kyse on teoksen julkisesta esittämisestä. Jos sen sijaan apuvälinettä käytetään läsnä olevan teoksen katseluun, kyse on näyttämisestä, esimerkiksi taideteoksen katsominen infrapunalaitteella tai optisen linssin läpi. Ainoastaan yleisölle suuntautuva eli julkinen näyttäminen on tekijän yksinoikeuden piirissä. Näyttämisen julkisuutta arvioidaan samojen perusteiden mukaan kuin esityksen julkisuutta ja välittämisen suuntautumista yleisölle.
Kuvasitaatti
Kuvasitaattia (TekijäL 25 §) koskevan tekijänoikeuden rajoituksen perusteella, teos, esimerkiksi maalaus, voidaan kuvata taidenäyttelyssä ja käyttää sellaisen artikkelin yhteydessä, jossa taidenäyttelyä selostetaan edellyttäen, että se tapahtuu hyvän tavan mukaisesti ja tarkoituksen edellyttämässä laajuudessa.
Teoksen käyttäminen arvostelevassa ja tieteellisessä esityksessä
Julkistetuista taideteoksista saa ottaa tekstiin liittyviä kuvia arvostelevaan tai tieteelliseen esitykseen. Lainkohdan tarkoittamassa, arvostelevassa tai tieteellisessä artikkelissa tulee tekstin kuitenkin olla pääasia. Kuvien tulee olla tekstiin liittyviä, kuvan tulee valaista ja selventää tekstiä. Lainkohdassa tarkoitettu arvosteleva esitys on esimerkiksi näyttelyarvostelu. Tekijänoikeusneuvosto on pitänyt arvostelevana esitystä, jossa kirjoittaja liittää teosten tulkintaan omia arvioitaan, ja näkökulma artikkelissa on ollut arvosteleva. Tieteellisinä esityksinä pidetään esityksiä, jotka täyttävät tieteelliselle aiheen käsittelytavalle asetetut yleiset vaatimukset.
Teoksen käyttäminen päiväntapahtuman yhteydessä
Selostettaessa päiväntapahtumaa sanoma- tai aikakauslehdessä (TekijäL 25 §)
saa julkistetusta taideteoksesta ottaa tekstin yhteyteen liittyviä kuvia, edellyttäen ettei teosta ole valmistettu sanomalehdessä tai aikakauskirjassa toisinnettavaksi. Päiväntapahtuman, jota säännöksessä tarkoitetaan, ei tarvitse sijoittua taiteen alalle. Rajoitussäännös koskee sekä perinteisiä paperille painettuja lehtiä että lehtien verkkojulkaisuja. Säännös edellyttää joka tapauksessa kuvalta ja tekstiltä tiettyä yhteyttä. Rajoitussäännöksen perusta on lehdistön tarve ja tehtävä kertoa päiväntapahtumista.
Taideteos voidaan myös sisällyttää toiseen valokuvaan, elokuvaan tai televisio-ohjelmaan, jos toisintamisella on valokuvassa, elokuvassa tai televisio-ohjelmassa toisarvoinen merkitys. Tämä rajoitussäännös koskee vain sellaisia taideteoksen kappaleita, jotka on tekijän suostumuksella myyty tai luovutettu pysyvästi. Esimerkiksi edellä selostetussa kuvanveistäjää koskevassa jutussa veistoksia ei oltu sijoitettu pysyvästi Kansallisoopperan lämpiöön. Nyt kyseessä olevan rajoitussäännöksen sallimaa käyttöä on esimerkiksi teoksen näkyminen työhuoneessa haastateltavasta otetun valokuvan tai televisio-ohjelman yhteydessä osana huoneen interiööriä.
Julkisella paikalla olevan taideteoksen kuvaaminen
Taideteoksen kuvaaminen on sallittua, milloin teos on pysyvästi sijoitettu julkiselle paikalle tai sen välittömään läheisyyteen. Jos taideteos on kuvan pääaihe, kuvaa ei saa kuitenkaan käyttää ansiotarkoituksessa. Tekstiin liittyvän kuvan saa kuitenkin ottaa sanomalehteen tai aikakauskirjaan.
Teoksen esittäminen opetuksen yhteydessä
Taideteoksen, joka on julkaistu, saa esittää julkisesti opetuksen yhteydessä (TekijäL 21 §). Säännös ei koske näytelmä- eikä elokuvateosta, joiden esittämiseen tarvitaan aina tekijän lupa. Kansallisen audiovisuaalisen arkiston kokoelmissa olevaa elokuvateosta saa, lukuun ottamatta ulkomaisen tuottajan tallettamaa elokuvateosta, käyttää tutkimukseen ja korkeakoulutasoiseen elokuvaopetukseen. Laissa tarkoitettua opetustoimintaa on ainoastaan sellainen opetustoiminta, joka ei tapahdu ansiotarkoituksessa.
Rakennuksen kuvaaminen
Rakennuksen saa vapaasti kuvata sisältä ja ulkoa. Tämä tarkoittaa kaksiulotteista kuvaamista esimerkiksi valokuvaamalla tai piirtämällä. Kolmiulotteinen toisintaminen edellyttää arkkitehdin luvan.
Näyttelyä ja myyntiä koskeva luettelo tai tiedotus
Taideteoksen, joka kuuluu kokoelmaan tai pannaan näytteille, tai tarjotaan myytäväksi, saa kuvata luetteloon tai näyttelyä tai myyntiä koskevaan tiedotukseen. Kokoelma- tai näyttelyluettelo voidaan valmistaa ilman taiteilijan lupaa ja ilman korvausta silloin, kun kyseessä on analoginen toisintaminen eli perinteinen paperille painettu luettelo. Digitaaliseen luetteloon on kuitenkin saatava teoksen oikeudenhaltijan lupa. Näyttely- tai myynti-ilmoituksissa kuvan sallittu käyttäminen edellyttää, että teosta tulee tarjota myytäväksi tai se tulee esittää näyttelyssä. Näyttelyluettelolla tarkoitetaan teoksia katsomaan tulevien opastusta palvelevaa teosta. Teosta ei myöskään voi käyttää taidekaupan tai muun yrityksen yrityskuvamainonnassa myynnin jälkeen ilman tekijän lupaa.
Taideteoksen valokopiointi
Taideteoksen valokopiointi on kappaleen valmistamista. Valokopiointiin oikeuttavan luvan myöntää tekijänoikeuslain erityissäännöksen perusteella kaikkia tekijöitä edustava järjestö, Kopiosto ry.
Yksityinen käyttö
Julkistetusta teoksesta saa valmistaa muutaman kappaleen yksityistä käyttöä varten vaikkapa valokuvaamalla. Kuvataiteen teoksen jäljentämistä ei kuitenkaan saa antaa ulkopuolisen suoritettavaksi. Henkilö voi siten itse kopioida julkistetun maalauksen kuvan kotinsa seinälle, mutta hän ei voi valattaa taidevalimossa pronssiin omistamaansa kipsiveistosta ilman tekijän lupaa. Itse valmistetun teoskappaleen voi lahjoittaa ystävälle tai sukulaiselle, mutta näin valmistettua teosta ei saa myydä eteenpäin. Huomionarvoista on, että taideteokseen saa toinen vain tekijän toimeksiannosta merkitä tekijän nimen tai nimimerkin. Teoksen jäljennökseen ei tekijän nimeä tai nimimerkkiä saa siten panna sillä tavoin, että jäljennös voidaan sekoittaa alkuperäisteokseen.
Tekijänoikeus voidaan luovuttaa sopimuksella luonnolliselle henkilölle eli ihmiselle tai oikeushenkilölle kuten yritykselle tai muulle yhteisölle. Taloudelliset oikeudet voidaan luovuttaa osittain tai kokonaan, moraaliset oikeudet ovat lähtökohtaisesti luovuttamattomat. Moraalisista oikeuksista voidaan luopua vain laadultaan ja laajuudeltaan rajoitetusti, esimerkiksi siten, että jossain rajoitetussa yhteydessä tekijän nimi jätetään mainitsematta. Tekijänoikeuden luovutuksen laajuus määräytyy sopimuksen sisällön mukaisesti. Siltä osin kun tekijänoikeutta ei ole siirretty sopimuksella, ovat tekijänoikeudet tekijällä.
Tekijänoikeuslain mukaan se, jolle tekijänoikeus on luovutettu, ei saa muuttaa teosta eikä luovuttaa oikeutta, ellei toisin ole nimenomaisesti sovittu. Jos halutaan, että teosta saa muuttaa tai käyttöoikeuden saa edelleen luovuttaa kolmannelle, on tästä nimenomaisesti sovittava.
Mikäli muuta ei ole sovittu tekijänoikeudet kuuluvat taiteilijalle myös taideteoksen eli teoskappaleen luovutuksen jälkeen. Tekijänoikeuslain nimenomaisen säännöksen mukaan teoksen kappaleen luovutukseen ei sisälly tekijänoikeuden luovutusta. Teoskappaleen itselleen hankkinut henkilö ei siten saa esimerkiksi valmistaa teoksesta postikortteja, suurennoksia, tai ladata siitä valokuvaa kotisivulleen katsottavaksi. Teoskappaleen hankkinut on hankkinut vain yhden kappaleen omistusoikeuden eikä mitään teokseen liittyviä tekijänoikeuksia, ellei niistä ole erikseen sovittu.
Tilauksesta tehdyn muotokuvan tekijä ei kuitenkaan saa käyttää oikeuttaan tilaajan, tai tämä kuoltua hänen leskensä tai perillistensä suostumuksetta. Näin ollen tekijän on saatava muotokuvan tilaajalta lupa esimerkiksi vedosten ottamiselle muotokuvasta, sen muulle jäljentämiselle tai sen julkaisemiselle taidetta esittelevässä julkaisussa.
Tekijänoikeuslaki suojaa teoksia määrätyn ajan. Tämän suoja-ajan jälkeen teosten käyttöön ei tarvita tekijän lupaa. Tekijänoikeus on voimassa tekijän elinajan ja 70 vuotta tekijän kuolinvuoden päättymisestä. Suoja-ajan piirin ulkopuolella olevien teosten käyttö on vapaata sillä rajoituksella, että opetusministeriö voi kieltää julkisesti sivistyksellisiä etuja loukkaavan käytön.
Visuaalisen alan taiteilijoiden tekijänoikeusjärjestö Kuvasto ry edustaa ulkomaalaisia ja kotimaisia kuvataiteilijoita. Kuvasto antaa edustamiensa taiteilijoiden puolesta tekijänoikeuslain edellyttämän luvan taideteoksen toisintamiseen ja sopii teoksen käyttämisen ehdoista. Jälleenmyyntikorvauksen osalta tekijänoikeuksia hallinnoi Opetusministeriön päätöksen perusteella Kuvasto ry.
Kopiosto ry edustaa lukuisia suomalaisia oikeudenhaltijoilta ja myöntää luvan mm. tekijänoikeudellisesti suojatun materiaalin valokopiointiin. Valokopiointikorvaukset käytetään tekijöiden yhteisiin tarkoituksiin.
Tekijänoikeuslaki suojaa valokuvaajan oikeutta omiin kuviinsa. Tekijänoikeuslaissa on kahdenlaisia valokuvia koskevia säännöksiä. Kuva, joka on luotu valokuvaamalla, voi saada tekijänoikeussuojaa joko valokuvateoksena tai lähioikeuden suojaa valokuvana eli ns. tavallisena valokuvana. Itsenäiset ja omaperäiset teoskynnyksen ylittävät valokuvat saavat teossuojaa teoksina. Kaikki muut valokuvat saavat suppeampaa suojaa tavallisina valokuvina tekijänoikeuslaissa säädetyn lähioikeuden perusteella.
Suojaa saavat siten kaikki valokuvat, niin studiossa kuin perhepiirissä otetut kuvat, niin näyttelyiden valokuvateokset kuin turistikuvat ja reportaasikuvat. Tavallisen valokuvan osalta suojan saamisen edellytykseksi riittää, että valokuva on otettu. Tavalliset valokuvat saavat lähes yhtä laajaa suojaa kuin teosvalokuvatkin. Suurin ero koskee suoja-aikaa. Seuraavassa esitetty koskee niin valokuvateosta kuin valokuvaakin ellei asiasta ole erikseen mainittu.
Valokuvateos ja valokuvat ovat valokuvaamalla tai valokuvaamiseen verrattavin tavoin valmistettuja kuvia. Valokuvana pidetään valon vaikutuksesta valolle herkkään materiaaliin (kuten filmi, kenno) syntynyttä kuvaa. Valo voi olla näkyvää tai näkymätöntä. Valokuvaukseen verrattavalla tavalla syntyvänä kuvana pidetään myös lämmön avulla, lämpökameralla, tapahtuvaa kuvaamista. Kuvan kiinnitysalusta voi olla mikä tahansa, esimerkiksi magneettinen nauha, muistikortti tai tietokoneen kovalevyn muistiin tallennettu kuva. Sillä ei ole merkitystä, että kuvaa ei voida nähdä ilman teknisiä apuvälineitä. Digitaalikameralla ja kännykkäkameralla otetut kuvat ovat lain tarkoittamia valokuvia. Elokuvan yksittäiset kuvaruudut, framet, saavat suojaa tekijänoikeuslain 49 a §:n mukaisina valokuvina tai jos teoskynnys ylittyy lain 1 §:n tarkoittamina teosvalokuvina.
Valokuvateos eroaa valokuvasta siten, että valokuvateos on itsenäinen ja omaperäinen tekijänsä henkisen luomistyön tulos. Valokuvateoksen tulee ilmentää tekijänsä luovia ratkaisuja ja olla sellainen, ettei kukaan muu päätyisi samanlaiseen lopputulokseen, jos olisi samanlaisen kuvaustehtävän äärellä. Selvää rajaa teosvalokuvien ja lähioikeudella suojattavien valokuvien välille ei ole aina helppo vetää vaan harkinta joudutaan suorittamaan yksittäistapauksittain.
Valokuvien teoskynnykseen liittyviä oikeustapauksia on niukasti. Turun hovioikeus on ratkaisussaan nro 2154 vuodelta 1997 arvioinut viinipullon etiketissä olevan koskea kuvaavan valokuvan tekijänoikeussuojaa. Valokuva ei saanut suojaa valokuvateoksena vaan valokuvana.
Tekijänoikeus valokuvateokseen tai lähioikeus valokuvaan ei suojaa ideaa, aihetta tai juonta. Ajatukset, periaatteet, tekniset ratkaisut ja tiedot, jotka esitetään, eivät myöskään saa suojaa, vaan nämä ovat kenen tahansa hyödynnettävissä. Tekijänoikeus suojaa valokuvateoksen ilmenemis- ja ilmaisumuotoa, johon teoksen tekijä on henkisen luomistyön tuotteensa saattanut.
Tekijänoikeus syntyy suoraan lain nojalla automaattisesti ja heti teoksen luomishetkellä. Suojan alkamishetki on filmin valottamishetki tai tiedoston valotushetki digitaalikameran matriisikennolle. Valokuvan suoja-aika on lyhyempi kuin valokuvateoksen. Valokuvateoksen suoja-aika on 70 vuotta tekijän kuolinvuoden päättymisestä ja valokuvan suoja-aika on 50 vuotta valokuvan ottamisvuoden päättymisestä. Yhteisteoksen suoja-aika lasketaan viimeksi kuolleen tekijän kuolinvuodesta.
Tekijänoikeusneuvosto on lausunnossaan (TN 2003:6) katsonut, että valokuvaaja NN oli saanut ainoana valokuvaajana kunnollisen kuvan Paavo Nurmesta tämän sytyttäessä olympiatulta. Tämä kuva oli tekijänoikeusneuvoston mielestä, vaikkakin kuva oli urheilu- ja kulttuurihistoriallisesti arvokas kuva, pelkästään valokuva, joka sai lähioikeuden valokuvana. Koska kyseisen valokuvan suoja-aika oli kulunut umpeen, valokuvaa voitiin käyttää Aku Ankka -lehden mainoksessa.
Kenelle tekijänoikeus ja lähioikeus kuuluu?
Tekijänoikeuslain mukaan tekijä on aina luonnollinen henkilö eli ihminen. Valokuvateoksen tekijänä pidetään sitä henkilöä, joka on ottanut kuvan: painanut valokuvauskoneen tai muun vastaavan laitteen laukaisinta. Mikäli valokuvaamiseen on osallistunut useampi henkilö siten, että esimerkiksi yksi rajaa aiheen ja kuvakulman, toinen valitsee objektiivit ja suljinajat, kolmas laukaisee kameran jne., on oikeuskirjallisuudessa ja Tekijänoikeusneuvostossa (lausunto TN 1991:6) katsottu, että oikeudet valokuvaan voivat kuulua useille henkilöille yhteisesti. Tällöin puhutaan yhteisteoksesta. Tekijänoikeus yhteisteokseen kuuluu tekijöille yhteisesti. He voivat päättää vain yhdessä oikeuksien luovuttamisesta ja teoksen hyväksikäytöstä.
Valokuvan lähioikeus ei edellytä luovaa itsenäistä ilmaisua ja siksi se voi syntyä valokuvan valmistajalle niin luonnolliselle henkilölle eli ihmiselle kuin myös oikeushenkilölle eli juridiselle henkilölle, kuten yritykselle tai yhdistykselle, tilanteessa, jossa ei ole valokuvaajaa vaan valokuva on syntynyt esim. valvontakameran lauettua.
Tekijän taloudelliset oikeudet
Valokuvateoksen tekijälle sekä tavallisen valokuvan valmistajalle kuuluu sekä taloudellisia että moraalisia oikeuksia. Taloudelliset oikeudet antavat tekijälle yksinoikeuden määrätä valokuvateoksesta. Valokuvaajalla, niin teosvalokuvaajalla kuin tavallisten valokuvien tekijällä, on yksinoikeus valmistaa teoksesta kappaleita ja saattaa ne yleisön saataville. Kappaleen valmistamista on esimerkiksi valokuvan tai filmin skannaaminen, valokuvan imurointi internetistä tietokoneen muistiin. Teosvalokuvan ja valokuvan suojamuotojen suurin eroavuus liittyy käytännössä niiden eripituiseen suoja-aikaan, mutta tavallisen valokuvaajan yksinoikeudet ovat myös jonkin verran rajoitetummat kuin teosvalokuvan tekijän yksinoikeudet.
Tavallisen valokuvan valokuvaajan oikeus rajoittuu oikeuteen määrätä valokuvan kappaleiden valmistamisesta ja saattamisesta yleisön saataviin. Hänellä ei sen sijaan ole oikeutta määrätä valokuvan kappaleiden valmistamisesta toisessa taidelajissa taikka toista tekotapaa käyttäen. Näin ollen hän ei voi kieltää toista henkilö maalaamasta muotokuvaa ottamastaan henkilövalokuvasta.
Kun kuva esitetään yleisölle vaikka teknisen apuvälineen, kuten videotykki, diaprojektori, avulla tai näytetään muuten esimerkiksi näyttelyssä tai kotisivuilla, niin kyse on teoksen julkisesta esittämisestä. Yleisölle suuntautuva julkinen näyttäminen on tekijän yksinoikeuden piirissä.
Kun teoksen kappale, teosvalokuva tai tavallinen valokuva, on tekijän suostumuksella myyty tai muutoin pysyvästi luovutettu, kappaletta saadaan käyttää teoksen näyttämiseen julkisesti. Säännöksellä on haluttu varmistaa se, että taideteoksen hankkija voi nauttia teoksesta myös näyttämällä sitä muille. Tämä tekijänoikeuslain 20 § käsittää julkisen näyttämisen vain teoksen fyysisessä, perinteisessä muodossa, ei julkista näyttämistä teknistä apuvälinettä käyttäen. Tämän perusteella valokuvien esittäminen digitaalisessa muodossa tietokoneavusteisesti julkisesti ei olisi sallittua ilman tekijän lupaa. Valokuvateoksen näytteille asettaminen on siis tekijän yksinoikeus, kunnes teos on luovutettu ostajalle, esimerkiksi museolle. Luovutuksen jälkeen teoksen ostaja saa näyttää teoskappaletta julkisesti, koska tekijän näyttämisoikeus näyttämiseen ilman teknistä apuvälinettä on lakannut. Säännös koskee myös tavallista valokuvaa.
Mikäli muuta ei ole sovittu tekijänoikeudet kuuluvat tekijälle myös taideteoksen eli teoskappaleen luovutuksen jälkeen. Tekijänoikeuslain nimenomaisen säännöksen mukaan teoksen kappaleen luovutukseen ei sisälly tekijänoikeuden luovutusta. Teoskappaleen itselleen hankkinut henkilö ei siten saa esimerkiksi valmistaa teoksesta postikortteja, suurennoksia, tai ladata valokuvaa kotisivulleen katsottavaksi. Teoskappaleen hankkinut on hankkinut vain yhden kappaleen omistusoikeuden eikä mitään teokseen liittyviä tekijänoikeuksia, ellei niistä ole erikseen sovittu.
On hyvä muistaa, että tekijänoikeus teosvalokuvaan tai lähioikeus tavalliseen valokuvaan, ja omistusoikeus kuva-aineistoon on pidettävä erillään. Vaikka tekijänoikeudet valokuviin olisivat siirtyneet toimeksiantajalle, voi omistusoikeus esimerkiksi negatiiveihin kuulua edelleen kuvaajalle. Työsuhteessa työnantaja voi puolestaan omistaa aineiston, vaikka tekijänoikeus olisi edelleen kuvan tekijällä. Valokuvaajan luomien tai valmistamien valokuvien oikeuksien siirtyminen työsuhteessa ratkeaa työsopimuksen, työehtosopimuksen tai alalla vallitsevan ja sopija-osapuolten aiemman käytännön mukaisesti.
Tekijän moraaliset oikeudet
Valokuvaajan moraaliset oikeudet suojaavat tekijän persoonaa. Moraalisista oikeuksista tärkeimmät ovat isyysoikeus ja respektioikeus.
Respekti- eli kunnioittamisoikeus edellyttää, että valokuvaajan nimi on ilmoitettava hyvän tavan mukaisesti ja että valokuvateosta eikä valokuvaa saa muuttaa tai saattaa yleisön saataville tekijän taiteellista arvoa loukkaavalla tavalla tai loukkaavassa yhteydessä. Viimeksi mainittu tarkoittaa sitä, että valokuvaa ei saa esimerkiksi rajata tai muuten käsitellä tekijää loukkaavalla tavalla. Valokuvaajalla on oikeus määrätä valokuvateoksesta tai valokuvasta myös muutetussa muodossa. Valokuvateoksen tai valokuvan manipulointi, rajaaminen, muokkaaminen ja muuttaminen edellyttää valokuvaajan tai muun oikeudenhaltijan luvan. Lupa vaaditaan niin valokuvien yhdistelemiseen kuin värin muuttamiseen ja kuvan rajaamiseen. Lupa kuvan käyttämiseen tarvitaan myös siltä oikeudenhaltijalta, jonka teoksesta kuva on otettu.
Tapauksessa (KKO1994:99) mainostoimisto oli hankkinut kuvatoimistolta automainokseensa valokuvan kuvanveistäjä Eila Hiltusen julkistetusta veistoksesta. Valokuva oli hankittu kertajulkaisuoikeuksin ja ehdoin, että "lupien hankkimisesta kuvissa olevien nimien, henkilöiden ja tavaramerkkien käyttöön vastaa asiakas". Luovutus tulkittiin valokuvaoikeuden luovutukseksi, jossa mainostoimiston tehtävänä oli selvittää liittyykö valokuvan käyttämiseen ja julkaisemiseen tekijänoikeudellisia käyttörajoituksia. Mainostoimisto ja yritys, jonka tuotetta mainoskuvassa oli mainostettu, velvoitettiin korvaamaan Hiltuselle kohtuullisena korvauksena Hiltusen moraalisten oikeuksien loukkauksesta 10 000 markkaa. Raastuvanoikeus totesi päätöksensä perusteluissa, että Hiltusen nimeä ei oltu tekijänoikeuslain 3 §:n 1 momentin mukaisesti mainittu valokuvan yhteydessä ja että veistosten esittäminen automainoksen yhteydessä oli tekijänoikeuslain 3 §:n 2 momentin mukaisesti loukannut veistosten omalaatuisuutta taiteellisina teoksina. Lisäksi Hiltuselle tuomittiin maksettavaksi hyvitystä tekijänoikeuden loukkauksesta 30 000 markkaa, raastuvanoikeus oli tuominnut 20 000 markkaa, jota määrää hovioikeus korotti, sillä perusteella, että valokuvaa oli käytetty ilman Hiltusen suostumusta. Hyvitys kuuluu olennaisena osana tekijänoikeuslaissa säädettyyn seuraamusjärjestelmään ja sen tarkoitus on, samoin kuin rangaistus- ja vahingonkorvausseuraamustenkin tarkoitus, ehkäistä tehokkaasti tekijänoikeuksien loukkaamista ja suojattujen teosten lainvastaista käyttämistä.
Mainostoimisto oli hankkinut kuvatoimistolta valokuvan automainokseen, jonka graafinen asu oli pääasiassa muodostunut ateljeemiljöötä ja kuvanveistäjä Eila Hiltusen luomia kahta julkistettua veistosta esittävästä valokuvasta. Valokuva oli hankittu kertajulkaisuoikeuksin ja ehdoin, että "lupien hankkimisesta kuvissa olevien nimien, henkilöiden ja tavaramerkkien käyttöön vastaa asiakas". Luovutus oli tulkittava valokuvaoikeuden luovutukseksi, jossa oli tarkoitettu jättää mainostoimiston tehtäväksi selvittää kuvan aihepiiristä aiheutuvat käyttörajoitukset.
Tekijänoikeus valokuvaan voidaan luovuttaa sopimuksella. Tekijä voi luovuttaa taloudelliset oikeutensa kokonaan tai osittain. Moraalisista oikeuksistaan valokuvateoksen tekijä voi luopua vain osittain. Valokuvaan eli tavalliseen valokuvaan liittyvistä moraalisista oikeuksistaan valokuvaaja voi luopua myös kokonaan.
Koska tekijänoikeuden luovutuksen laajuus määräytyy sopimuksen sisällön mukaisesti, on järkevää tehdä sopimus aina kirjallisesti. Siltä osin kun oikeutta ei ole siirretty, ovat oikeudet edelleen valokuvaajalla. Sopimuksella voidaan sopia muun muassa siitä, mihin käyttöön sopimus oikeuttaa, kuinka pitkäaikainen käyttöoikeus on, voidaanko kappaletta kopioida tai muuntaa, onko kyseessä yksinomainen oikeus vai ei-yksinomainen oikeus, mikä on korvauksen suuruus, mainitaanko teoksen yhteydessä tekijän nimi. Näitä kysymyksiä käsitellään lähemmin Luovan alan elinkeinonharjoittaja jaksossa.
Tekijänoikeuslain mukaan se, jolle tekijänoikeus teokseen tai oikeus valokuvaan on luovutettu, ei saa muuttaa teosta eikä luovuttaa oikeutta käyttää teosta, ellei toisin ole sovittu. Muuttamisoikeudesta ja edelleenluovutusoikeudesta on aina sovittava nimenomaisesti, muussa tapauksessa lähdetään siitä, etteivät kyseiset oikeudet ole siirtyneet.
Silloinkin kun valokuvateos luodaan työsuhteessa, tekijänoikeus syntyy valokuvaajalle. Työsopimuksessa, työehtosopimuksessa tai muussa sopimuksessa voidaan kuitenkin sopia, että työtehtäviin liittyvät tekijänoikeudet siirtyvät työnantajalle. Huomioitavaa työsuhteissa on, että vaikka asiasta ei olisi sovittu, työnantaja saa työntekijän työtehtävissä luomaan teokseen tai ottamaan valokuvaan käyttöoikeuden siinä laajuudessa kuin työnantajan normaali toiminta edellyttää.
Käytännöllisistä ja yhteiskunnallisista syistä tekijänoikeutta on tekijänoikeuslaissa rajoitettu. Tärkeimmät rajoitukset ovat kappaleiden valmistaminen omaan käyttöön ja ns. sitaattioikeus.
Julkistetun valokuvateoksen tai valokuvan saa luonnollinen henkilö, mutta ei oikeushenkilö, valokuvata, kunhan se tapahtuu yksityiseen käyttöön. Yksityisestä käytöstä ei ole enää kyse jos otetusta valokuvasta valmistetaan esimerkiksi postikortteja tai se esitetään Internet -blogissa. Tähän tarvitaan aina teoksen tekijän lupa. Tekijän lupa tarvitaan myös silloin, kun päätetään valmistaa suurennos jostain valokuvateoksesta tai valokuvasta julkiseen tilaan.
Sitaattioikeus tarkoittaa, että julkaistusta teoksesta saa hyvän tavan mukaisesti ottaa lainauksia tarkoituksen edellyttämässä laajuudessa. Lainauksen yhteydessä on mainittava siteerattavan teoksen nimi ja tekijä hyvän tavan mukaisesti. Lainatulla sitaatilla pitää olla asiallinen yhteys siihen teokseen, jossa sitaattia käytetään. Myös valokuvaa voidaan siten siteerata, jos asiayhteys on olemassa.
Julkistetusta valokuvateoksesta tai valokuvasta saa ottaa tekstiin liittyviä kuvia arvostelevaan tai tieteelliseen esitykseen ja sanomalehteen tai aikakauskirjaan selostettaessa päiväntapahtumaa. Esimerkiksi opinnäytetyö on tieteellinen esitys.
Valokuvateoksen ja valokuvan, joka kuuluu kokoelmaan tai pannaan näytteille taikka tarjotaan myytäväksi, saa kuvata näyttelyä tai myyntiä koskevaan tiedotukseen tai luetteloon.
Julkisen näyttämisen osalta on huomioitava myös tekijänoikeuslain 20 §, jonka mukaan jos valokuvateoksen tai valokuvan kappale on myyty tai muutoin pysyvästi luovutettu, saa kappaletta näyttää. Näin ollen kaikki lehdissä ja kirjoissa toisinnetut valokuvat saa näyttää julkisesti, myös opetuksen yhteydessä.
Valokuvaamalla valmistetun muotokuvan tilaajalla on, vaikka valokuvaaja on pidättänyt itselleen oikeuden teokseen, oikeus antaa lupa muotokuvan ottamiseen sanomalehteen, aikakauskirjaan tai elämänkerralliseen kirjoitukseen, jollei valokuvaaja ole erikseen pidättänyt oikeutta kieltää sitä (TekijäL 40 c §). Niissä tapauksissa, joissa valokuvaaja on pidättänyt itselleen oikeudet määrätä muotokuvan ottamisesta sanomalehteen, aikakauskirjaan tai muotokuvan tilaajan elämänkerralliseen kirjoitukseen, valokuvaajan oikeuksia rajoittavat kuitenkin tekijänoikeuslain 27 §:n 2 momentin säännökset, joiden mukaan tekijä ei saa käyttää oikeuttaan tilauksesta tehtyyn muotokuvaan tekijän tai, tämän kuoltua hänen leskensä tai perillistensä suostumuksetta. Tällä rajoituksella, joka ei perustu tekijänoikeuteen, on haluttu turvata tilaajan oikeus halutessaan kieltää muotokuvansa käyttö.
Henkilön, tavaramerkin ja muun omaisuuden käyttöä valokuvassa ja elokuvassa koskevat ICC Markkinointisäännöt. Asiaa käsitellään jaksossa Luovan alan elinkeinonharjoittaja.