Skip to Main Content

Tekijänoikeusopas: Musiikki

Taideyliopistojen tekijänoikeuspalvelun tekijänoikeusopas

Musiikki

Sävellys

Sävellys on taiteellinen musiikkia sisältävä teos. Sävellys voi ilmetä erilaisissa muodoissa, esimerkiksi kuultavina ääninä, paperille kirjoitettuna tai painettuna nuottikirjoituksena, (perinteisenä) äänitallenteena taikka MIDI- tai mp3-muotoisena tiedostona. Tekijänoikeuslain esitöissä on todettu, että sävellysteoksilla tarkoitetaan sävellyksiä sanojen kanssa tai ilman niitä. Siten nuottikirjoitusta pidetään aina sävellysteoksena, eikä kirjallisena teoksena riippumatta sisältääkö se sanat vai ei.

Tekijänoikeuden syntyminen sävellysteokseen

Tekijänoikeuslain mukaan sillä, joka on luonut kirjallisen tai taiteellisen teoksen, on siihen tekijänoikeus. Tekijänoikeussuojaa saavana teoksena mainitaan esimerkiksi sävellysteos, mutta teos voi tämän lisäksi ilmetä myös muulla tavalla. Aihetta, rakennetta tai muita ideoita ei kuitenkaan suojata, vaan ainoastaan muotoa, jossa ne on itsenäisellä ja omaperäisellä tavalla ilmaistu. Esimerkiksi yksittäiset soinnut tai sointuyhdistelmät eivät saa tekijänoikeussuojaa. 

Tekijänoikeus syntyy suoraan lain nojalla sillä hetkellä, kun sävellys on luotu. Mitään rekisteröintiä tai erillistä copyright-merkintää ei siten tarvita. Ainoana edellytyksenä on, että sävellys ylittää teoskynnyksen eli yltää ns. teostasoon. Tällä tarkoitetaan sitä, että sävellyksen on oltava säveltäjän henkisen luomistyön tulos. Vakiintuneen tulkintasäännön mukaan teoskynnys katsotaan ylittyvän jos voidaan olettaa, ettei kukaan muu työhön ryhtyessään olisi tehnyt samanlaista teosta. Suojan saamiseksi ei ole asetettu muita edellytyksiä. Siten esimerkiksi sävellyksen taiteellisella tasolla tai työhön käytetyllä ajalla ei ole tekijänoikeussuojan kannalta merkitystä. Oikeuskirjallisuudessa sävellysten teoskynnys on katsottu olevan varsin matalalla. Ratkaisu siitä, ylittääkö tietty yksittäinen sävellys teoskynnyksen, tehdään kuitenkin aina tapauskohtaisella harkinnalla. 

Tekijänoikeusneuvosto on käsitellyt lausunnossaan 2003:11 sävellysteoksiin liittyviä tekijänoikeuskysymyksiä. Viime kädessä kysymyksen teoskynnyksen ylittymisestä kuitenkin arvioi ja ratkaisee tuomioistuin, jos tekijänoikeuden loukkauksesta on nostettu kanne.

..
 
Valokuva (vasemmalla): Wilma Hurskainen                                                               

Oikealla: Shogun Kunitokin albumin kansi, sisältääesimerkkejä yhteisteoksesta. Lisää esimerkkejä löytyy: Shogun Kunitoki at Myspace
Grafiikka: Shogun Kunitoki

.

Tekijänoikeus syntyy itsenäisen ja omaperäisen teoksen tehneelle luonnolliselle henkilölle, kuten säveltäjälle. Siten yritys tai muu yhteisö voi saada tekijänoikeuden pääsääntöisesti vain sopimusteitse. Tekijänoikeus voi syntyä myös kahdelle tai useammalle henkilölle yhteisesti. Tällaisesta teoksesta käytetään nimitystä yhteisteos. Yhteisteos on kyseessä esimerkiksi, jos kahden tai useamman henkilön luovasta panoksesta on syntynyt sävellys, jossa tekijöiden osuudet eivät muodosta itsenäisiä teoksia. Tällaisen teoksen tekijät ovat kaikki teoksen säveltäjiä eli teoksen tekijöitä, edellyttäen, että jokainen tekijä on luovalla ja omaperäisellä panoksella osallistunut teoksen luomiseen. Siten pelkkä ideointi tai aiheen antaminen ei yksinään synnytä tekijänoikeutta sävellykseen. Yhteisteoksen tekijän tulee osallistua teoksen ilmaisuun teoskynnyksen ylittävällä panoksella, jotta häntä voitaisiin pitää tekijänoikeuslain tarkoittamana tekijänä. Yhteisteoksen tekijät määräävät yhteisesti teoksensa käytöstä. 

Yhteenliitetystä teoksesta on kyse silloin, kun tekijöiden panokset sävellyskokonaisuudesta ovat toisistaan erotettavissa. Tällöin kukin tekijä määrää omasta osuudestaan muista riippumatta. Toisaalta koko teoksen käyttöön tarvitaan edelleen kaikkien tekijöiden lupa. Esimerkiksi operetissa voi olla erotettavissa puhe-, tanssi- ja musiikkiosuudet. Tapauksessa KKO 1956 II 76 (Mustalaisparoni) korkein oikeus piti operetin musiikkia sekä tekstiä toisistaan erotettavina itsenäisinä teoksina. Tekstin tekijän ei näytetty osallistuneen sävellyksen tekemiseen luovalla panoksellaan siten, että häntä olisi voitu pitää sävellyksen tekijänä yhdessä säveltäjän kanssa. Myös sävellysteoksessa säveltäjän ja sanoittajan osuudet voivat olla itsenäisiä.

Säveltäjän taloudelliset oikeudet

Taloudellisten oikeuksien tarkoituksena on antaa teoksen tekijälle yksinoikeus määrätä luovan työnsä tuloksen taloudellisesta hyväksikäytöstä. Toisin sanoen säveltäjällä on oikeus määrätä ajasta, paikasta ja muodosta, jossa hänen sävellyksensä toimitetaan yleisölle. Taloudellisien oikeuksien tarkoituksena on osaltaan myös palkita tekijä luovasta työstä sekä innoittaa ja kannustaa vastaisuudessakin luovaan toimintaan. Tekijä voi luovuttaa taloudelliset oikeutensa kokonaan tai osittain.

Kappaleen valmistaminen sävellyksestä

Säveltäjällä on oikeus määrätä sävelteoksensa toisintamisesta eli kappaleen valmistamisesta sävellyksestä. Kappaleen valmistamisella tarkoitetaan fyysisen muodon antamista teokselle. Lähtökohtaisesti teoksen kappale syntyy, kun teos ilmaistaan ja se kiinnittyy johonkin alustaan (paperi, cd-levy, tiedosto) siten, että teos voidaan kopioida edelleen alustasta johonkin toiselle tallennusalustalle. 

Sävellysteoksesta voidaan valmistaa kappale muun muassa kirjoittamalla tai kopioimalla nuotit taikka tallentamalla teos jollakin tavalla nauhalle, levylle tai muulle vastaavalle laitteelle (esimerkiksi tiedostoon). Merkitystä ei ole sillä, tapahtuuko sävellysteoksen tallentaminen nuoteilta, elävästä esityksestä, radio- tai televisiolähetyksen kautta tai jo tallennetulta tallenteelta. Lähtökohtaisesti kappaleen valmistamisena pidetään teoksen toisintamista myös osittain. 

Tekijänoikeuslaki ei aseta mitään teknisiä rajoituksia kappaleen valmistustavalle. Siten kappaleen valmistamisena pidetään kaikenlaista teoksen toisintamista millä tahansa valmistustekniikalla.

.


Kuva Reginan musiikkivideosta 'Näinä mustina iltoina' esimerkkinä sävellyksen toisintamisesta.
Video: Regina
.

Sävellyksen saattaminen yleisön saataville

Sävellyksen saattaminen yleisön saataviin voi tapahtua neljällä eri tavalla: 

  • Välittämällä sävellys yleisölle johtimitse tai johtimitta
  • Esittämällä sävellys julkisesti
  • Tarjoamalla sävellysteoksen kappale myytäväksi tai levittämällä sitä muutoin yleisön keskuuteen tai
  • Näyttämällä teos julkisesti. 

Tekijänoikeuslakiin on pyritty kirjaamaan kaikki tavat, joilla teos voidaan nykyään saattaa yleisön saataviin. Siten yleisölle saattamisena pidetään niin perinteistä teoksen yleisölle esittämistä esimerkiksi rock-konsertissa, radio- tai televisiolähetyksen välityksellä tai tietoverkossa. Sävellysteoksen tekijän kannalta tämä tarkoittaa sitä, että hänellä on yksinomainen oikeus määrätä siitä, missä ja milloin hänen teoksensa esitetään yleisölle sekä saada siitä korvaus. Esimerkiksi konsertin järjestäjän tai teoksen esittäjän on siten saatava lupa teoksen julkiseen esittämiseen joko tekijältä itseltään tai tekijää edustavan järjestön kautta (Teosto). 

Tekijänoikeus tuottaa siis haltijalleen ainoastaan oikeuden määrätä teoksensa julkisesta elämästä. Yksityisessä perhepiirissä tapahtuva toiminta on sen sijaan perinteisesti rajattu tekijänoikeuden ulkopuolelle. Toisin sanoen säveltäjä määrää sävellyksen välittämisestä, esittämisestä, levittämisestä ja näyttämisestä ainoastaan silloin, kun kohteena on "yleisö". Tekijänoikeuslain mukaan yleisö katsotaan olevan kyseessä silloin, jos teoksen käyttämisen kohderyhmää ei ole etukäteen määritelty. Näin on silloin, jos periaatteessa kuka tahansa voi osallistua teoksen käyttötapahtumaan. Oikeuskirjallisuuden mukaan kyseessä katsotaan olevan yleisö myös silloin, kun osallistumisoikeus on sidottu johonkin sellaiseen kriteeriin (esimerkiksi eläkeläisille tarkoitettu esitys), että läsnäolijoiden määrä saattaa nousta huomattavan suureksi. 

Yleisön määritelmä voi täyttyä myös siinä tapauksessa, jos esittäminen tapahtuu ansiotoiminnassa suurehkolle suljetulle piirille, esimerkiksi yrityksien yksityistilaisuuksissa. Tekijänoikeusneuvoston lausunnossa 2003:20 julkisena esittämisenä pidettiin sävellyksen esittämistä yrityksen yksityistilaisuudessa, jossa paikalla oli 147 henkilöä.

Säveltäjän moraaliset oikeudet

Moraaliset oikeudet ovat tekijälle kuuluvia lähtökohtaisesti luovuttamattomia oikeuksia. Moraaliset oikeudet liittyvätkin tekijän persoonan ja teoksen omalaatuisuuden kunnioittamiseen. Ne turvaavat tekijälle oikeuden tulla mainituksi teoksen käytön yhteydessä sekä sen, ettei teosta muuteta tai käytetä sen taiteellista arvoa loukkaavalla tavalla. Moraaliset oikeudet muodostavat yhdessä taloudellisten oikeuksien kanssa tekijänoikeuden perusrakenteen. 

Moraaliset oikeudet jaetaan perinteisesti isyysoikeuteen ja respektioikeuteen. Isyysoikeuden mukaan tekijän nimi tulee mainita hyvän tavan mukaisesti, kun teoksesta valmistetaan kappale tai teos kokonaan tai osittain saatetaan yleisön saataviin. Useimmiten tämä tarkoittaa nimen ilmoittamista tekijän pyytämässä muodossa. Tekijän nimen sijasta voidaan esimerkiksi ilmoittaa salanimi, nimimerkki, taiteilijanimi tai julkaista teos nimettömänä. Tekijän nimen mainitsemistapa vaihtelee teostyypeittäin. Esimerkiksi esitettäessä sävelteoksia radio- tai televisiolähetyksessä tekijät voidaan mainita ennen tai jälkeen esityksen. Velvollisuus ilmoittaa tekijän nimi määräytyy kuitenkin viime kädessä kullakin alalla vallitsevan käytännön mukaan. Esimerkiksi mainoksissa mainitaan vain harvoin tekijöiden nimet. 

Respekti- eli kunnioittamisoikeuden mukaan teosta ei saa muuttaa tekijää loukkaavalla tavalla tai käyttämällä teosta tekijää loukkaavassa yhteydessä. Oikeuskäytännössä on katsottu ainoastaan törkeälaatuinen muuntelu respektioikeutta loukkaavaksi. Esimerkiksi tiettyä ideologiaa ilmentävän teoksen liittäminen vastakkaista ideologiaa ilmentävän teoksen yhteyteen voi loukata tekijän respektioikeutta. Moraalisten oikeuksien loukkausta arvioidaan objektiivisen mittapuun mukaan huomioiden muun muassa teoksen luonne, tekijän teoksessaan ilmentämä ideologia ja tarkoitusperät. Myös moraalikäsityksen muutokset on otettava huomioon. Sitä, mitä pidettiin 50 vuotta sitten respektioikeuden loukkauksena, ei välttämättä pidettäisi sellaisena enää tänä päivänä.

Rajoitussäännökset

Tekijänoikeus tuottaa säveltäjälle lähtökohtaisen yksinoikeuden määrätä teoksensa taloudellisesta hyödyntämisestä. Tämän lisäksi säveltäjää suojataan moraalisilla oikeuksilla. Tekijänoikeus ei kuitenkaan ole absoluuttinen, vaan siihen on yhteiskunnallisista ja käytännön syistä säädetty tiettyjä rajoituksia. Rajoituksia perustellaan muun muassa sananvapaudella sekä opetuksellisilla, tutkimuksellisilla ja sivistyksellisillä intresseillä. Millään rajoitussäännöksellä ei kuitenkaan voida kaventaa tekijän moraalisia oikeuksia.

.


.Rajoitussäännösten kategorioita
.
Rajoitukset jaetaan kolmeen ryhmään, joita ovat täysi rajoitus, pakkolisenssijärjestelmä ja sopimuslisenssijärjestelmä. Täysi rajoitus eli vapaa hyväksikäyttöoikeus tarkoittaa sitä, että eräissä tapauksissa teoksen tietynlainen käyttö on kokonaan vapaata. Tällöin esimerkiksi sävellystä voidaan käyttää ilman tekijän lupaa ja suorittamatta hänelle siitä korvausta. Pakkolisenssijärjestelmä tarkoittaa sitä, että teosta saadaan käyttää ilman tekijän suostumusta, mutta tekijällä on oikeus korvaus teoksen käyttämisestä. Esimerkiksi musiikkiäänitteiden soittaminen radiossa perustuu pakkolisenssijärjestelmään. Sopimuslisenssijärjestelmässä teoksen hyväksikäyttämiseen on hankittava lupa tekijöitä laajasti edustavalta järjestöltä. Suomessa musiikin tekijöitä – säveltäjiä, sanoittajia ja sovittajia – edustaa Teosto Ry. Musiikki äänitteillä esiintyviä muusikkoja, esittäviä taiteilijoita ja musiikkiäänitteiden tuottajia edustaa Gramex.

Kappaleen valmistaminen tilapäisesti

Teoksesta saa valmistaa tilapäisiä kappaleita ilman tekijän lupaa. Tämä on sallittua silloin, kun kappaleen valmistaminen on osa teknistä prosessia, väliaikaista ja sen tarkoituksena on mahdollistaa välittäjän tekemä siirto verkossa, eikä sillä ole itsenäistä taloudellista merkitystä. Esimerkiksi verkkosivuilta sävellystä kuunneltaessa tietokoneen käyttömuistiin syntyy kopio, joka on välttämätön kuuntelun edellyttämä kappale.

Kappaleen valmistaminen yksityiseen käyttöön

Julkistetusta teoksesta saa jokainen valmistaa muutaman kappaleen yksityistä käyttöä varten. Käytettyjä kopiointitapoja ei ole rajoitettu, joten teoksesta saadaan valmistaa kappale manuaalisesti jäljentämällä, valokopioimalla, lataamalla internetistä tai muulla tavalla. Yksityisellä käytöllä tarkoitetaan teoksen kopioimista omiin henkilökohtaisiin tarpeisiin tai perhepiirissä. Henkilökohtaisina tarpeina pidetään esimerkiksi opiskelua, yksityistä tutkimustoimintaa sekä ilman kaupallisia tavoitteita tapahtuvia harrastuksia. Näin valmistettua kappaletta ei kuitenkaan saa käyttää muuhun tarkoitukseen. Myös esittävä taiteilija saa siten ammatinharjoittajana valmistaa sävellyksistä kappaleita henkilökohtaista ja yksityisessä piirissä tapahtuvaa valmentautumista varten. Yksityistä käyttöä ei kuitenkaan ole jos taitelija esittää kopioimistaan nuoteista sävellyksen julkisesti.

Tekijänoikeuslain mukaan kappaleen valmistamisen yksityistä käyttöä varten saa lähtökohtaisesti antaa myös ulkopuolisen valmistettavaksi. Kopioinnin voi siis antaa myös kopiointipalvelua tarjoavan yrityksen tehtäväksi. Sävellyksien osalta on kuitenkin tältä osin säädetty poikkeus. Siten nuottien kopioiminen on aina suoritettava itse, esimerkiksi kopiointipalvelua tarjoavan yrityksen itsepalvelukopiokoneella. 
Yksityiseen käyttöä varten valmistettu kappale tulee aina valmistaa laillisesta lähteestä (laillisen lähteen vaatimus). Kaupasta ostetusta sekä kirjastosta lainatusta musiikkitallenteesta saa siten aina valmistaa kappaleen yksityiseen käyttöön. Sen sijaan säännöksen nojalla ei ole lupa ottaa kopioita piraattitallenteesta tai laittomasti nettiin laitetusta musiikkikappaleesta. Laillisen lähteen vaatimuksen rikkomisesta voi seurata jopa korvausvastuu, mikäli kopioija tiesi tai hänen olisi pitänyt tietää lähteen luvattomuudesta.

Sitaatti

Tekijänoikeuslain mukaan julkistetusta teoksesta on sallittua ottaa hyvän tavan mukaisesti lainauksia tarkoituksen edellyttämässä laajuudessa. Teos katsotaan pääsääntöisesti julkistetuksi kun sen kappaleita on tekijän luvalla saatettu yleisön saataville.

Oikeuskirjallisuudessa lainauksen hyvän tavan mukaisuuden on katsottu edellyttävän, että lainaus tai sitaatti toimii apuna henkisessä luomistyössä. Lainauksella tulee siten olla asiallinen yhteys lainaajan teokseen. Lisäksi lainauksen on täytettävä niin kutsuttu vetoomisfunktio eli sitaatin käyttämisellä on oltava jokin perusteltu syy sen kokonaisuuden kannalta, johon sitaatti on liitetty. Hyväksyttävänä sitaattien ja lainausten käyttöä on pidettävä ainakin perusteltaessa omia ajatuksia ja näkemyksiä sekä asian havainnollistamisen yhteydessä. Siteerattaessa myös tekijän nimi ja lähde on mainittava siinä laajuudessa ja sillä tavoin kuin hyvä tapa vaatii. Yleisesti ottaen tällä tarkoitetaan tekijän ja teoksen nimien lisäksi painopaikan ja teoksen sivun ilmoittamista. Äänitteiden kohdalla voidaan edellyttää myös levy-yhtiön ilmoittamista.

Tekijänoikeusneuvosto on lausunnossaan 1996:13 käsitellyt sävellysteoksien siteeraamista. Lausunnon mukaan nuotteja ja äänitallennetta siteerattaessa on otettava huomioon se, että erilaisia materiaaleja siteerattaessa tulee noudattaa erilaisia hyviä tapoja. Kirjalliseen teokseen siteerattaessa sävelteos ja sen tekijä ilmoitetaan samalla tavalla kuin muissakin kirjallisissa teoksissa. Näin esimerkiksi yliopiston opinnäytetyöhön siteerattaessa sävelteoksen tekijät ja lähde ilmoitetaan hyvän tieteellisen tavan mukaisesti.

Sen sijaan sävelteokseen siteerattaessa lähdeteosta tai sen tekijää ei yleensä mainita. Myöskään sävelteoksesta tehtyä äänitettä toiseen äänitteeseen siteerattaessa ei sävelteosta tai sen tekijää ja esittäjää yleensä mainita. Sen sijaan äänitettä esimerkiksi radio-ohjelmaan lainattaessa tulisi edellä mainitut tiedot hyvän tavan mukaisesti ilmoittaa. Äänitallenteeseen liittyvistä erilaisista oikeuksista tulee lisäksi muistaa, että esittävän taiteilijan esityksistä vain kirjallisen tai taiteelisen teoksen tai kansanperinteen esitys on suojattu. Teoksen esittäjän esitys on suojattu, vaikka teoksen säveltäjän ja muiden tekijöiden suoja-ajat olisivat jo ohi.

Sen sijaan äänitetuottajalla on 46 §:n mukainen oikeutensa kaikenlaisiin äänitallenteisiin. Sallitun siteerauksen edellytyksenä oleva lähteen ja teoksen mainitseminen edellyttää toisin sanoen paitsi sävelteosta myös esitystä ja äänitettä koskevien tietojen hyvän tavan mukaista mainitsemista. Neuvoston mukaan siteerattaessa äänitettä verkossa julkaistavan teosanalyysin yhteydessä tieteellisessä tarkoituksessa siten, että nuottiesimerkkien yhteyteen sijoitetaan vastaavan musiikillisen materiaalin sisältävät fragmentit äänitallenteesta, lainaus tapahtuu lähtökohtaisesti tekijänoikeuslain edellyttämällä tavalla tarkoituksen edellyttämässä laajuudessa.

Lausunnossa 2002:11 Tekijänoikeusneuvosto toteaa, että tekijänoikeuslain 22 §:n mukaan julkistetusta teoksesta, kuten sävellysteoksesta, on lupa ottaa lainauksia hyvän tavan mukaisesti tarkoituksen edellyttämässä laajuudessa. Tekijänoikeuslain 8 §:n 1 momentin mukaan teos katsotaan julkistetuksi, kun se on luvallisesti saatettu yleisön saataviin. Tekijänoikeuslain 22 §:n mukainen siteerausoikeus on ulotettu koskemaan myös esittävän taitelijan, äänitetuottajan ja radio- ja televisioyritysten suoritteita (Tekijänoikeuslain 45 §, 46 § ja 48 §). Tekijänoikeusneuvoston mukaan mitään yleisiä sääntöjä sallittujen sitaattien pituudesta tai määristä ei voida antaa, vaan asia on ratkaistava tapauskohtaisesti. Lopputuloksen ja siinä käytettyjen sitaattien välinen suhde määrittää, onko kyse sitaattioikeuden sallitusta käyttämisestä. Julkistetusta sävellysteoksesta voidaan, äänitteet ja konserttitaltioinnit mukaan luettuna, ottaa opetuksen yhteydessä lainauksia hyvän tavan mukaisesti ja tarkoituksen edellyttämässä laajuudessa.

Kaikkia teoslajeja voidaan siten siteerata kaikilla olemassa olevilla tekniikoilla. Tekijänoikeuslain tarkoittama sitaatti voidaan ottaa siis mistä tahansa julkaistusta teoksesta. Pelkistä sitaateista koostuva teos ei kuitenkaan ole hyvän tavan mukainen. Sitaatti ei myöskään saa olla niin lyhyt, että se antaa väärän kuvan siteerattavasta teoksesta. Sävellysten kohdalla vanhoja sävellyksiä uuteen sävellykseen lainattaessa  usein ongelmana on se, että sitaatti on liian pitkä, jolloin se katsotaan plagioinniksi. Täsmällistä sääntöä siitä, miten paljon toisen sävellystä saa lainata, ei ole. Asia ratkaistaan tapauskohtaisella kokonaisharkinnalla.

Sallitun lainauksen ja plagioinnin rajanvedosta oli kyse tapauksessa Larrikin Music Publishing Ltd vs. EMI Songs Australia Limited 2010. Tapauksessa yhtyeen Men At Work väitettiin plagioineen australialaista lastenlaulua (Kookaburra Sits in The Old Gum Tree) 1980-luvun hittikappaleessaan "Down Under". Lastenlaulusta oli lainattu kaksi kokonaista tahtia "Down Under" kappaleen huiluriffiin. Lainauksen kesto on pituudeltaan noin kaksi sekuntia. Oikeuden mukaan mahdollista plagiointia, oli arvioitava sekä kappaleita kuuntelemalla että kappaleiden nuotinnuksia vertailemalla. Eräs ratkaisuun vaikuttava tekijä oli myös lainatun osan laatu. Oikeuden mukaan kappaleen musiikillisen koukun (hook) lainaaminen katsotaan helpommin sävellyksen plagioinniksi kuin sellaisen osan, jossa koukkua ei ole. Tällainen osa ei myöskään jää kuulijoiden mieleen tai toisin kuin kappaleen koukku. Oikeuden päätöksen mukaan lastenlaulusta oli kopioitu olennainen osa, joka merkitsi sävellyksen tekijänoikeuden loukkausta. Oikeus tuomitsi Men At Work yhtyeen menettämään 5 % "Down Under" kappaleen rojaltituloista.

Ratkaisua voidaan myös kritisoida. Australialainen musiikin opettaja Marion Sinclair sävelsi Kookaburra Sits in the Old Gum Tree -lastenlaulun jo 1930-luvulla. Kyseessä on perinteinen australialaistyylinen lastenlaulu, joka on kirjoitettu duurissa. Down Under taas on reggaetyylinen popsävelmä, joka on kirjoitettu mollissa. Kuulijoille kappaleista välittyvä tunnelma on siten erilainen. Down Under on sävelletty 1970-luvun lopulla ja siitä tuli suosittu hitti heti sen levyttämisen jälkeen 1980-luvun alussa. Tuolloin vielä elossa ollut Kookaburran säveltäjä Marion Sinclair ei missään vaiheessä esittänyt Men At Work yhtyeelle plagiointisyytettä. Sitä vastoin plagiointi syytteen esitti sävellyksen oikeudet omistava Larrikin Music Publishing Ltd tuotantoyhtiö vasta vuonna 2007. Larrikin Music Publishing Ltd osti kappaleen oikeudet 6100 dollarilla vuonna 1990. Toisin sanoen Down Under kappaleen julkaisusta kesti yli 20 vuotta, että plagiointi syyte nostettiin. Edes Larrikin Music Publishing Ltd, jonka intressissä plagiointisyyte olisi voitu nostaa jo vuonna 1990, ei sitä tehnyt vasta kun vuonna 2007. Kyseessä on siten selvästi niin häilyvän pieni samankaltaisuuden aste, jonka huomaaminen monen vuoden päästä on voinut olla jopa sattumaa. Varovaisten arvioiden mukaan oikeustaistelun ansiosta Larrikin Music Publishing Ltd teki kappaleella monien satojen tuhansien voitot.

Musiikissa vaikutteiden ottaminen aikaisemmilta säveltäjiltä ja muusikoilta kuuluu alan ominaispiirteisiin ja sen on katsottu olevan hyväksyttävää. Esimerkiksi kapellimestaria tai solistia esitellessä on tavallista mainita vaikuttajina olleet aikaisemmat taiteilijat. Vaikutteiden ja esikuvien käyttäminen on myös tekijänoikeuslain mukaan sallittua. Tekijänoikeus ei suojaa teoksen ideaa vaan sitä muotoa, jossa se on ilmaistu. Siten ilman sitaattisäännöstäkin kuka tahansa voi käyttää samaa ideaa ja toteuttaa sen itsenäisessä ja omaperäisessä muodossa. Lisäksi länsimaisessa musiikissa säveltäjillä on käytettävissään 12 säveltä, joten on selvää, että samankaltaisuuksia ilmenee väistämättä. Säveltäjä ei voi täysin välttyä ottamasta teokseensa suojattuja melodioita, rytmejä tai sointukulkuja. Tämä voi tapahtua esimerkiksi ennen kuullun ja unohdetun, mutta alitajuntaan jääneen musiikillisen kuvan perusteella. Oikeuskirjallisuuden mukaan tällainen lainaaminen (melodian varkaus) katsotaan toisinaan luvattomaksi, mutta yleisesti sitä pidetään sallittuna, kunhan teos muuten on itsenäinen. Voidaankin siten väittää, että tapauksen kaltaisia samankaltaisuuksia on pop-musiikki pullollaan. Sallitun lainaamisen ja plagioinnin välillä on mahdotonta antaa pätevää yleissääntöä. Asia on aina ratkaistava tapauskohtaisesti kokonaisharkinnalla kaikki asiaan vaikuttavat seikat huomioiden.

Kopioiminen oppilaitoksissa

Kopiointioikeus oppilaitoksissa on sallittua sopimuslisenssin nojalla. Tekijänoikeuslain 26 § säädetään sopimuslisenssistä. Sopimuslisenssisäännöksiä sovelletaan sopimukseen, joka on tehty tietyn alan tekijöiden teosten käyttämisestä käyttäjän ja opetus- ja kulttuuriministeriön hyväksymän, lukuisia tämän alan Suomessa käytettyjen teosten tekijöitä edustavan järjestön välillä. Hyväksyttyä järjestöä pidetään tämän sopimuksen osalta oikeutettuna edustamaan muitakin saman alan teosten tekijöitä, kuin niitä jotka ovat antaneet kyseiselle järjestölle valtuutuksen edustaa itseään. Mainitulla sopimuksella laajennetun kollektiivisen käyttöluvan saanu oppilaitos voi luvan mukaisin ehdoin käyttää kaikkia tämän alan tekijöiden teoksia.

Opetus- ja kulttuuriministeriö hyväksyy järjestön sopimuslisenssijöärjestöksi hakemuksesta määräajaksi, enintään viideksi vuodeksi. Musiikin alan sopimuslisenssijärjestöjä ovat Teosto ja Gramex sekä Kopiosto graafisen aineiston eli nuottien ja sanoitusten osalta. Tekijänoikeuslain 13 § nojalla sopimuslisenssi mukaan valokopioiminen tai vastaavin tavoin tapahtuva kopiointi julkaistusta teoksesta on Kopioston luvan mukaisin ehdoin sallittua.Tekijänoikeuslain 14 §:n mukaan Kopioston luvan mukaisin ehdoin voi valmistaa ja käyttää myös digitaalisia kopioita opetuksessa ja tutkimuksessa.

Yliopistot ja ammattikorkeakoulut ovat tehneet Kopioston kanssa sopimuksen sopimuksen valokopioinnista ja nuottien ja sanoitusten graafisesta digitaalisesta käytöstä. Lupaehdoista tarkemmin: Musiikki teo info 5.1.2016.pptx

Jos maksu peritään, oppilaitosten on hankittava Kopiostolta erillinen lupa. Yksityisten musiikkikoulujen, jos ne eivät ole opetusministeriön alaisia, on aina hankittava oma kopiointilupansa.

Opettaja saa kopioida nuottijulkaisusta opetuskäyttöön saman lukukauden aikana samoille oppilaille enintään 10 sivua tai enintään puolet, jos nuottijulkaisun sivumäärä on pienempi kuin 20 sivua. Koko nuottijulkaisua ei voida koskaan kopioida.  Nuottien kopiointi esityskäyttöön on mahdollista rajatusti. Nuotteja saa kopioida esityksiä ja niihin valmistautumista varten, kun kyseessä on oppilaitoksen opetustilanne tai oppilaitoksen järjestämä maksuton tilaisuus, jossa yleisönä pääasiassa oppilaitoksen opiskelijoita ja henkilökuntaa.

Nuottien kopiointilupa ei vaikuta musiikin esittämisen oikeuteen.  

Kappaleen valmistaminen osana opetusta

Opettajan tai oppilaan esittämästä julkistetusta sävelteoksesta voidaan valmistaa kappaleita äänen tai kuvan talteenottamisen avulla. Kappale saadaan valmistaa ainoastaan opetustoiminnassa tilapäisesti käytettäväksi. Esimerkiksi oppilaskonsertti tai opettajan luentoesitys voidaan tämän mukaan nauhoittaa ilman teoksen tekijän lupaa. Näin valmistettua kappaletta ei kuitenkaan voida käyttää muuhun tarkoitukseen. Lain esitöiden mukaan sallittua on vain suora nauhoittaminen kuvan tai äänen talteenottamisen avulla, joten nauhoitteesta ei saa tehdä jäljennöksiä. Tilapäisyydellä tarkoitetaan tässä yhteydessä aikaa, jonka kyseinen opetustilanne vaatii (HE 32/1984 s. 12). Laajemmasta käytöstä on siten aina sovittava tekijänoikeuden haltijan kanssa.

Yliopistolla on opiskelijan oikeusturvan edellyttämä velvollisuus säilyttää esimerkiksi tutkintomateriaalina olevat äänitteet kauemmin kuin tilapäisesti. Muun muassa tämän vuoksi opiskelija allekirjoittaa yliopistoon päästessään sopimuksen, jossa hän myöntää yliopistolle sen normaalin toiminnan edellyttämän käyttöoikeuden opiskelijan tuottamaan materiaaliin.

Opetuksessa käytettävät kokoomateokset

Opetuksessa käytettävään kokoomateokseen, joka muodostetaan useiden tekijöiden teoksista,  saa ottaa vähäisiä osia sävellysteoksesta, taikka jos teos ei ole laaja, koko teoksen. Sävellyksen julkaisuvuodesta on tullut kulua viisi vuotta.  Lisäksi rajoitus koskee ainoastaan painamalla tai sitä vastaavin menetelmin valmistettua kokoomateosta. Toisin sanoen rajoitus koskee ainoastaan nuotteina julkaistua sävellystä.

Se, onko kyse laajasta sävellyksestä ja sen vähäisestä osasta ratkaistaan yksittäistapauksittain. Kuitenkaan vähäisenä osana ei voida pitää sellaista osaa sävellyksestä, joka voisi olla itsenäisesti esittämisen kohteena. Rajoitus on toteutettu pakkolisenssinä, joten säveltäjän lupaa ei tarvita, eikä hänellä ole estää mainittua käyttöä. Säveltäjällä on kuitenkin oikeus korvaukseen sävellyksensä käytöstä.

Sävellysteoksen tekijänoikeussuojan päättyminen

Tekijänoikeus on voimassa, kunnes 70 vuotta on kulunut säveltäjän kuolinvuoden päättymisestä. Jos kyseessä on yhteisteos, tekijänoikeus on voimassa kunnes 70 vuotta on kulunut viimeisenä kuolleen säveltäjän kuolinvuoden päättymisestä. Suomen lain mukaan oopperan suoja-aika lasketaan siten, että libreton suoja-aika lasketaan libreton tekijän kuolinvuodesta ja sävellyksen suoja-aika lasketaan säveltäjän kuolinvuodesta. Esimerkiksi Italiassa ooppera on tekijänoikeuslain mukaan yhteisteos, jolloin sekä sävellyksen että libreton suoja-aika lasketaan viimeisenä kuolleen tekijän kuolinvuodesta. EU suoja-aikadirektiivin 2006/116/EY muutoksella pyritään harmonisoimaan myös tällaiset kansalliset erot suoja-aikojen laskemisessa.

Kun tekijänoikeussuoja on päättynyt, on sävellys kaikkien vapaasti hyödynnettävissä. Sekä säveltäjän taloudelliset että moraaliset oikeudet lakkaavat silloin olemasta voimassa.

Klassikkosuoja

Poikkeuksena tekijänoikeussuojan päättymisestä on klassikkosuoja. Kyseessä on erityinen suoja, jota teos voi saada tekijän kuoleman jälkeen. Klassikkosuojalla suojataan etupäässä yleisiä kulttuuri-intressejä ja sivistyksellisiä etuja. Opetusministeriöllä on oikeus kieltää julkisesti sivistyksellisiä etuja loukkaava menettely. Hakemuksen teoksen loukkaavan käytön kieltämiseksi voi tehdä kuka tahansa, joka katsoo, että laissa mainittuja intressejä loukataan. Tällöin teos saa suojaa loukkaavaa menettelyä vastaan riippumatta tekijänoikeussuojan umpeen kulumisesta. Opetusministeriö kielsi vuonna 1962 lastenkirjojen huonosti tehtyjen kappaleiden (Liisa Ihmemaassa ja Robinson Crusoe) maahantuonnin, koska kirjojen käännökset olivat taitamattomia ja hutiloituja, kerronta oli puutteellista ja tapahtumia oli olennaisesti muutettu.

Sanoitus saa tekijänoikeussuojaa kirjallisena teoksena, jos sanoitusta tarkastellaan sävellyksestä erillään. Esimerkiksi kevyessä musiikissa on tavallista, että sanoitus laaditaan muun henkilön kuin säveltäjän toimesta. Tällöin tekijänoikeus sanoitukseen syntyy suoraan sanoituksen luoneelle sanoittajalle. Sen sijaan jos säveltäjä ja sanoittaja ovat sama henkilö eli säveltäjä toimii yhtä aikaa sanoittajana, sanoitus saa tekijänoikeussuojaa sävellysteoksena.  

Sanoituksenkin tulee tekijänoikeussuojaa saadakseen olla sanoittajan omaperäinen luovan työn tulos eli ylittää ns. teoskynnys. Vakiintuneen tulkinnan mukaan teoskynnys katsotaan ylittyvän, jos voidaan olettaa, ettei kukaan muu olisi vastaavaan työhön ryhtyessään päätynyt samanlaiseen lopputulokseen. Koska tekijänoikeussuoja edellyttää luovuutta ja omaperäisyyttä, jäävät ideat ja täysin mekaanisesti tehdyt sanoitukset tekijänoikeussuojan ulkopuolelle. Esimerkiksi täysin mekaaninen käännösohjelmalla tehty käännös vieraskielisestä alkuperäistekstistä ei saa tekijänoikeussuojaa. Teoskynnyksen ylittyminen ratkaistaan tapauskohtaisen arvioinnin perusteella.

Sanoittajan taloudelliset ja moraaliset oikeudet

Sanoittajalla on yksinoikeus määrätä sanoituksensa käytöstä. Siten sanoituksen käyttäminen sävellyksessä tai sanoituksen kääntäminen toiselle kielelle edellyttävät lupaa alkuperäisen sanoituksen tekijältä. Huomattavaa on, että minkä tahansa tekijänoikeudella suojatun tekstin esimerkiksi runon käyttäminen sävellyksessä edellyttää lupaa tekstin tekijänoikeuden haltijalta. Sanoittajaa suojaavat myös moraaliset tekijänoikeudet, eli sanoittajalla on oikeus tulla nimetyksi sanoittajana eikä sanoitusta saa muuttaa tai julkaista siten, että se loukkaa tekijän taiteellista näkemystä tai persoonaa. 

Tekijänoikeusneuvoston lausunnossa 2010:2 oli kyse siitä, saatiinko laulun sanoituksen käännöstä käyttää mainostekstissä ilman kääntäjän lupaa. Ikea oli käyttänyt mainoskampanjassaan "Peppi Pitkästossu" -laulun suomenkielistä käännöstä. Kampanjassa käytetyn laulun suomenkielisen käännöksen tekstin säe on muotoa "Kaikki on vinksin vonksin tai ainakin heikun keikun". Ikea oli mainoskampanjaansa varten muuntanut tekstiä muotoon "Ikea on vinksin vonksin ja hinnatkin heikun keikun". Tekijänoikeusneuvosto totesi ensinnäkin laulun suomenkielisen käännöksen säkeen saavan tekijänoikeussuojaa kirjallisena teoksena. Neuvoston mukaan säkeessä on itsenäisellä ja omaperäisellä tavalla yhdistetty kaksi sanaliittoa, jotka saavat aikaan rytmisen vaikutelman. Siten ei voida olettaa, että kuka tahansa vastaavaan työhön ryhtyessään pääsisi samanlaiseen lopputulokseen. Säkeen käyttäminen niin sellaisenaan kuin muunnetussa muodossa edellytti siis kääntäjän lupaa. Tapauksessa Ikea oli kuitenkin käyttänyt säkeestä vain kahta, lauseen ytimenä pidettyä sanaparia ("vinksin vonksin" ja "heikun keikun") ja näitäkin osittain muunnetussa muodossa. Tekijänoikeusneuvoston aiemmassa käytännössä lyhyet ilmaisut ovat jääneet pääsääntöisesti tekijänoikeussuojan ulkopuolelle. Käytännössä yksittäisien sanojen kohdalla tekijänoikeussuojalta on vaadittu poikkeuksellisen korkeaa omaperäisyyttä ja itsenäisyyttä. Muun muassa ilmaisut "Onks viljoo näkyny", "Lycka till" ja "Aha" ovat jääneet ilman tekijänoikeussuojaa (TN 1986:8). Neuvosto totesi, että yksittäin ilmaisut "vinksin vonksin" ja "heikun keikun" eivät ylitä teoskynnystä ja jäävät siten tekijänoikeuden ulkopuolelle. Ikea on kuitenkin käyttänyt ilmaisuja yhdessä, joka luo selvemmän rinnastuksen käännöstekstiin. Mainoksessa käytetty virke perustuu laulun säkeen tavoin kahden sanaparin itsenäiseen ja omaperäiseen yhdistämiseen. Vaikka lausetta on muunnettu, sen ydin on säilynyt samana. Neuvosto katsoi Ikean loukanneen laulun suomenkielisen käännöksen kääntäjän taloudellisia tekijänoikeuksia.

Poikkeus sanoittajan tekijänoikeudesta

Kun sävellys esitetään tekstin kanssa, tekstin saa ottaa konserttiohjelmaan kuulijoiden käytettäväksi. Poikkeuksen tarkoitus on mahdollistaa tekstin käyttö esitystilanteessa. Säännös soveltuu niin vakavahenkiseen kuin kevyempään musiikkiesitykseen. Edellytyksenä on, että musiikin esittäminen on luvallista. Säännöstä on tarkoitettu sovellettavaksi yksittäistä tilaisuutta varten laadittuihin konserttiohjelmiin. Sallittua ei ole siten sellaisen laulukokoelman laatiminen yleisön käytettäväksi, joka on laadittu täyttämään eri tilaisuuksissa yleisöjen erilaiset laulutoiveet. Tekijänoikeusneuvosto ei pitänyt tällä tavoin laadittua joululauluvihkoa säännöksen soveltamisalaan kuuluvana (TN 1994:18). 

Tekijänoikeusneuvoston lausunnon 1996:6 mukaan laulun sanat oli luvallista painattaa ilman sanoittajan lupaa tilaisuudessa läsnä olevan yleisön käytettäväksi yhteislaulutilaisuudessa. Neuvoston ratkaisun mukaan yhteislaulutilaisuudet eivät eroa konserttitilaisuuksista, joissa kuulijat vain kuuntelevat esitystä. Myös Yhteislaulutilaisuuteen osallistujia on siten pidettävä tekijänoikeuslaissa tarkoitettuina kuulijoina, vaikka heillä on mahdollisuus osallistua esitykseen esilaulajan johdolla.

Sanoituksen suoja-aika

Sanoituksen suoja-aika on voimassa 70 vuotta sanoittajan kuolinvuoden päättymisestä. Suoja-ajasta tarkemmin katso sävellyksen suoja-aika.

Äänitallenteen tuottaja - taloudelliset ja moraaliset oikeudet

Äänitallenteen tuottajan suoja on luonteeltaan erilainen kuin musiikin tekijän tekijänoikeussuoja tai esiintyvän taiteilijan lähioikeussuoja. Äänitetuottajan suoja ei ole luovan työn tuloksen tai taiteellisen esityksen suojaa, vaan kyse on pikemminkin kaupallisesta kilpailusuojasta. Toisin kuin tekijä tai esittäjä, äänitetuottaja voi olla myös alun perin oikeushenkilö kuten yritys tai muu yhteisö.

Äänitallenteen tuottaja

Tekijänoikeuslaissa äänitetuottajalla tarkoitetaan sitä luonnollista tai oikeushenkilöä, joka ensimmäisenä tallentaa esityksen äänen. Tuottaja ei tarvitse itse käytännössä osallistua varsinaiseen tekniseen tai mekaaniseen äänitteen valmistustyöhön. Riittää, että tuottaja kantaa taloudellisen ja toiminnallisen vastuun äänitteen valmistamisesta. Usein tuottajana on levy-yhtiö. 

Huom: Tekijänoikeuslain äänitetuottajalla ei tarkoiteta taiteellista tuottajaa.

Tekijänoikeuslaki antaa pääpiirteittäin vastaavat oikeudet äänitetuottajalle kuin esittävälle taiteilijalle. Siten äänitetuottajan suostumus vaaditaan, jos äänite 

  • kopioidaan millä tahansa tekniikalla,
  • esitetään julkisesti yleisölle,
  • välitetään yleisölle esimerkiksi tietoverkon välityksellä,
  • tai äänitteen kappaleita levitetään yleisön keskuuteen. 

Toisin kuin esittävällä taiteilijalla, tuottajalla ei ole äänitallenteeseensa moraalisia oikeuksia. Tämä johtuu siitä, että tuottajan suhdetta työnsä tulokseen ei pidetä samalla tavalla persoonallisena ja luovana kuin tekijän tai esittäjän.

Äänitallenteen tuottajan suojaamisen edellytykset

Alkuperäisenä tuottajana lähioikeussuojaa saa vain se, joka vastaa ensimmäisestä esityksen tallentamisesta. Alkuperäisestä tallenteesta myöhemmin tehtävien kopioiden tekijä ei siten saa suojaa tekijänoikeuslain tarkoittamana äänitetuottajana. Heille voidaan tosin sopimusteitse siirtää oikeuksia alkuperäiseltä tuottajalta. 

Äänite

Äänite voi olla mikä tahansa tallenne, mutta sen tulee olla tarkoitettu ainoastaan kuultavaksi. Jos tallenne sisältää myös kuvaa, kyseessä ei voi olla tekijänoikeuslaissa tarkoitettu äänitallenne. Äänitteelle ei ole asetettu minkäänlaisia laadullisia tai sisällöllisiä vaatimuksia. Siten tallennettavan äänen ei tarvitse olla teos tai muu suojan kohde. Esimerkiksi sateen ääntä tai hyönteisten surinan äänittäminen antaa tuottajalleen saman oikeuden kuin musiikkiesityksen sisältävän tallenteen tuottaminen. Edellytyksenä on kuitenkin, että tallentamisen kohteena pitää olla jotakin aistittavissa olevaa ääntä.

Sovitus tarkoittaa tietoisesti tehtyjen muutosten luomista olemassa olevista sävellyksistä. Sovitus on siten alkuperäisen sävellyksen muunnelma, jossa alkuperäisen sävellyksen kokonaishahmo säilyy kuitenkin jollain tavalla tunnistettavana. Sovitus on aina johdannainen alkuperäisestä sävellyksestä, joten sovittaja tarvitsee alkuperäisen teoksen säveltäjän luvan sovituksen tekemiseen.

Sovituksen suojan syntyminen

Tekijänoikeuslain mukaan sovitus saa suojaa sillä hetkellä, kun se on luotu. Edellytyksenä on, että se on sovittajan omaperäinen henkisen luomistyön tulos. Pelkkä mekaaninen sävellajin muutos, jonka voi tehdä nuotinnosohjelmalla ilman ihmisen luovuutta, ei saa tekijänoikeus suojaa. Siten tekijänoikeudella suojataan vain sovituksen omaperäistä osaa.

​Sovituksen taloudelliset ja moraaliset oikeudet

Sovittaja saa sovitukselleen tekijänoikeuden nimenomaan tässä muodossa. Hän saa siten yksinoikeuden määrätä sovituksensa hyödyntämisestä (katso jakso Säveltäjän taloudelliset ja moraaliset oikeudet). Sovitus kuuluu kuitenkin aina alkuperäisen teoksen suojapiiriin. Sovittaja ei voi määrätä sovituksestaan tavalla, joka loukkaa tekijänoikeutta alkuperäisteokseen. Esimerkiksi sovituksen julkiseen esittämiseen vaaditaan sekä sovittajan että alkuperäisen teoksen oikeuden haltijan lupa.

Sovituksen suoja-aika

Sovituksen suoja-aika on voimassa 70 vuotta sovittajan kuolinvuoden päättymisestä. Suoja-ajasta tarkemmin katso sävellyksen suoja-aika.

Vapaat sävellykset ja sovittaminen

Sovituksia voidaan vapaasti tehdä sellaisista sävellyksistä, joiden tekijänoikeussuoja on kulunut umpeen. Tällöin sovituksen julkaisuun ei myöskään tarvita alkuperäisen säveltäjän lupaa. Vapaiden sävellyksien selvittämisen voi aloittaa selvittämällä säveltäjien kuolinvuodet. Esimerkiksi koska tekijänoikeus suojaa sävellystä 70 vuotta säveltäjän kuolinvuoden päättymisestä, Jean Sibeliuksen (kuollut 1957) musiikki on vapaata vuonna 2028. 

Lisäksi on olemassa niin kutsuttuja kansansävelmiä (trad.), joiden tekijää ei tiedetä tai se on tuntematon. Nämä sävellykset ovat vapaita, eli vailla tekijänoikeussuojaa alkuperäisessä muodossaan. Esimerkiksi seuraavat sävellykset ovat kansansävelminä vapaita:

  • Taivas on sininen ja valkoinen (Suomi)

  • Oolannin sota (Suomi)

  • Tiernapojat (Suomi)

  • Karjalan kunnailla (Suomi)

  • House of Rising Sun (USA)

  • Jos sull' lysti on (USA)

  • Oh, When We March (USA)

  • Nobody Knows (USA)

  • Red River Valley (USA)

  • Kumbaya (Etelä-Afrikka)

  • Porsaita äidin oomme kaikki

  • Piippolan vaarin talo (Englanti)

  • Tiritomba (Italia)

  • Auld Lang Syne (Skotlanti)

  • Loch Lomond (Skotlanti) 

Muusikot ja laulajat ovat esiintyviä taiteilijoita, joiden esitystä suojataan tekijänoikeuslaissa olevalla lähioikeudella. Myös äänitetuottajalle syntyvä itsenäinen tuottajan oikeus on suojattu tekijänoikeuslaissa omana oikeutenaan.

Esittävä taiteilija - taloudelliset ja moraaliset oikeudet

Esittävän taiteilijan elävää esitystä suojataan lähioikeudella. Lähioikeuksien suojasta on säädetty tekijänoikeuslaissa. Lähioikeuksien suojan piiriin kuuluviin käyttömuotoihin vaaditaan kyseessä olevan lähioikeuden oikeudenhaltijan suostumus. Lähioikeuksien yksinoikeus luonteesta huolimatta, se antaa haltijalleen eräiltä osin suppeamman suojan kuin tekijänoikeus.

Tekijänoikeuslain mukaan esitystä ei saa esittävän taitelijan suostumuksetta saa: 

  • tallentaa laitteelle jolla se voidaan toisintaa, eikä

  • saattaa yleisön saataviin radioin tai television välityksellä taikka suoraan siirtämällä.

Tallentamisella tarkoitetaan esityksen ensimmäistä tallentamista mille tahansa tallennusalustalle. Laite, jolla esitys voidaan toisintaa, on teknologian suhteen neutraali. Sekä analogiset että digitaaliset tallennustekniikat kuuluvat oikeuden piiriin. Tallenne voi olla myös ääni- tai kuvatallenne. Esimerkiksi konserttitaltioinnin tekeminen rock-yhtyeen konsertista kuuluu esittäjien yksinoikeuden piiriin.

Esittäjän oikeutena on määrätä myös lähtökohtaisesti kaikesta televisio- tai radiolähetyksen avulla tapahtuvasta esityksen yleisölle saattamisesta. Suoralla siirtämisellä tarkoitetaan esityksen siirtämistä johtimitse tai johtimitta esitystilasta toiseen tilaan, jossa yleisöllä on mahdollisuus nähdä tai kuulla se. Tämän mukaan esimerkiksi konsertin näyttäminen konserttisalin odotusaulan näytöiltä kuuluu esittävän taiteilijan yksinoikeuden piiriin.

On huomattavaa, että elävä esitys on siis suojattu ainoastaan lain kohdassa mainittua tallentamista ja yleisön saataviin saattamista vastaan. Sinänsä pelkkä elävä esitys, ilman sen tallentamista tai yleisön saataviin saattamista, ei siten perusta esittäjälle muita oikeuksia tai oikeutta korvaukseen. Esityksestä saatavasta mahdollisesta korvauksesta onkin sovittava erikseen esimerkiksi esityssopimuksella. Myös esimerkiksi orkesterimuusikoita koskevissa yleissitovissa työehtosopimuksissa voi olla määräyksiä esityksien tallentamisesta ja tällaisten tallenteiden esittämisestä (tallennesopimukset).

Äänitallenteelle tallennettu esitys

Esittävän taiteilijan oikeutena on määrätä esityksestä tehdyistä äänilevyistä ja muista tallenteista, johon on tallennettu ääntä. Yksinoikeuden piiriin kuuluu äänitallenteen 

  • siirtäminen laitteeseen, jolla tallenne voidaan toisintaa,

  • esittäminen julkisesti esitystapahtumassa läsnä olevalle yleisölle,

  • välittäminen yleisölle johtimitse tai johtimitta,

  • levittäminen yleisön keskuuteen. 

Esittävän taiteilijan suostumus vaaditaan äänitallenteen kopioimiseen riippumatta siitä, millä tekniikalla tallenne on kopioitu. Tallenteen julkinen esittäminen yleisölle on niin ikään yksinoikeuden piirissä. Esimerkiksi CD:n soittaminen ravintolassa edellyttää siten lähtökohtaisesti esittävän taiteilijan suostumusta. Välittämisellä tarkoitetaan kaikkea välittämistä, jossa välittämisen alkupiste ja yleisö ovat välimatkan päässä toisistaan (esimerkiksi musiikin myyminen netissä). Levittämisellä tarkoitetaan puolestaan teoskappaleiden (äänitteiden) toimittamista yleisön keskuuteen.

Kuvatallenteelle tallennettu esitys

Esittävällä taiteilijalla on tietty oikeus määrätä hänen esityksensä sisältävän kuvatallenteen hyödyntämisestä. Kuvatallenteella esiintyvällä taiteilijalla ei ole kuitenkaan yhtä laajaa määräämisoikeutta kuin äänitallenteella esiintyvällä taiteilijalla. Esittäjä määrää esityksensä sisältävän kuvatallenteen käyttämisestä seuraavissa tilanteissa: 

  • kuvatallenteen kopioiminen riippumatta siitä, millä tekniikalla tallenne on kopioitu,

  • kuvatallenteen välittäminen (on demand), siten että yleisöllä mahdollisuus saada kuvatallenne nähtävilleen itse valitsemastaan paikasta itse valitsemanaan aikana,

  • kuvatallenteen kappaleiden levittäminen yleisön keskuuteen. 

Pääsääntöisesti esittävällä taitelijalla ei ole oikeutta määrätä hänen esityksensä sisältävän kuvatallenteen julkisesta esittämisestä eikä oikeutta saada siitä korvausta. Tekijänoikeuslaissa on kuitenkin tehty kuvallisien musiikkitallenteiden osalta poikkeus. Siten sävellyksen esittäjällä on oikeus korvaukseen, kun hänen esityksensä sisältävää kuvallista musiikkitallennetta käytetään julkisessa esityksessä. Kuvallisilla musiikkitallenteilla tarkoitetaan lain esitöiden mukaan kuvatallenteita, joissa tallennetun esityksen pääasiallinen sisältö on sävellysteoksen esitys. 

Esimerkiksi musiikkivideolla esiintyvät muusikot ovat oikeutettuja korvaukseen videon julkisesta esittämisestä. Toisaalta näytelmälliset elokuvat, joissa musiikilla voi olla merkittävä osa, eivät kuuluisi poikkeuksen piiriin, koska näissä tilanteissa tallennetun esityksen pääasiallinen sisältö ei ole sävellysteoksen esitys.

Esittävän taiteilijan suojaamisen edellytykset

Lähioikeussuojaa saadakseen esittävän taiteilijan esitys on täytettävä tietyt tekijänoikeuslaissa mainitut kriteerit. Mitään teoskynnystä vastaavaa suorituskynnystä ei ole asetettu. Esitykseltä ei siten edellytetä itsenäisyyttä ja omaperäisyyttä. Myös esitys, jonka tavoitteena on sävellyksen esittäminen tiukasti kapellimestarin ohjeiden mukaan saa siten suojaa. Lähioikeussuojan edellytyksenä on kuitenkin, että esitys kuuluu esittävän taiteen alaan. Lain esitöiden mukaan esittävää taidetta on näytteleminen, laulaminen, tulkitseminen tai muulla tavalla tapahtuva esittäminen.

Teos tai kansanperinteen esitys

Lähioikeussuojaa saadakseen esittämisen kohteen täytyy olla joko kirjallinen tai taiteellinen teos taikka kansanperinteen esitys. Viime kädessä sen arviointi, onko kyseessä tekijänoikeuslaissa tarkoitettu teos, ratkaistaan normaalin teostasoarvioinnin perusteella. Toisaalta edellytyksenä ei ole, että teos on esityshetkellä suojan piirissä. Myös teokset, joiden suoja-aika on päättynyt tai jotka eivät ole koskaan saaneet tekijänoikeussuojaa Suomen tai muun maan lain perusteella, voivat olla esityksen kohteena. Siksi myös Bachin ja Mozartin teoksia esittävät taiteilijat saavat esittävien taiteilijoiden suojaa. 

Esityksen kohteena oleva taiteellinen teos voi olla myös performanssi tai improvisaatio, jolloin esittäjä itse muodostaa teoksen tai osan siitä. Improvisaatio on myös esimerkki tilanteesta, jossa improvisaation esittäjää voidaan pitää samanaikaisesti sekä teoksen luovana tekijänä että esittävänä taiteilijana. 

Tekijänoikeuslain mukaista lähioikeussuojaa saavana esityksenä voi olla myös kansanperinteen esitys. Lain esitöiden mukaan tällä tarkoitetaan esityksiä, jotka koostuvat yhteisön kehittämän ja ylläpitämän taiteellisen perinteen luonteenomaisista elementeistä tai yhteisön taiteellista perinnettä heijastavasta perinteestä. Kansanperinteen esitys voi ilmetä myös aineellisessa muodossa. Kansantaiteen tuotteet kuten soittimet ja veistokset ovat esimerkkejä aineellisessa muodossa ilmenevistä kansanperinteen ilmaisuista. Olennaista on, että kansanperinteen suorittamisessa esittämisellä on olennainen osa. Suojan ulkopuolelle on tästä syystä jätetty esimerkiksi pitsinnypläys ja pelit, kuten kyykkä.

 

Tekijänoikeuden haltija (esimerkiksi säveltäjä, sovittaja tai sanoittaja) voi käydä kauppaa oikeuksillaan luovuttamalla ne kokonaan tai osittain. Sopimusvapauden nimissä luovutuksen laajuus ja luovutuksen muut ehdot ovat lähtökohtaisesti sopijapuolten päätettävissä. Luovutuksen saaja voi olla luonnollinen henkilö tai yritys tai muu yhteisö. Tekijänoikeussopimuksiin sovelletaan yleisiä sopimusoikeudellisia periaatteita. Siten pätemättömyyttä, kohtuullistamista ja kuluttajansuojaa koskevat säännökset voivat tulla sovellettaviksi.

Tekijänoikeudet voidaan luovuttaa joko kokonaan tai osittain. Kokonaisluovutus tarkoittaa ajallisesti ja käyttöalaltaan rajoittamatonta oikeuksien luovutusta. Osittaisluovutuksessa osa tekijänoikeudesta jää edelleen tekijälle. Tekijänoikeuden haltija voi luovuttaa myös ainoastaan käyttöluvan tai muun rajoitetun oikeuden teoksensa hyödyntämiseen (lisenssi). Tällaiset rajoitetut oikeudet voidaan rajata alueellisesti, ajallisesti ja asiallisesti. Esimerkiksi voidaan sopia sävellyksen käytöstä tiettyä tuotetta koskevassa mainoksessa.

Taloudellisten oikeuksien luovutuksesta huolimatta moraaliset oikeudet säilyvät kuitenkin aina tekijällä. Niistä oikeuden haltija voi luopua pätevästi vain rajoitetusti silloin, jos kyseessä on laadultaan tai laajuudeltaan teoksen rajoitettu käyttäminen. Esimerkiksi tekijänoikeuden haltija voi sopimuksella luopua vetoamasta moraalisiin oikeuksiinsa tietyn mainoskäytön osalta.

..

Kaaviokuva tekijänoikeuksien kokonaisesta tai osittaisesta luovuttamisesta
.

Kustannussopimus

Kustannussopimus voi olla ensimmäinen sopimus jonka musiikin tekijä kohtaa uransa aikana. Kustantaja on se taho, joka kantaa taloudellisen riskin sävellyksen ja sovituksen taloudellisesta hyödyntämisestä. Esimerkiksi painettuja nuotteja voi julkaista periaatteessa kahdella tavalla. Sen voi tehdä säveltäjä itse, mikä on harvinaisempaa, tai sitten säveltäjä luovuttaa kustannusoikeuden jollekin asiaan erikoistuneelle yritykselle. Useimmiten kustantaja ja julkaisija ovat yksi ja sama taho (yritys), mutta ne voivat olla myös eri oikeushenkilöitä.

Sopimuksella musiikkiteoksen kustantamisesta pyritään toisaalta niin musiikin tekijöiden ja kustantajien taloudelliseen hyötyyn kuin siihen, että tuote saadaan ylipäätään markkinoille. Taloudellisista resursseista johtuen kustannussopimus voi olla monesti ainoa mahdollinen tapa saada tuote markkinoille. Kustannussopimuksen määrämuotoa ei ole laissa määritelty, vaan sopimusosapuolten oikeudet ja velvollisuudet ovat vapaasti heidän sovittavissaan. Useimmiten kustantajat käyttävät sopimuksissaan vakioehtoja. Kustantajalle ei synny tekijänoikeutta vaan oikeus kustantaa teos sovituilla ehdoilla.

Sopimusehdot määrittelevät siis sen, miten pitkä hallintaoikeus kustantajalla on. Kustannussopimuksen kohteen määrittelyllä on tärkeä merkityksensä kustantamon hallintaoikeuden laajuuteen. Esimerkiksi säveltäjä voi luovuttaa kustantajalle oikeudet kaikenlaisiin sovituksiin taikka toisaalta pidättää itsellään kaikki sovitusoikeudet tai osan niistä. Sovitusoikeudet ovat kustantajan kannalta merkityksellisiä siksi, että niillä voidaan laajentaa kustantajan hallintaoikeuden pituutta. Esimerkiksi jos säveltäjän tekijänoikeus on kulumassa loppuun, kustantaja voi pidentää sävellyksen suoja-aikaa teettämällä kappaleesta sovituksen. Tuolloin kustantaja hallitsee yksinoikeudella sovitusta, kunnes sovittajan kuolin vuoden päättymisestä on kulunut 70 vuotta. Tämä on mahdollista jos kustantaja on solminut sopimuksen alkuperäissävellyksen sovittamisesta.

Huomattavaa on, että kustannussopimusta ei ole pakollista solmia. Artisti tai taiteilija voi aina kustantaa teoksensa itse. Kustannussopimus ei myöskään ole edellytys tekijänoikeuskorvauksien maksamiselle. Päinvastoin, jos sävellys on kustannettu ja säveltäjä kuuluu Teostoon, vie kustantaja oman osuutensa Teostokorvauksista. Tällä hetkellä esityskorvauksien jaossa musiikinkustantajan perusosuus on 33,33 %. Jos säveltäjän teos koostuu sekä musiikista että tekstistä ja kustannussopimus kattaa vain toisen niistä, on kustantajan perusosuus esityskorvauksista 16,67 %.

Kustantajan tehtävät ja velvollisuudet vaihtelevat sen mukaan minkälaisen musiikin kustantamisesta on kyse. Jos kyseessä on niin sanottu vakava musiikki, kustantajan päätehtävänä on saattaa säveltäjän musiikki graafisesti ymmärrettävään muotoon ja julkaista se. Toisin sanoen kustantaja vastaa siitä, että musiikista tehdään esiintyjien käyttöön sopiva nuotti ja huolehtia siitä, että nuotti on esittäjien saatavilla. Kevyen musiikin osalta nuottien merkitys voi olla vähäisempi, ja artisti saavuttaa yleisön tietoisuuden usein vasta kaupallisen levytyksen jälkeen. Kustantajan päävelvollisuutena on saada tuo levytys aikaan eli käytännössä ohjata artisti oikean levy-yhtiön luokse. Luonnollisesti artisti voi sopia levytyksestä suoraan levy-yhtiön kanssa, jolloin kustantaja myöskään vie 1/3 osaa teoksen esityskorvauksista. Tämä voikin olla kannattavaa, jos artistilla on mahdollisuus löytää oikeus levy-yhtiö omatoimisesti. Toisaalta tällöin artisti jää kuitenkin vaille kustantajan tarjoamia palveluja.

Musiikkiteosten julkisesta esittämisestä yliopisto opetuksen yhteydessä 

Oikeudenhaltijan tekijänoikeuslain 2 §:n mukaista yksinoikeutta määrätä musiikkiteoksen julkisesta esittämisestä on rajoitettu tekijänoikeuslain 21 §:ssä siten, että teoksen saa esittää julkisesti opetuksen yhteydessä.

Edellytyksenä on, että teos on julkaistu. Teos on julkaistu jos se on levitetty yleisön keskuuteen. Tämä edellytys täyttyy Taideyliopiston Sibelius-Akatemian konserttitoiminnassa esitettävien musiikkiteosten osalta.

Säännöksen sanmuodon perusteella säännöstä sovelletaan kaikkeen opetukseen, jolla edistetään jonkinlaista oppimista. Jotta tämä ei johtaisi kohtuuttomuuteen, on tätä ns. täyttä rajoitusta kavennettu tekijänoikeuslain 54 a §:n mukaisella tarkennuksella. Tämän tarkennuksen mukaan opetuksen täyttä rajoitussäännöstä ei sovelleta opetukseen, jota harjoitetaan ansiotarkoituksessa, eli opetukseen jolla tavoitellaan taloudellista voittoa. Koska Taideyliopiston toiminta on yliopistolain 2 §:n tavoitteiden mukaista toimintaa, jolla ei tavoitella taloudellista voittoa, ei opetukseen sovellettavaa täyttä rajoitussäännöstä kavenna yliopiston opetustoiminnan osalta tekijänoikeuslain 54 a §:än kirjattu kavennus. Näin ollen Teoston esittämälle korvausvaatimukselle opetustoiminnan yhteydessä tapahtuvasta musiikkiteosten julkisesta esittämisestä ei löydy perusteita tekijänoikeuslaista, tekijänoikeuslain esitöistä, oikeuskirjallisuudesta tai oikeuskäytännöstä.

Oikeuskäytännöstä löytyy tekijänoikeuslain 21 §:n osalta korkeimman oikeuden ratkaisu 2006:12, jossa Teosto vaati seurakuntayhtymältä korvausta Kauneimmat joululaulut- nimisen tilaisuuden osalta tilaisuudessa esitetyistä musiikkiteoksista.  Korkein oikeus ratkaisi asian siten että seurakuntayhtymällä ei ollut velvollisuutta maksaa Teostolle korvausta julkisesti esitetyistä musiikkiteoksista.

Lähteet: KM 1953:5, KM 1975:5, HE 23/1960, HE 28/2004, Kristiina Harenko - Valtteri Niiranen – Pekka Tarkela: Tekijänoikeus – kommentaari ja käsikirja,  WSOYpro 2006, s. 165-171.

Lähioikeuksien luovuttaminen

Lähioikeuksien haltija voi sopimusvapauden nimissä luovuttaa oikeutensa kokonaan tai osittain. Esittävä taiteilija voi luovuttaa osan oikeuksistaan esimerkiksi levy-yhtiölle samoin kuin alkuperäinen äänitetuottaja voi luovuttaa oikeutensa toiselle tuottajalle. Sopimuksen ehdot ja niiden laajuus ovat sopimusosapuolten vapaasti päätettävissä. Lähioikeuksien luovuttamisesta sovittaessa on huomioitava se, että samaan suojan kohteeseen kuten esimerkiksi äänitteeseen voi samaan aikaan kohdistua useampia lähioikeuksia ja lisäksi varsinaisia tekijänoikeuksia. Vastaavasti äänitteen käyttö voi tällöin edellyttää useamman suostumuksen tai luvan hankkimista.

Levytyssopimus

Levytyssopimus on tekijänoikeussopimus. Levytyssopimuksella tekijänoikeuksien tai lähioikeuksien haltijat sopivat oikeuksiensa käytön ehdoista. Levytyssopimuksen osapuolina ovat perinteisesti esittävä taiteilija sekä levy-yhtiö. Sopimuksessa sovitaan esittävän taiteilijan esityksiä sisältävien äänitteiden valmistamisesta ja yleisön saataviin saattamisesta. Esittävä taiteilija siirtää levytyssopimuksella tekijänoikeuslailla hänelle kuuluvat oikeudet levy-yhtiölle, joka tarvitsee niitä äänitteiden valmistamiseksi ja markkinoimiseksi. Levytyssopimus on siten esittävän taiteilijan ja levy-yhtiön välisen yhteistyön perusta.

Perinteinen levytyssopimus

Kun levy-yhtiö vastaa kaikista äänitteiden valmistamiseen, julkaisemiseen ja markkinoimiseen liittyvistä kuluista, käytetään sopimuksesta nimitystä perinteinen levytyssopimus. Sopimuksella esittävän taiteilijan yksinoikeudet, kuten oikeus määrätä esitysten tallentamisesta, oikeus esityksestä tehtyjen tallenteiden kopiointiin ja saattamiseen yleisön saataviin, siirretään sopimuksessa mainituin ehdoin äänitteen tuottajalle. Perinteisen levytyssopimuksen perusteella levy-yhtiö maksaa kaikki äänitteeseen liittyvät kulut. Levy-yhtiö vastaa siten äänitteen valmistamisesta, julkaisemisesta sekä markkinoinnista johtuvista kustannuksista. 

Artistille maksetaan äänitteen myyntiin perustuvaa prosentuaalista korvausta, joka joissain tapauksissa on voitu sopia nousevan sitä mukaa, kun äänitteen myynti kasvaa. Rojaltista on voitu sopia esimerkiksi seuraavalla tavalla:

Tekijänoikeusmaksujen jako

Yleensä rojalti kirjataan sopimukseen osuudeksi äänitteen arvonlisäverottomasta tukkuhinnasta, ns. PPD:stä (Published Price to Dealer). Siten jos äänitteen tukkuhinta olisi esimerkiksi 12 euroa ja rojalti 8 prosenttia, artisti saisi tuloa jokaisesta myydystä äänitteestä 0,96 euroa. Nelihenkisessä yhtyeessä tämä jaettaisiin vielä neljällä, joten soittaja saisi tällöin 0,24 euroa per myyty äänite. 

Rojaltin kerryttäminen on voitu sitoa ns. break even -rajan saavuttamiseen. Tällaisella ehdolla artisti sidotaan levy-yhtiön kuluriskin kantamiseen. Rojaltia aletaan siten maksaa vasta, kun yhtiö on saanut tietyn kuluosuuden äänitteiden myynnillä katettua. Lisäksi sopimuksessa on voitu sopia monista muista rojalteista tehtävistä vähennyksistä. 

Perinteisen levytyssopimuksen kesto vaihtelee. Tavallista on sopia siitä, että yhtiö sitoutuu julkaisemaan yhden albumimittaisen äänitteen ja saa optiot esimerkiksi kahteen seuraavaan äänitteeseen.

Ns. Master -sopimus

Jos artisti vastaa itse äänitteen valmistusprosessista, mutta levyn julkaisee ulkopuolinen levy-yhtiö, on kyseessä nk. master -sopimus. Sopimuksella artisti siirtää äänitteen raakaversion eli master -nauhan julkaisuoikeudet levy-yhtiölle. Levy-yhtiön tehtäväksi jää lopullisen äänitteen julkaisu sovitussa muodossa. Artistille syntyy esittävän taiteilijan oikeuksien lisäksi myös äänitteen tuottajan oikeudet. Master-sopimuksen osalta artistin neuvottelu asema on perinteistä levytyssopimusta parempi. Toisaalta kääntöpuolena vastaavasti artistin oma taloudellinen riski on perinteistä levytyssopimusta isompi.

Tekijä voi hallinnoida tekijänoikeuttaan itse, mutta suuri osa musiikin tekijöistä käyttää kuitenkin tekijänoikeusjärjestöjen palveluja tekijänoikeuden hallinnoissa. Tällöin käytännön hallinnointia koskevat tulkinnat tekee tekijänoikeusjärjestö tekijän puolesta asiakassopimuksen antaman valtuutuksen nojalla. Asiakassopimuksessa on myös määritelty ne asiat, joiden osalta tekijä edelleen tekee sopimukset itse (esim. suuret oikeudet). Teosto on Suomessa toimiva musiikin tekijöiden ja musiikin kustantajien tekijänoikeusjärjestö.

Säveltäjäin tekijänoikeustoimisto Teosto ry on vuonna 1928 perustettu voittoa tavoittelematon aatteellinen yhdistys. Teosto hallinnoi kotimaisten musiikin tekijöiden tekijänoikeuksia sekä edistää kotimaista luovaa säveltaidetta ja sen yleisiä edellytyksiä. Tämän lisäksi Teosto edustaa ulkomaisia musiikin tekijöitä eri maiden tekijänoikeusjärjestöjen kanssa tehtyjen vastavuoroisuus sopimusten perusteella. Teoston tehtävänä on valvoa musiikin tekijöiden oikeuksia, myöntää musiikin käyttöön tarvittavia lupia sekä tilittää saadut korvaukset tekijöille. Teosto toimii siten eräänlaisena yhdyssiteenä musiikin tekijöiden ja käyttäjien välillä.

Teostossa ylintä päätösvaltaa käyttää yhdistyksen kokous, johon voivat osallistua myös Teoston jäseninä olevat muusikot. Yhdistyksen kokous valitsee hallituksen, joka vastaa käytännön päätöksenteosta. Hallituksessa ovat edustettuina sekä musiikin tekijät (säveltäjät, sanoittajat, sovittajat) että musiikin kustantajat. Käytännössä hallitus määrittelee korvausosuuksien ehdot ja määrät.

Järjestön toiminta

Teosto rekisteröi musiikin tekijöiden teokset ja niiden oikeuden omistajat tietokantaansa. Tietokantaan merkitään kyseessä oleva teos ja sen tekijät eli säveltäjä(t), sanoittaja(t) ja sovittaja(t).

Teosto kerää tiedot musiikin käytöstä esiintyvien taiteilijoiden, tilaisuuksien järjestäjien sekä radio- ja tv-yhtiöiden toimittamista raporteista. Käytännössä konserttien järjestäjät ja esiintyjät ilmoittavat Teostolle, mitä konserteissa on esitetty. Teosto teettää myös erilaisia musiikin käyttötutkimuksia musiikin käyttötietojen keräämiseksi. Raporttien ja ilmoituksien perusteella Teosto maksaa tekijänoikeuskorvaukset rekisteriin merkityille oikeudenhaltijoille.

Asiakassopimus

Teoston asiakkaaksi voi liittyä musiikin tekijä (säveltäjä, sovittaja, sanoittaja) tai kirjailija, jolla on säveltaiteellinen tai siihen liittyvä kirjallinen tekijänoikeus. Edellytyksenä on, että vähintään yksi hänen teoksensa on esitetty julkisesti tai tallennettu ääni- tai kuvatallenteelle. Samoin perustein voi kuolleen musiikin tekijän tai kirjailijan tekijänoikeudet perinnön, testamentin tai avio-oikeuden perusteella saanut oikeudenomistaja liittyä Teoston asiakkaaksi tekijänoikeuden voimassaoloaikana.

Teoston kustantaja-asiakkaaksi voi liittyä kustantaja, joka jatkuvasti harjoittaa musiikin kustannustoimintaa. Teoston asiakkaaksi liittyminen tapahtuu allekirjoittamalla asiakassopimuksen, jossa on määritelty asiakkaan Teostolle luovuttamat oikeudet sekä muut sopimuspuolten oikeudet ja velvollisuudet.

Asiakassopimuksella säveltäjä valtuuttaa Teoston hallinnoimaan kaikkia teoksiaan riippumatta siitä, milloin kyseinen teos on sävelletty. Asiakassopimus kattaa siten niin liittymistä ennen kuin liittymisen jälkeen sävelletyt teokset. Asiakassopimuksella säveltäjä luovuttaa Teostolle seuraavat oikeudet: 

  • Oikeuden teosten julkiseen esittämiseen, vuokraamiseen sekä muuhun yleisön saataville saattamiseen.
  • Oikeuden teosten tallentamiseen ääni tai kuvanauhalle.
  • Oikeuden vastaanottaa, säilyttää ja tilittää asiakkaalle tekijänoikeuslain nojalla tulevat korvaukset. 

Teosto ei valvo sellaisen musiikin esittämistä, joka on erityisesti sävelletty oopperaan, operettiin, balettiin, näytelmään tai muuhun näyttämöteokseen (suurten oikeuksien teos). Edellytyksenä on, että teos esitetään alkuperäisessä yhteydessään näyttämöteoksena. Näissä tapauksissa tekijä hallinnoi oikeuksiaan itse eli lupa suurten oikeuksien teoksen esittämiseen tulee pyytää suoraan tekijältä. Huomioitava on myös, että suurten oikeuksien poikkeus koskee ainoastaan tällaisten teosten esittämistä. Siten luvan suurten oikeuksien teoksen tallentamiseen myöntää Teosto. 

Suurten oikeuksien poikkeusta ei sovelleta, jos näyttämöteokseen erityisesti sävelletty musiikki esitetään muutoin kuin alkuperäisessä yhteydessään. Teoston johtokunta on oikeutettu tarvittaessa päättämään, mitä alkuperäisellä yhteydellä tarkoitetaan. Esimerkiksi Teosto on oikeutettu laskuttamaan esityskorvauksen silloin, kun näyttämöteosta varten sävelletystä musiikista esitetään irrallisia osia konserteissa tai muissa yhteyksissä. 

Milloin tarvitaan lupa järjestöltä?

Lupa Teostolta tarvitaan aina, kun Teoston edustamien oikeudenhaltijoiden musiikkia esitetään julkisesti tai tallennetaan ääni- tai kuvatallenteelle. Julkisena esittämisenä pidetään kaikkea muuta kuin yksityisessä tai perhepiirissä tapahtuvaa esittämistä. Teostolta haetaan lupa ainoastaan sen hallinnoimien musiikintekijöiden musiikin käyttämiseen.

Musiikki tapahtumissa

Esimerkiksi konserttia, festivaaleja, tansseja, asiakastilaisuuksia tai muita vastaavia tapahtumia varten tarvitaan lupa teosten julkiseen esittämiseen. Luvan hinta vaihtelee muun muassa yleisömäärän, tapahtumapaikan pinta-alan sekä sen mukaan, onko musiikki tapahtuman pääasiallinen sisältö vai ei. Luvan hakemisesta vastaa tapahtuman järjestäjä ja lupa tulee hakea ennen tapahtumaa. Huomioitava on se, että jos tapahtumassa esitetään tallennettua musiikkia, tarvitaan lupa myös Gramexilta.

Tallenteet

Musiikin tallentamiseen tarvitaan lupa Teostolta, jos tallennetta käytetään muuten, kuin yksityisessä käytössä. Lupa tarvitaan esimerkiksi silloin, jos sitä aiotaan käyttää ansiotoiminnassa. Siten kun musiikkia siirretään tietokoneelta CD:lle tai Mp3-soittimeen tarvitaan tallennuslupa, jos musiikkia aiotaan käyttää muuhun kuin yksityiseen käyttöön. Esimerkiksi DJ tarvitsee luvan tallentaakseen musiikkia soittaakseen sitä ravintolassa. Lupa tarvitaan jos äänitteelle ollaan tallentamassa Teoston tai pohjoismaisen tekijänoikeusjärjestö NCB:n (Nordic Copyright Bureau) edustamaa musiikkia. Äänitteen tuottajan tulee ilmoittaa äänitteen musiikkisisältö ennen äänitteen julkaisua. 

Musiikin tallentamiseen vaaditaan pääsääntöisesti lupa riippumatta siitä, onko se omaa vai toisen tekemää. Omaa musiikkia voi kuitenkin tietyin edellytyksin tallentaa ilman tallennuslupaa. Edellytyksinä on tällöin, että tuottaja ja tekijä on sama henkilö, kyseessä on levyn ensipainos ja levyä painetaan korkeintaan 1000 kpl. Tällöin tallentaja vapautetaan normaalisti perittävästä tallennuslupamaksusta. 

Huomattavaa on, että tallennuslupa ei oikeuta tekemään sovituksia sävellyksestä. Lupa kustannetun teoksen sovittamiseen myöntää kustantaja. Kustantamattoman teoksen sovitus ja käännöslupa haetaan suoraan oikeudenhaltijalta. Tarvittaessa Teostolta saa apua kustantajan tai oikeudenhaltijan yhteystietojen hankinnassa. Muuten Teosto ei hae kenenkään puolesta sovitus- tai käännöslupaa.

Verkkokäyttö

Pääsääntöisesti aina, kun musiikkia laitetaan internettiin, tarvitaan siihen lupa Teostolta. Tämän lisäksi tarvitaan myös muusikoiden ja levy-yhtiöiden lupa, esimerkiksi Gramexin kautta. 

Myös silloin kun käytetään omaa musiikkia omilla tai bändin kotisivuilla tai yhteisöpalveluissa kuten myspacessa, tarvitaan Teostolta internetkäyttölupa. Internetkäyttölupa on Teoston tekijäasiakkaille ilmainen. Lupa edellyttää, että musiikki on tarjolla ilmaiseksi. Jos yhtye tai muusikko soittaa toisten tekemiä sävellyksiä, hinta on 0,07 euroa/lataus.

Musiikin käyttölupa: oikeudenomistaja-asiakkaan omat teokset internet-sivuilla.

 

Gramex ry on vuonna 1967 perustettu, esittävien taiteilijoiden ja äänitetuottajien lähioikeuksia hallinnoiva tekijänoikeusyhdistys. Tekijänoikeuslain mukaan opetusministeriö hyväksyy esittäviä taiteilijoita ja äänitetuottajia edustavan järjestön määräajaksi, enintään viideksi vuodeksi kerrallaan. Käytännössä Gramex ry on huolehtinut esittävien taiteilijoiden ja äänitetuottajien edustamisesta. Solmimalla asiakassopimuksen asiakkaat – esittävä taiteilija ja äänitetuottaja – valtuuttavat Gramexin valvomaan heidän tekijänoikeuslain mukaisia lähioikeuksiaan.

Asiakassopimus

Asiakassopimuksella asiakkaana oleva esittävä taiteilija tai äänitetuottaja luovuttaa hänelle tekijänoikeuslain mukaan kuuluvat oikeudet yksinomaan Gramexin valvottavaksi Suomessa sekä ulkomailla. 

Samalla asiakas valtuuttaa Gramexin: 

  • tekemään käyttöehtoja ja korvauksia koskevia sopimuksia luovutetuista oikeuksista sekä perimään, vastaanottamaan ja säilyttämään oikeuksien käytöstä kertyneet korvaukset tilitykseen saakka.
  • esiintymään omissa nimissään valvottavaksi luovutettuja oikeuksia koskevissa riidoissa ja oikeudenkäynneissä
  • kehittämään ulkomaalaisten vastaavien järjestöjen kanssa tilitysjärjestelmää siten, että se olisi mahdollisimman tehokas
  • edistämään sellaisia lainsäädäntöhankkeita, joilla vahvistetaan asiakkaiden oikeuksia.

Asiakkaan velvollisuudet ovat

  • tehdä Gramexille tallenteita koskevat ilmoitukset oikeansisältöisinä ja Gramexin vahvistamaa menettelyä noudattaen
  • ilmoittaa asiakkuutensa mahdollisissa ulkomaisissa vastaavissa järjestöissä
  • ilmoittaa henkilötietonsa sekä niissä mahdollisesti tapahtuneet muutokset Gramexille
  • Ilmoittaa luovutettujen oikeuksien omistus- ja hallinnointisuhteissa mahdollisesti tapahtuneista muutoksista. 

Asiakkaan oma etu on se, että hän noudattaa tarkoin hänelle asetettuja velvollisuuksia. Mikäli asiakas ei noudata hänelle asetettuja velvollisuuksia, Gramexilla on oikeus vähentää asiakkaalle tilityssäännön perusteella maksettavasta korvauksesta tilitysmaksu.

Korvaukset esittäville taiteilijoille ja tuottajille

Gramexille maksettavat esityskorvaukset perustuvat suoraan tekijänoikeuslain 47 §:ään, jonka mukaan äänitteiden julkisesta esittämisestä on maksettava korvaus. Korvauksia kertyy julkisen äänitteiden julkisen esittämisen lisäksi myös äänitteiden kopioimisestajulkista esittämistä varten. 

Radiot ja tv-yhtiöt raportoivat yksityiskohtaisesti käyttämänsä musiikin kappale kappaleelta sekunnin tarkkuudella. Muiden musiikkia esittävien tahojen esimerkiksi kauppojen ja ravintoloiden ei tarvitse tehdä soittoraportteja, vaan tariffit määräytyvät muun muassa liikkeen pinta-alan ja asiakaspaikkojen mukaan.

Tilityssäännöt

Gramexille kertyneiden korvausvarojen tilitys esittäville taiteilijoille ja äänitetuottajille suoritetaan Gramexin omien tilityssääntöjen mukaisesti. Korvaukset suomalaisten äänitteiden käytöstä ulkomailla tilitetään kerran vuodessa yhteistyössä eri maiden tekijänoikeusjärjestöjen kanssa. Ulkomaiset tilitykset perustuvat korvaukset keräävän maan omiin tilitys- ja käsittelysääntöihin. 

Tilityssäännöissä määritellään korvauksiin oikeutetut oikeudenhaltijat eli esittävät taiteilijat kten muusikko, solisti ja kapellimestari sekä äänitteen tuottaja. Sääntöjen mukaan äänitteitä koskeva jakosumma jaetaan puoliksi esittävien taiteilijoiden ja äänitteiden tuottajien kesken. Jakosumma määräytyy esittävien taiteilijoiden kesken sen mukaan, miten keskeinen rooli taitelijalla on yksittäisen äänitteen kullakin raidalla. 

Tilityssääntöjen soveltamista ja tulkintaa koskevat kysymykset ratkaisee viime kädessä Gramexin hallitus. 
 

Tekijänoikeuslaissa säädetty pakkolisenssisäännös rajoittaa esittävän taiteilijan ja äänitetuottajan oikeuksia. Äänitallennetta saadaan esittäjien ja äänitetuottajien lupaa kysymättä käyttää säännöksessä mainituilla tavoilla, kunhan heille suoritetaan käytöstä korvaus. Korvaus maksetaan opetusministeriön hyväksymän järjestön välityksellä (Gramex ry). Edellytyksenä on, että kyseessä on kaupallisesti julkaistu äänitallenne, jonka kappaleita on levitytty tai välitetty yleisön keskuuteen. Äänitallennetta saadaan pakkolisenssisäännöksen nojalla käyttää 

  • julkisessa esityksessä,
  • yleisölle välittämisessä esimerkiksi tietoverkossa, kunhan kyseessä ei ole pyynnöstä tapahtuvaa välittämistä (on demand -välittäminen),
  • radio- ja televisiolähetyksen edelleen lähettämisessä. 

Esimerkiksi CD:n soittamiseen ravintolan taustamusiikkina ei tarvita esittävien taiteilijoiden tai äänitetuottajan lupaa, kunhan heille maksetaan siitä korvaus. Huomioitava tosin on se, että pakkolisenssisäännös koskee vain esittävien taiteilijoiden ja äänitetuottajien oikeuksia. Musiikkia sisältävään äänitteeseen voi kohdistua myös muiden oikeudenhaltijoiden oikeuksia, kuten säveltäjien, sanoittajien tai sovittajien oikeuksia. Lupa heidän teostensa käyttämiseen on hankittava erikseen, esimerkiksi Teosto ry:ltä. 

Pakkolisenssijärjestelmä johtaa siihen, että esittäjille ja äänitetuottajille jää oikeus määrätä yksinoikeudella kappaleen valmistamisesta niin esityksestä kuin esityksestä tehdystä tallenteesta, on demand -tyyppisestä yleisölle välittämisestä sekä yleisölle levittämisestä.

Esittävä taitelija

 .
.
Pääsääntöisesti esittävän taiteilijan oikeudet ovat voimassa kunnes 50 vuotta on kulunut esitysvuoden päättymisestä. Suoja-aika alkaa siten kulua vasta esitysvuotta seuraavan vuoden alusta. Jos esitys on tallennettu äänitteelle ja tallenne julkaistaan tai julkistetaan mainitun ajan kuluessa, on suoja voimassa, kunnes 50 vuotta on kulunut sen vuoden päättymisestä, jona tallenne julkaistiin tai julkistettiin.

Äänitallenteen tuottaja


.Äänitteen tuottajan oikeudet ovat pääsäännön mukaan voimassa 50 vuotta äänitteen tallentamisvuoden päättymisestä. Jos äänitallenne julkaistaan ennen kuin äänitteen tallentamisvuodesta on kulunut 50 vuotta, suoja on voimassa kunnes 50 vuotta on kulunut julkaisuvuoden päättymisestä. Julkaisulla tarkoitetaan äänitallenteen kappaleiden saattamista luvallisesti yleisön saataville, esimerkiksi CD-levyjen myyminen levykaupassa. 

Kuitenkin, jos äänitallennetta ei ole julkaistu, mutta se 50 vuoden kuluessa tallentamisvuoden päättymisestä saatettu yleisön saataviin muuten kuin äänitteen fyysisiä kappaleita levittämällä, suoja-aika on voimassa kunnes 50 vuotta on kulunut tästä yleisön saataviin saattamisesta. Näin on esimerkiksi siinä tilanteessa, jos äänite saatetaan yleisön saataviin internetissä. Tällöin suoja-aika on voimassa 50 vuotta verkkojakelun aloittamisvuodesta. Tämä tarkoittaa myös sitä, että esittävän taiteilijan ja äänitetuottajan suoja-ajat voivat olla eripituiset, jos äänite saatetaan yleisön saataviin netissä 50 vuoden kuluessa äänitteen tallentamisvuodesta.

Euroopan unionin parlamentti ja neuvosto ovat syyskuussa 2011 hyväksyneet lisäyksen direktiiviin 2006/116/EC, jonka mukaan esittävän taiteilijan oikeudet ovat voimassa 70 vuotta esitysvuoden päättymisestä, tai kunnes 70 vuotta on kulunut sen vuoden päättymisestä, jona tallenne julkaistiin tai julkistettiin. Lisäksi direktiivissä säädetään esiintyjien oikeudesta päättää sopimus sellaisen äänitteen tuottajan kanssa, joka ei markkinoi äänitettä taiteilijan pyynnöstä huolimatta, ”use it or lose it” -lauseke.

Case 1: "Spotify opetuksessa"

"Haluat soittaa musiikin oppitunnilla lempiartistisi musiikkia Spotifystä. Onko tämä tekijänoikeudellisesti mahdollista?"

Ei ole. Opetus on julkista. Spotifyn käyttöehtojen mukaan palvelu on tarkoitettu ainoastaan yksityiseen käyttöön.

Case 2: "Netistä ostettu musiikki opetuksessa"

"Opettaja on ostanut netistä tietokoneelleen musiikkia. Voiko opettaja soittaa kyseisiä kappaleita musiikintunnilla oppilaille?"

Useimpien musiikkia myyvien verkkopalvelujen käyttöehtojen mukaan ei voi. Tekijänoikeuslain 21 §:n 1 momentin mukaan julkaistun musiikki teoksen saa esittää opetuksen yhteydessä. Tekijänoikeuslaki on kuitenkin sopimuksen varaista oikeutta ja jos verkkopalvelun käyttöehtojen mukaan  musiikin osto oikeuttaa ainoastaan henkilökohtaiseen käyttöön, sitoo tämä sopimus käyttäjää, eikä hän saa käyttää musiikkia opetuksessa, joka on julkista esittämistä.

Case 3: "Musiikin kopiointi opetusta varten"

"Saako opettaja kopioida kotonaan olevat ja kirjastosta lainatut CD-levyt tietokoneelleen ja soittaa kyseistä musiikkia tietokoneelta oppitunnilla?"

Ei saa. Vaikka musiikin esittäminen opetuksen yhteydessä on sallittua, kopioiminen muuhun kuin yksityiseen käyttöön ei ole. Siten musiikin kopioiminen alkuperäistallenteelta, esimerkiksi CD-levyltä, muuhun kuin yksityiskäyttöön on kiellettyä.

Case 4: "Teosto ja Creative Commons"

"Voitko lisensoida omaa musiikkiasi Creative Commons -lisenssillä, vaikka olet Teosto ry:n jäsen?"

Et voi. Liittymällä Teostoon olet luovuttanut sävellyksiesi hallintaoikeudet Teostolle. Tällöin et myöskään voi päättää niiden lisensoinnista itse.

Case 5: "Laillisen lähteen vaatimus yksityiselle kopioinnille"

"Voitko kopioida netissä julkaistua musiikkia yksityiseen käyttöösi, vaikka tiedät, että se on laitettu sinne ilman tekijänoikeuden haltijan lupaa?"

Et voi. Tekijänoikeuslain mukaan julkaistusta teoksesta saa valmistaa muutaman kappaleen yksityiseen käyttöön. Säännökseen liittyy kuitenkin ns. laillisen lähteen vaatimus, jonka mukaan yksityiseen käyttöön ei saa valmistaa kopioita silloin, jos teoksen kappale on valmistettu tai saatettu yleisön saataviin tekijän taloudellisia oikeuksia loukkaavalla tavalla. Laillisen lähteen vaatimuksen rikkomisesta voi seurata korvausvastuu, jos kopioija tiesi tai hänen olisi pitänyt tietää lähteen laittomuudesta.

6. Miten pitää toimia, jos tekee taustamusiikkia ja/tai äänimaisemaa videoon?

Jos sävelteoksen oikeudenhaltija ei ole Teoston asiakas, solmii hän itse teoksiaan koskevat sopimukset.

Teoston asiakas siirtää asiakassopimuksella Teostolle yksinoikeuden sopia säveltaiteellisten ja niihin liittyvien kirjallisten teosten tekijänoikeuslain tarkoittamasta käytöstä.

2 § Teostolle luovutettavat oikeudet

Teosto saa tällä sopimuksella kunkin teoksen luomisajankohdasta lukien sopimuksen voimassaoloajaksi:

a) yksinomaisen oikeuden teosten julkiseen esittämiseen sekä vuokraamiseen ja muuhun saattamiseen yleisön saataviin;

b) yksinomaisen oikeuden teosten tallentamiseen ääni- tai kuvanauhalle, ääni- tai kuvalevylle ja muulle laitteelle, jolla ne voidaan toisintaa; sekä

c) yksinomaisen oikeuden vastaanottaa, säilyttää ja tilittää asiakkaalle tekijänoikeuslainsäädännön nojalla tulevia tyhjäkasetti- ja muita vastaavia korvauksia.

Kuitenkin mm. AV-tuotantojen osalta Teoston asiakkaana sävelteoksen oikeudenhaltija voi eräissä tapauksissa valita itsehallinnoinnin teoksen synkronoinnin osalta tai valita NBC:n synkronoinnin hallinnoinnin palvelun. Jos tekijä ei ole aikaisemmin solminut sävelteoksesta esim. kustannussopimusta musiikkikustantajan kanssa ja teoksen käyttöön ei liity kolmansien kuten sanoittajan ja sovittajan oikeuksia, voi tekijä valita itsehallinnoinnin alla keltaisella merkityissä käyttömuodoissa.

7. Miten toimin, jos sovin tilaajan kanssa, että he maksavat yhden könttäsumman, jolla saavat kaikki oikeudet äänen käyttöön?

Jos valitset synkronoinnin itsehallinnoinnin sovit tilaajan kanssa musiikin käytöstä ja tällöin laskutat itse sovitun summan musiikin liittämisestä AV-tuotantoon.

Jos kaikki oikeudet tarkoittavat myös muuta käyttöä kuin käyttöä av- tallenteessa  esim. käyttöä   muuhun julkiseen esittämiseen tai omistusoikeuden siirtämistä teokseen  on tämä ongelmallista koska muu käyttö kuin AV-tallenteen synkronointilupa  ei kuulu itsehallinnoinnin piiriin vaan tältä osin  on sopimuksen mukaisesti kyse Teoston yksinomaisesta  oikeudesta  sopia käytöstä.

 8. Entä jos saavat oikeuden käyttää ääntä vapaasti, mutta ei yksinoikeutta, eli että saan itse käyttää/jakaa kyseistä ääntä?

Siltä osin kun et ole luovuttanut tekijänoikeuden omistusoikeutta tai hallinnointioikeutta millekään taholle, kuuluvat kyseiset oikeudet sinulle.  Jos äänitteen tuottajana on tilaajayritys, syntyy tilaajayritykselle itsenäinen äänitteen tuottajan oikeus ja sinun täytyy saada tuottajalta oikeus käyttää äänitettä. Omilla nettisivuillasi voi taas käyttää omaa musiikkiasi erillisellä Teoston luvalla. Voit tarjota omia teoksiasi tai niiden osia kuunneltavaksi tai ladattavaksi ilmaiseksi omassa hallinnassasi olevilla verkkosivuilla. Tarvitset tähän käyttöluvan, jonka voit hankkia Teoston verkkopalvelusta.  Lupa koskee vain sinun oikeuksiasi teokseen tai teoksiin ja vastuullasi on hankkia suostumus myös kappaleen muilta tekijöiltä sekä äänitteen muilta oikeudenhaltijoilta, kuten äänitteen tuottajalta. (http://www.teosto.fi/tekijat/palvelut-tekijoille/oma-musiikki-verkossa)

9. Onko eroa sävelletyn musiikin tai äänimaisemallisemman välillä?

Teoston hallinnointi koskee vain säveltaiteellisia teoksia ja niihin liittyviä kirjallisia teoksia, eli jos äänimaisema ei ole säveltaiteellinen teos, voit siirtää sen omistus- ja käyttöoikeuksia vapaasti.