Tekijänoikeusopas: Tietokoneohjelmat, pelit ja tietokannat

Tietokoneohjelma, joka ylittää teoskynnyksen, saa tekijänoikeuslain mukaista suojaa. Suojan kohteena voivat olla esimerkiksi ohjelman koodi tai ohjelman graafinen käyttöjärjestelmä.

Ensisijaisesti tekijänoikeus suojaa tietokoneohjelman kirjallista koodia. Oikeuskäytännössä ja oikeuskirjallisuudessa on vakiintuneesti katsottu, että niin lähdekoodi kuin tästä käännetty konekieli sekä näiden välimuodotkin voivat teoskynnyksen ylittäessä saada tekijänoikeussuojaa. Koodin tallennustavalla ei myöskään ole tekijänoikeussuojan kannalta merkitystä. Niin kirjaan, tiedostoon kuin piirilevylle tallennettu koodi saa lähtökohtaisesti tekijänoikeussuojaa samoin perustein.

Tekijänoikeudella voidaan suojata ainoastaan ilmaisua, ei sen perusteena olevia ideoita. Ideoiden ja periaatteiden monopolisointi vaikeuttaisi ohjelmistoteollisuuden toimintaa ja jarruttaisi kehitystä. Esimerkiksi ohjelman loogiset periaatteet, algoritmit ja ohjelmointikielten syntaksi ja semantiikka eivät saa tekijänoikeussuojaa, siltä osin kun ne katsotaan ideoiksi ja periaatteiksi.

Ohjelmoijan näkökulmasta tietokoneohjelma on muutakin kuin joukko käskyjä. Se on usein enemmänkin koodin rakenteen ja eri moduulien välisten rajapintojen arkkitehtuurista suunnittelua kuin mekaanista käskyjen kirjoittamista. Tästä syystä oikeuskirjallisuudessa paljon pohdittu kysymys on, voiko lähdekoodin arkkitehtuuri (modulaarinen rakenne ja keskinäiset riippuvuus suhteet) saada tekijänoikeussuojaa. 

Lähdekoodin arkkitehtuuri voi periaatteessa saada tekijänoikeussuojaa tietokoneohjelman suunnitteluaineistona. Tietokoneohjelmien tekijänoikeusdirektiivin mukaan myös tietokoneohjelman suunnitteluaineisto on suojattu tekijänoikeudella. Suunnitteluaineistolla tarkoitetaan muun muassa vuokaaviota, jossa hahmotellaan ohjelman loogista rakennetta. Oikeuskäytäntöä asiasta on vähän, eikä se ole täysin yhtenevää. Tämän lisäksi soveltamisedellytykset vaihtelevat maittain. Esimerkiksi Englannissa ohjelman arkkitehtuuri saa tekijänoikeussuojaa, mutta muuna teoksena kuin tietokoneohjelmana. Yhdysvalloissa taas ohjelman arkkitehtuuria ei pääsääntöisesti suojata tekijänoikeudella. Käytännössä asia jää usein riippumaan siitä, täyttääkö esimerkiksi yksittäinen vuokaavio tekijänoikeussuojan yleiset edellytykset eli ylittääkö se teoskynnyksen.

Myös kysymys käyttöliittymän tekijänoikeussuojasta on osittain epäselvä. Yleisten edellytysten täyttyessä käyttöliittymän graafista ulkoasua voidaan pitää kuvateoksena. Tällöin käyttöliittymän ulkoasu tai sen osat saavat suojaa tekijänoikeussuojaa sillä edellytyksellä, että ne ylittävät teoskynnyksen. Kuitenkaan täsmällistä sääntöä käyttöliittymän ulkoasun suojaamiseen ei voida antaa, sillä oikeuskäytäntö on sen suhteen epäyhtenäistä. 

Useissa tapauksissa tietokoneohjelmille on yritetty hakea niin kutsuttua "look and feel" -suojaa tuloksetta. Tapauksessa Navitaire Inc. v Easyjet Airline Co & Another 2004 oli kyse halpalentoyhtiöiden varausjärjestelmän kopioinnista. Tapauksessa Navitare syytti Easyjet yhtiötä varausjärjestelmänsä tekijänoikeuden loukkaamisesta. Jäljiteltyjä elementtejä olivat muun muassa päävalikon ilmiasu, tilauslomakkeet ja lomakkeille syötetyt käskyt. Navitairen mukaan EasyJet oli opiskellut tarkasti ohjelman rakennetta ja luonut ohjelmiston joka käyttäjän näkökulmasta toiminnaltaan ja ulkoasultaan vastasi täysin Navitairen ohjelmaa. Tietokoneohjelmiston kirjallista koodia ei kuitenkaan ollut suoraan kopioitu (non-textual copying). Oikeus päätyi hylkäämään suurimman osan syytteistä. Se mukaan tekijänoikeus suojaa vain tietokoneohjelman kirjallista koodia siinä muodossa kun se on ilmaistu. Samanlainen ohjelma voidaan kirjoittaa lukemattomilla eri tavoilla ja ohjelmointikielillä. Siten olisi kilpailua haitallisesti rajoittavaa laajentaa tekijänoikeuden tuottama yksinoikeus kaikkiin koodinkirjoitustapoihin, joilla tietty ohjelma voidaan toteuttaa. Oikeuden mielestä Easyjet oli kopioinut ainoastaan Navitairen liiketoimintalogiikan (business logic), jota ei suojata tekijänoikeudella. 

Tietokoneohjelman tekijänä pidetään aina luonnollista henkilöä, joka käytännössä kirjoittaa lähdekoodin (ohjelmoija). Tekijänoikeuslain 40 b §:ssä on erityissäännös tietokoneohjelmien tekijänoikeuden siirtymisestä työsuhteessa.

Tekijänoikeuslain 40 b §:n mukaan: Jos tietokoneohjelma ja siihen välittömästi liittyvä teos on luotu täyttäessä työsuhteesta johtuvia työtehtäviä, tekijänoikeus tietokoneohjelmaan ja teokseen siirtyy työnantajalle.Tätä säännöstä ei sovelleta korkeakoulun opetus- ja tutkimustyössä itsenäisesti toimivan tekijän luomaan tietokoneohjelmaan.

Säännös koskee työsuhteessa luotuja tietokoneohjelmia. Sääntelyn tavoitteena on helpottaa ohjelmistoyritysten välistä yhteistyötä ja kaupankäyntiä sekä turvata ohjelman käyttäjän asemaa. Työsuhteen tunnusmerkit on määritelty työsopimuslaissa. Sen mukaan työsuhde on kyseessä silloin, kun työntekijä on (työ)sopimuksella henkilökohtaisesti sitoutunut tekemään työtä työnantajan lukuun tämän johdon ja valvonnan alaisena palkkaa tai muuta vastiketta vastaan. Pykälää sovelletaan myös virkasuhteessa luotuihin tietokoneohjelmiin. Tietokoneohjelma on tullut myös luoda täyttäessä työsuhteesta tai virkasuhteesta johtuvia työtehtäviä. Jos työntekijä luo tietokoneohjelman erillisestä toimeksiannosta tai osallistuu ohjelman luomiseen vapaa-ajallaan normaalin toimenkuvansa ulkopuolella, eivät oikeudet siirry säännöksen perusteella työnantajalle. Tällöin työnantaja voi saada tekijänoikeuden tietokoneohjelmaan ainoastaan erillisellä sopimuksella. Työtehtävät on yleensä viimekädessä määritelty työsopimuksessa. Käytännössä voi aiheutua vaikeita rajanvetoja esimerkiksi silloin, jos työtehtävistä on sovittu esimerkiksi suullisesti. Sen vuoksi myös työsuhteessa tehdyn tietokoneohjelman osalta voi olla hyvä sopia nimenomaisesti tekijänoikeuden siirtymisen laajuudesta.

Edes tietokoneohjelmiston arkkitehtuurin suunnittelu tai ohjelman määritelmien ja vaatimuksien laatiminen ei yksistään synnytä tekijänoikeutta. Tekijänoikeus tietokoneohjelmaan syntyy tässäkin tapauksessa aina sille, joka konkreettisesti kirjoittaa lähdekoodin ja voi siirtyä tekijänoikeuslain mukaan työsuhteen perusteella työnantajalle taikka toimeksiantosopimuksella tilaajalle (TN 2007:3). Sen sijaan työnantajana oleva yritys tai muu oikeushenkilö ei voi koskaan olla tekijänoikeuslaissa tarkoitettu tietokoneohjelman alkuperäinen tekijä.

Tekijänoikeuden siirtyminen lain säännöksen nojalla koskee sekä itse tietokoneohjelmaa että siihen välittömästi liittyviä teoksia. Tietokoneohjelmaan välittömästi liittyviä teoksia ovat esimerkiksi tekstitiedostot sekä muu dokumentaatio. Työnantaja saa säännöksellä yksinoikeuden määrätä kaikista taloudellisista oikeuksista siinä laajuudessa, jota tavanomainen liiketoiminnan harjoittaminen edellyttää. Siten työnantaja saa säännöksellä oikeudet muunnella teosta ja vapaasti luovuttaa oikeudet eri tilanteissa (esimerkiksi yhteistyökumppaneilleen). 

Tekijänoikeus on dispositiivista eli sopimuksenvaraista oikeutta. Myös tietokoneohjelman osalta tekijänoikeuden siirtymisestä voidaan sopia. Siten voidaan esimerkiksi sopia, että työntekijän tekijänoikeus tietokoneohjelmaan ei siirry työnantajalle tai voidaan sopia tekijänoikeuslain säännöstä vähäisemmästä tekijänoikeuden siirtymisestä.

Korkeakoulun opetus- ja tutkimustyö

Sääntöä, jonka mukaan työsuhteen aikana tehdyn tietokoneohjelman tekijänoikeus siirtyy työnantajalle, ei kuitenkaan sovelleta korkeakoulun opetus- ja tutkimustyössä itsenäisesti toimivan henkilön luomiin tietokoneohjelmiin. Siten korkeakoulun opetus- ja tutkimustyössä luotujen tietokoneohjelmien osalta tekijänoikeuden haltija ratkeaa viime kädessä ohjelman luoneen tutkijan ja opettajan aseman itsenäisyyden arvioinnilla. Esimerkiksi tekijänoikeus koodiin siirtyy tekijänoikeuslain (11.1.1991/34) 40 b §  1 momentin mukaan työnantajalle, jos koodi on tehty täytettäessä työsuhteesta johtuvia työtehtäviä, mutta tekijänoikeuslain 40 b § 2 momentin mukaan 1 momenttia ei kuitenkaan sovelleta korkeakoulun opetus- ja tutkimustyössä itsenäisesti toimivan tekijän luomaan koodiin.

Tekijänoikeuden siirtyminen lain säännöksen nojalla koskee sekä itse tietokoneohjelmaa että siihen välittömästi liittyviä teoksia. Tietokoneohjelmaan välittömästi liittyviä teoksia ovat esimerkiksi tekstitiedostot sekä muu dokumentaatio. Työnantaja saa säännöksellä yksinoikeuden määrätä kaikista taloudellisista oikeuksista siinä laajuudessa, jota tavanomainen liiketoiminnan harjoittaminen edellyttää. Siten työnantaja saa säännöksellä oikeudet muunnella teosta ja vapaasti luovuttaa oikeudet eri tilanteissa (esimerkiksi yhteistyökumppaneilleen). 

Tekijänoikeus on dispositiivista eli sopimuksenvaraista oikeutta. Myös tietokoneohjelman osalta tekijänoikeuden siirtymisestä voidaan sopia. Siten voidaan esimerkiksi sopia, että työntekijän tekijänoikeus tietokoneohjelmaan ei siirry työnantajalle tai voidaan sopia tekijänoikeuslain säännöstä vähäisemmästä tekijänoikeuden siirtymisestä.

.

 
Medialaboratorion tutkijan Nuno Correian teos Master and Margarita                      
.

Euroopan parlamentin ja neuvoston 23.4.2009 antamalla direktiivillä (2009/EY/24) tietokoneohjelmien oikeudellisesta suojasta yhtenäistettiin tietokoneohjelmien tekijänoikeussuoja Euroopan unionin jäsenmaiden kesken (Aikaisempi direktiivi 91/250/ETY). Direktiivissä ei ole omaksuttu tekijänoikeuslaista löytyvää poikkeusta korkeakouluissa opetus- tai tutkimustyössä itsenäisesti toimivien työntekijöiden osalta. Sitä vastoin direktiivissä on omaksuttu jako epäitsenäisiin ja itsenäisiin työntekijöihin. Direktiivin mukaan työsuhteessa – epäitsenäisesti – työnantajan ohjeiden ja työtehtävien mukaisesti luodun tietokoneohjelman tekijänoikeudet siirtyvät aina työnantajalle, jos toisin ei ole sovittu. Sitä vastoin direktiivin tarkoittamalla tavalla itsenäisessä asemassa olevan työntekijän luoman tietokoneohjelman tekijänoikeudet syntyvät aina tekijälle. 

Opetusministeriön alainen tekijänoikeusneuvosto on arvioinut ainakin kahdessa tapauksessa tutkijan aseman itsenäisyyttä. Lausunnoissa TN  1998:7 http://www.minedu.fi/export/sites/default/OPM/Tekijaenoikeus/tekijaenoikeusneuvosto/tekijaenoikeusneuvoston_lausunnot/1998/liitteet/tn071998.pdfja TN 1999:4 http://www.minedu.fi/export/sites/default/OPM/Tekijaenoikeus/tekijaenoikeusneuvosto/tekijaenoikeusneuvoston_lausunnot/1999/liitteet/tn041999.pdf. .Tekijänoikeusneuvoston lausunnon 1999:4 mukaan direktiivin valossa on selvää, että esimerkiksi tutkija, joka on palkattu työsuhteeseen tekemään epäitsenäistä ohjelmointityötä yliopistossa, katsotaan direktiivin tarkoittamaksi epäitsenäiseksi työntekijäksi. Tällöin myös kaikki taloudelliset oikeudet tietokoneohjelmaan siirtyvät työnantajana olevalle yliopistolle. Se, milloin työntekijän katsotaan olevan epäitsenäisessä asemassa, arvioidaan viime kädessä tapauskohtaisesti kaikki asiaan vaikuttavat seikat huomioiden. Huomioitavina seikkoina ovat muun muassa työsopimus, työntekijän kanssa sovitut työtehtävät, yliopiston yleinen käytäntö sekä opetuksen tai tutkimuksen laatu. Epäselvyyksien välttämiseksi asiasta on viisainta sopia tapaus ja projektikohtaisesti erillisellä sopimuksella. Oikeuksien siirtymisestä voidaan ottaa määräyksiä myös työsopimukseen.

Seuraavassa artikkelissa on käsitelty niitä periaatteita, joita on sovellettu ratkaistaessa kysymystä, onko tietokoneohjelman tekijä työntekijän asemassa. Peruste työntekijäasemalle on esimerkiksi työnantajan käyttämä työntekijän johto- ja valvontaoikeus. (http://www.iam-magazine.com/issues/article.ashx?g=af4ff2bc-6232-433f-9b4b-8833e43aa5ae). 

Korkeimman oikeuden ratkaisu KKO  1996:43 http://www.finlex.fi/fi/oikeus/kko/kko/1996/19960043 käsittelee oikeutta koodiin, joka on luotu vuosia 1984-1988 eikä näin ollen auta nimenomaisesti myöhemmän laintulkinnan kysymykseen työntekijän itsenäisestä tai epäitsenäisestä asemasta. Sen sijaan se käsittelee oikeutta koodiin joka on luotu ennen tekijäoikeuslain nimenomaista säännöstä tietokoneohjelmista, aikaisemmin kuin 16.1.1991. Tapauksessa katsottiin, että kyseisessä koodin luovuttaminen ei ollut kappaleen valmistamista eikä yleisön saataville saattamista. Eriävän mielipiteen mukaan, jota voidaan myös hyvin perustella, koodin luovuttaminen yritykselle liiketoimintaa varten ei ole yksityistä käyttöä, vaan tekijänoikeuslain tarkoittamaa yleisön saataville saattamista.

Usein tekijänoikeutta koskevissa tapauksissa ratkaisevaa on näyttötaakka. Tekijänoikeuslain pääsäännön mukaan tekijänoikeus syntyy tekijälle. Sen, joka vetoaa siihen, että tekijänoikeus on siirtynyt pois tekijältä, on näytettävä väitteensä toteen. Näin ollen näyttötaakka siitä, että tekijänoikeus koodiin on siirtynyt esimerkiksi yliopistolle, on kyseisellä yliopistolla. Ilman kirjallista sopimusta tekijänoikeuden siirtymisestä näytön hankkiminen on työlästä ja usein vaikeaa.

Jos halutaan menettelytapa, joka on selkeämpi kuin työntekijän työskentelyn laadun arviointi kunkin koodin tai koodin osan osalta, tulee sopia tekijänoikeuden luovutuksen laadusta ja laajuudesta nimenomaisella, kirjallisella sopimuksella. 

Tietokoneohjelmien laadinnassa erilaiset yhteistyötilanteet ovat arkipäivää. Nykyään lähes poikkeuksetta tietokoneohjelman koodaukseen osallistuu useita ohjelmoijia tai ohjelmointi suoritetaan jollain tavalla ryhmätyönä.

Yhteisteos 

Tekijänoikeuslain mukaan, jos kaksi tai useammat ovat yhdessä luoneet teoksen siten, että heidän osuutensa eivät muodosta itsenäisiä teoksia, on heillä tekijänoikeus teokseen yhteisesti (yhteisteos). Yhteisteoksen hyödyntämiseen vaaditaan kaikkien tekijöiden lupa. Siten yhteisteoksena olevan tietokoneohjelman lisensoimiseen vaaditaan jokaisen tekijän (ohjelmoijan) lupa. Tämän vuoksi on käytännössä järkevää sopia kirjallisesti oikeuksien hyödyntämisestä ennen yhteistyöhön ryhtymistä, jotta estetään tilanne, että yksi tekijä kohtuuttomasti estää muita hyödyntämästä yhteisesti luotua tietokoneohjelmaa.

Yhteenliitetty teos 

Jos useamman kuin yhden tekijän työpanoksesta on syntynyt teos, jossa eri tekijöiden panokset muodostavat itsenäisiä teoksia, puhutaan yhteenliitetystä teoksesta.Esimerkiksi peleissä käytettävä  musiikkiteos voi olla itsenäinen teos joka on yhteenliitetty pelin muiden teosten kanssa. Tällöin säveltäjä sopii teoksensa käytöstä itsenäisesti. Käytännössä pelin julkaisemiseen tarvitaan kaikkien tekijöiden lupa, joten myös yhteenliitetyn teoksen osalta tulee sopia kirjallisesti oikeuksien hyödyntämisestä mahdollisimman varhaisessa vaiheessa.

Tekijänoikeuslain 3 §:n 1 momentti velvoittaa tekijän nimen ilmoittamiseen hyvän tavan mukaisesti. Tämän isyysoikeuden mukaan tekijän nimi on ilmoitettava hyvän tavan mukaisesti silloin, kun teoksesta valmistetaan kappale taikka se kokonaan tai osittain saatetaan yleisön saataviin. Siten myös tietokoneohjelman tekijän nimi on ilmoitettava sillä tavoin kun hyvä tapa vaatii, kun ohjelmaa kopioidaan tai levitetään yleisölle. Suoja ei ole absoluuttinen vaan riippuu kullakin alalla yleisesti noudatetuista käytännöistä.

4.2 Respektioikeus

Tekijänoikeuslain 3 §:n 2 momentin respektioikeuden mukaan teosta ei saa muuttaa tekijän kirjallista tai taiteellista arvoa loukkaavalla tavalla. Myös tietokoneohjelma on teos ja siten respektioikeuden piirissä. Tekijänoikeuslain esitöiden HE 161/1990 mukaan ohjelmatuotannon luonne huomioon ottaen ohjelmiin tehtyjä muutoksia voidaan erittäin harvoin pitää loukkaavina.

4.3 Moraalisista oikeuksista sopiminen mahdollista vain rajoitetusti

Tekijänoikeuslain 3 §:n 3 momentin mukaan moraalisesti oikeuksista voi sitovasti sopia vain tietyin rajoitetuin edellytyksin.  Moraaliset oikeudet säilyvät tietokoneohjelman ohjelmoijilla silloinkin, kun tekijänoikeus siirtyy työsuhteessa työnantajalle. Tekijänoikeuslaki sallii luopumisen moraalisista oikeuksista siltä osin kun on kyse laadultaan ja laajuudeltaan rajoitettu teoksen käyttäminen. Varminta on ilmoittaa tekijä myös tietokoneohjelman osalta.

Tietokoneohjelmien taloudelliset oikeudet
.

5.1 Kappaleen valmistaminen

Tekijänoikeus tuottaa tekijänoikeuden haltijalle tekijänoikeuslaissa mainituin rajoituksin yksinomaisen oikeuden määrätä teoksesta valmistamalla siitä kappaleita. Kappaleen valmistamisena pidetään sen valmistamista kokonaan tai osittain, suoraan tai välillisesti, tilapäisesti tai pysyvästi sekä millä keinolla ja missä muodossa tahansa. Kappaleen valmistamis- eli kopiointioikeus on siten lähtökohtaisesti varsin laaja ja kattaa periaatteessa kaikki mahdolliset tavat, joilla tietokoneohjelma nykyään voidaan kopioida. Tietokoneohjelmien tekijänoikeusdirektiivin ( 2009/24/EY )  4 artiklan  mukaan, tietokoneohjelman lukeminen tietokoneen muistiin, näyttäminen, ajaminen, siirtäminen tai tallentaminen edellyttää tällaista toisintamista, nämä toimet edellyttävät oikeudenhaltijan susotumusta. 

5.2 Teoksen saattaminen yleisön saataviin

Tekijänoikeus tuottaa haltijalleen yksinoikeuden saattaa teos yleisön saataviin. Tekijänoikeuslain mukaan teos saatetaan yleisön saataviin silloin, kun teos välitetään, esitetään, myydään, vuokrataan, lainataan tai muutoin levitetään yleisön keskuuteen. Lakiin on siten pyritty kirjaamaan kaikki tavat, joilla tietokoneohjelma tai muu teos voidaan nykyään toimittaa yleisön saataviin. Tietokoneohjelmistojen kohdalla kyse on tavallisesti ohjelmistokopioiden myymisestä tai vuokrauksesta. Yksinoikeus koskee ainoastaan yleisölle saattamista eli riittävän suurta käyttäjäjoukkoa. Oikeuskäytännössä yleisöllä on tarkoitettu sitä, että käyttäjäpiiriä ei ole mitenkään ennalta rajattu. Toisin sanoen kenellä tahansa on periaatteessa ollut mahdollista tutustua teokseen. 

Toisaalta yksinoikeus teoksen yleisön saataville saattamiseen ulottuu vain kyseisen teoskappaleen ensimmäiseen myyntikertaan, jos se tapahtuu tekijänoikeuden haltijan suostumuksella. Tällöin tuon kyseisen teoskappaleen seuraavat myynnit voidaan tehdä ilman tekijänoikeuden haltijan suostumusta. Poikkeus koskee ainoastaan myymistä. Jos teoskappale luovutetaan muuten kuin myymällä esimerkiksi lisensoimalla (käyttöoikeuden luovutuksella), yksinoikeus ei raukea.  Myynnistä on kyse silloin, kun teoskappale luovutetaan ostajalle ilman, että ostajan käyttöoikeutta on mitenkään ajallisesti rajoitettu.

Tietokoneohjelma vuokrataan, jos tietokoneohjelma annetaan käytettäväksi määräajaksi javoitonhankkimistarkoituksessa. Oikeus vuokraamiseen ei raukea, silloinkaan kun  tietokoneohjelma myydään.

5.3 Muunteleminen

Tekijänoikeuden haltijalla on yksinoikeus määrätä teoksen kopioinnista ja yleisön saataviin saattamisesta, niin muuttamattomana kuin muutettuna, käännöksenä tai muunnelmana, toisessa kirjallisuus tai taidelajissa taikka toista tekotapaa käyttäen. Siten oikeudenhaltijan yksinoikeus ulottuu tietokoneohjelmaan myös silloin, kun sitä on sanotuin tavoin muutettu. Tekijänoikeuden näkökulmasta voidaan erottaa kolmenlaista muuntelua. 

1) Teoksen pieni ja vähäpätöinen muuntelu, joka ei ylitä teoskynnystä. Tällainen muuntelu on oikeudenhaltijan näkökulmasta epäoleellista eikä osoita luovuutta. Muutoksen tekijälle ei muodostu minkäänlaisia oikeuksia muunneltuun teokseen eikä siten oikeudenhaltijalla ole intressiä eikä oikeutta kieltää tällaisten muutosten tekemistä. Esimerkiksi pienten kirjoitusvirheiden korjaaminen katsotaan vähäpätöiseksi muunteluksi. 

2) Jälkiperäisteoksen synnyttävä muuntelu, jossa muuntelijalle syntyy tekijänoikeus muunnelmaan. Muuntelija ei kuitenkaan voi määrätä teoksesta tavalla joka loukkaa tekijänoikeutta alkuperäiseen teokseen. Muuntelijan oikeus on siten toissijainen alkuperäisen oikeudenhaltijan oikeuteen nähden. Muuntelija tarvitsee siten luvan muunteluun alkuperäisen teoksen tekijänoikeuden haltijalta. Esimerkiksi uusien toimintojen lisäämistä tietokoneohjelmaan voidaan pitää jälkiperäisteoksen synnyttävänä muunteluna. 

3) Vapaa muuntaminen, jonka perusteella syntyy täysin itsenäinen ja uusi teos. Tällöin muuntelijan luoma uusi teos on täysin riippumaton alkuperäisen teoksen tekijänoikeudesta. Tekijänoikeus ei suojaa ideoita tai periaatteita, vaan ainoastaan niiden itsenäistä ja omaperäistä ilmaisua. Siten sama idea tai periaate voidaan toteuttaa luovasti uudella ja omaperäisellä tavalla. Myös alkuperäisen teoksen käyttö inspiraationa on sallittua. Oikeuskirjallisuuden mukaan esimerkiksi algoritmi voidaan kirjoittaa uudestaan vapaasti muuntaen. Toteutus on esimerkiksi voitu kirjoittaa luovasti lyhyempänä ja nopeampana tai aivan erityyppisellä ohjelmointikielellä.

6.1 Välttämättömät kopiot

Tekijänoikeuslain mukaan: "joka on laillisesti hankkinut tietokoneohjelman, saa valmistaa ohjelmasta sellaiset kappaleet, jotka ovat tarpeen ohjelman käyttämiseksi aiottuun tarkoitukseen". Kyseinen säännös ei ole pakottava, vaan kopioiden valmistamisoikeudesta voidaan poiketa sopimuksin. Tällöin tulevat sovellettaviksi yleiset sopimusoikeudelliset periaatteet. Kopioiden ottamista on voitu rajoittaa esimerkiksi lisenssisopimuksessa. Tällöin ratkaisevaa on se, katsotaanko tällainen sopimusmääräys käyttäjän kannalta kohtuuttomaksi, jolloin se voidaan jättää huomioimatta. 

Välttämättömiä kopioita saa valmistaa vain tietokoneohjelman laillisesti hankkinut. Laillisena hankkijana pidetään sitä, joka on saanut tietokoneohjelman käyttöönsä myynnin tai vastaavan laillisen luovutuksen perusteella. Luovutuksen laillisuuden kannalta olennaista on, että ohjelma on tullut valmistaa ja saattaa vaihdantaan tekijänoikeuden haltijan suostumuksella. 

Tietokoneohjelmasta valmistettavien kopioiden määrää ei ole tekijänoikeuslaissa sinänsä rajoitettu. Edellytyksenä toisaalta on, että jokaisen kopion tulee olla tarpeen ohjelman käyttämiseksi aiottuun tarkoitukseen. Ohjelman käyttämiseksi aiottu tarkoitus ilmenee viimekädessä sopimuksesta, esimerkiksi ohjelmistolisenssissä olevista ehdoista. Esimerkiksi työasemakohtaisella lisenssillä ohjelman kopioiminen useammalle käyttäjälle ei olisi sallittua. Oikeuskirjallisuuden mukaan laki sallii kuitenkin aina vähintään yhden varmuuskopion valmistamisen tietokoneohjelmasta.

6.2 Sallittu muunteleminen ja virheiden korjaus

Tekijänoikeuslain mukaan tietokoneohjelman laillisesti hankkinut saa tehdä ohjelmaan sellaisia muutoksia, jotka ovat tarpeen ohjelman käytön kannalta. Muutoksien tekemisoikeus ei ole absoluuttinen, vaan se voidaan kieltää esimerkiksi lisenssisopimuksessa. Kuitenkin pienten virheiden korjaamista on pidetty oikeuskäytännössä sinänsä absoluuttisena oikeutena, jota ei voitaisi sopimuksinkaan poistaa.

.

Valokuva: Jarno Elonen
.

Se millaisia muutoksia laillisesti ohjelman hankkinut saa käytännössä tehdä ilmenee hyvin tapauksesta KKO 2008:45. Tapauksessa oli kyse tietokoneohjelmasta, joka ohjasi karjalanpiirakoiden annostelu- ja rypytyslaitetta. Leipomo, joka oli kyseisen ohjelman laillisesti hankkinut, teki ohjelmaan leipomon laitteistomuutoksen johdosta tarvittavat muutokset. Asiassa oli kyse siitä, oliko kyseinen muutoksen teko sallittu. Korkeimman oikeuden mukaan tietokoneohjelman "aiottua käyttötarkoitusta" tulisi tulkita sen mukaan, millaiseen toiminnalliseen tarpeeseen ohjelma on hankittu ja millaista sen tavanomainen käyttö kyseisessä yhteydessä on. Kun ohjelman käyttötarkoitus ei muutoksien tekemisen jälkeen muuttunut, muuntelu katsottiin sallituksi. Siten esimerkiksi kyseisen tietokoneohjelman käytön laajentaminen kääretorttujen valmistamiseen olisi voinut olla kiellettyä muuttamista.

6.3 Tutkiminen

Tekijänoikeuslain mukaan tietokoneohjelman laillisesti hankkinut saa tarkastella, tutkia tai kokeilla tietokoneohjelman toimintaa niiden ideoitten ja periaatteiden selvittämiseksi, jotka ovat ohjelman osan perustana. Tarkastelu, tutkiminen ja kokeilu tulee tehdä ohjelman tietokoneen muistiin lukemisen tai ohjelman näyttämisen, ajamisen, siirtämisen tai tallentamisen yhteydessä. 

Kyseisen tekijänoikeuslain säännös on luonteeltaan selventävä, sillä tekijänoikeus ei sinällään muutenkaan suojaa ideoita tai periaatteita, vaan lähtökohtaisesti ainoastaan omaperäistä ilmaisumuotoa. Säännöksen merkitys rajoittuu lähinnä siihen, että siinä mainittuja tarkastelua, tutkimista ja kokeilua ei voida sitovasti kieltää ohjelman lisenssi- tai käyttöehdoissa. Tällainen ehto ei sido ohjelman laillisesti hankkinutta käyttäjää. Ainoa edellytys, mikä säännöksessä mainitulle tutkimiselle on asetettu, on se, että tutkiminen tulee tapahtua ohjelman tavanomaisen käytön yhteydessä. Siten kappaleen valmistaminen ohjelmasta tutkimista varten ei ole sallittua.

6.4 "Reverse engineering"

Tekijänoikeuslaki sallii tietyin edellytyksin tietokoneohjelman käänteismallinnuksen ("reverse engineering" tai "decompilation"). Käänteismallinnus – jos se täyttää tekijänoikeuslain sille asettamat edellytykset – on sinänsä absoluuttinen oikeus, eikä siitä voida lisenssi- tai muulla sopimuksella poiketa. 

Tekijänoikeuslain mukaan ohjelman koodin kopioiminen ja sen muodon kääntäminen on sallittua, jos nämä toimenpiteet ovat välttämättömiä sellaisten tietojen hankkimiseksi, joiden avulla voidaan saavuttaa yhteen toimivuus itsenäisesti luodun tietokoneohjelman ja muiden ohjelmien välillä. Toimenpiteiden välttämättömyyden lisäksi käänteismallinnuksen tulee täyttää vielä kolme edellytystä: 

• käänteismallinnuksen suorittaa henkilö, jolla on oikeus käyttää ohjelman kappaletta 
• tarvittava yhteensopivuustieto ei saa olla muuten helposti ja nopeasti saatavilla 
• käänteismallinnuksen on rajoitettava vain siihen osaan koodia, joka on merkityksellinen yhteensopivuustiedon saamiseksi. 

Säännöksen tarkoitus on siis mahdollistaa yhteensopivuuden tarkistaminen ulkopuolisten ohjelmistotuotteiden kanssa. Ohjelmiston käyttäjän kannalta ei olisi kohtuullista, että hän joutuisi investoimaan huomattavia summia eri ohjelmistoihin ja joutuisi myöhemmin toteamaan yhteen sopimattomiksi, ja siten käytännössä käyttökelvottomiksi. Siksi rajapintoja (interfaces, ohjelman osia, jotka toteuttava yhteensopivuutta ja tekevät mahdolliseksi ohjelman yhteen liittämisen muiden ohjelmatuotteiden kanssa) koskeva tieto on usein yhtä arvokasta kuin varsinaisen koodin sisältöä koskeva tieto. 

Käänteismallinnuksen tekijän on siis käytännössä oltava lisenssinhaltija tai muu henkilö, jolla on oikeus käyttää ohjelmaa. Toisaalta käyttöoikeuden haltija voi antaa käänteismallinnuksen myös ulkopuolisen hoidettavaksi. Tällöin valtuutuksen tulee olla nimenomainen. Käänteismallinnusta ei saa tehdä, jos tieto on helposti ja nopeasti muuten saatavilla. Käänteismallinnus estyy, jos tieto on liitetty esimerkiksi ohjelman käyttöohjeisiin. Käytännössä käänteismallinnus sulkeutuu pois myös, jos riittävä tieto on saatavissa pyynnöstä oikeudenhaltijalta. 

Käänteismallinnuksessa saatuja tietoja ei saa käyttää muuhun tarkoitukseen tai luovuttaa ulkopuolisille, ellei se ole tarpeen yhteensopivuuden saavuttamiseksi. Toisin sanoen tietoja ei saa luovuttaa ulkopuolisille, ellei heillä ole sama yhteensopivuuden selvittämisen tarve. Lain esitöiden mukaan käänteismallinnuksen avulla saatuja tietoja voidaan kuitenkin käyttää rajoitetusti myös uusien itsenäisten ohjelmien kehittämisessä. Tietojen hyväksikäyttäminen on mahdollista, kunhan alkuperäisen ohjelman tekijänoikeutta ei loukata.

Tietokoneohjelman tekijänoikeuden haltija voi käydä kauppaa joko oikeudet luovuttamalla tai lisensoimalla. Luovuttamisella tarkoitetaan usein oikeuksien pysyvää myymistä, mikä on yleistä esimerkiksi asiakaskohtaisissa projekteissa. Oikeudet voidaan luovuttaa pysyvästi joko kokonaan taikka osittain, siten että osa oikeuksista jää edelleen tekijälle. Käytännössä tekijänoikeuden haltija ei kokonaisluovutuksellakaan voi luopua kaikista oikeuksistaan, sillä tekijänoikeuslain mukaan moraalisista oikeuksista voidaan luopua vain rajoitetusti. Moraalisista oikeuksista voidaan siten luopua vain tarkoin yksilöidyn käytön osalta, esimerkiksi tuotetta koskevan mainoksen osalta. Taloudelliset oikeudet ovat kuitenkin kokonaan luovutettavissa. Luonnollisesti kun on kyse ohjelmistoliiketoiminnasta, ei lopullinen kokonaisluovutus useinkaan ole oikeudenhaltijan kannalta järkevää. Kannattavin ja yleisin vaihtoehto tällöin on luovuttaa ohjelmaan tarkoin rajattu käyttöoikeus eli lisenssi..

Kaaviokuva tekijänoikeuksien kokonaisesta ja osittaisesta luovuttamisesta

Lisenssit - osiossa on tietoa rajoitetunkäyttöoikeuden, avoimen lähdekoodin ja Creative Commons lisensseistä.

Lisenssisopimus

Ohjelmistotuoteliiketoiminnan juridisena perustana onkin perinteisesti pidetty lisenssisopimusta ("licence agreement"). Sopimuksessa sovitaan osapuolten oikeudet ja velvollisuudet sekä määrätään ohjelmistotuotteen ja siihen liittyvien palvelujen käyttöehdoista. Itse lisensointi perustuu tekijänoikeuslakiin, jonka mukaan teoskappaleen luovutus ei sisällä tekijänoikeuden luovutusta ellei tästä ole erikseen nimenomaisesti sovittu. Kyse on siten aina lähtökohtaisesti osittaisluovutuksesta, joten tekijän- ja muut immateriaalioikeudet säilyvät tekijänoikeuden haltijalla. 

Lisenssisopimuksella tekijänoikeuden haltija luovuttaa lisenssinsaajalle rajoitetun oikeuden käyttää tekijänoikeuden suojaamaa kohdetta lisenssisopimuksen ehtojen mukaisesti. Sopimuksessa luovutettava käyttöoikeus voidaan rajata alueellisesti, ajallisesti tai asiallisesti. Siten oikeuden haltija voi räätälöidä lisenssin kunkin lisenssinsaajan tarpeiden mukaan ja hinnoitella käyttöoikeuden sen mukaisesti. Lisenssisopimukset ovat harvoin puhtaita immateriaalioikeuslisenssejä vaan enemmänkin sekatyyppisiä sopimuksia, jotka sisältävät myös tekijän- ja muihin immateriaalioikeuksiin liittymättömiä ehtoja.

Palvelusopimus

Tietokoneohjelmaan voidaan myydä käyttöoikeus myös verkon kautta käytettävänä palveluna. Tällöin ei asiallisesti ole kyse lisenssisopimuksesta, vaan palvelusopimuksesta ("service agreement"). Kuten lisenssisopimuksessa, myös palvelusopimuksessa sovitaan palveluna myytävän ohjelmistotuotteen käyttöehdoista. 

Sopimuksen nimeämistavasta huolimatta viime kädessä ratkaisevaa on sopimuksen tosiasiallinen luonne. Sekä palvelusopimuksen että lisenssisopimuksen tarkoituksena on luovuttaa rajoitettu käyttöoikeus tekijänoikeudella suojattuun tietokoneohjelmaan, jota sopimuksen toinen osapuoli saa hyödyntää lakien ja sopimuksen mukaisesti. 

Ohjelmistotuoteliiketoiminnassa, kuten muussakin liiketoiminnassa sopimukset voidaan laatia joko yksilöllisesti kussakin yksittäistapauksessa erikseen taikka käyttäen toisen sopimusosapuolen laatimia vakioehtoja. Jos lisenssisopimus laaditaan yksilöllisesti erillisten sopimusneuvottelujen perusteella, tulevat noudatettavaksi yleiset sopimusoikeudelliset periaatteet. Samat periaatteet tulevat luonnollisesti noudatettavaksi pääsäännön mukaan myös vakioehtoisten sopimusten osalta. Ohjelmistotuoteliiketoiminnassa vakioehtosopimuskäytäntö on saanut kuitenkin tekniikan kehittymisen myötä omaleimaisia piirteitä, mitkä paikoin menevät yleisten sopimusoikeudellisten periaatteiden ulkopuolelle. Ohjelmistotuoteliiketoiminnan tyypillisiä vakiosopimustekniikoita ovat shrink-wrap, click-wrap, browse-wrap sekä GPL-lisenssit.

Shrink-wrap

Shrink-wrap on ohjelmistoliiketoiminnassa käytetyistä vakioehtosopimustekniikoista perinteisin. Nimi shrink-wrap juontaa juurensa teollisesta valmistusprosessista, jossa läpinäkyvä sellofaani kelmu kääritään tiukasti tuotteen pakkauksen ympärille. Ostaja/lisenssinsaaja pystyy lukemaan lisenssiehdot läpinäkyvän kelmun läpi. Ehtojen mukaan pakkauksen avaaminen tarkoittaa samalla lisenssisopimuksen ehtojen hyväksymistä. 

Shrink-wrap -ehdot on voitu kirjata myös erilliselle paperille ohjelmistotuotteen paketin sisälle tai ne on voitu sijoittaa käyttöoppaaseen. Yhteistä kaikille shrink-wrap -sopimustekniikan muodoille on se, että ohjelmistopaketin avaaminen, ohjelmiston asentaminen tai ohjelmisto käyttäminen johtaa sopimussidonnaisuuden syntymiseen. Sopimuksesta kieltäytyminen onnistuu ainoastaan palauttamalla ohjelmisto ennen paketin avaamista tai ohjelmiston käyttöönottoa myyjälle, jolloin myyjä hyvittää ohjelmiston hinnan ostajalle.

Valokuva: Laurent Fintoni

Click-wrap

Click-wrap -sopimustekniikka (tai clickthrough) on shrink-wrap -tekniikan johdannainen. Lisenssiehtojen mukaan sopimussidonnaisuus syntyy, kun ostaja/lisenssinsaaja ohjelmistoon ensimmäistä kertaa tutustuessaan hyväksyy ehdot painamalla osoittimella ruudulle ilmestyvää painiketta. Ennen painikkeen painamista ostajalla/lisenssinsaajalla on mahdollisuus lukea lisenssiehdot tietokoneen näytöltä. Lisenssisopimuksen ehtojen mukaan sopimussidonnaisuus syntyy, vaikka ostaja/lisenssinsaaja ei olisi lukenutkaan ehtoja. Lisenssistä kieltäytyminen tapahtuu painamalla "en hyväksy" -nappia tai olemalla painamatta mitään. Tällöin myöskään ohjelmisto ei käynnisty tai asennu. Www-sivuilla käytettävistä click-wrap -ehdoista käytetään nimitystä usein nimitystä web-wrap. 

Click-wrap -sopimuksissa lisenssinsaajalla on siis aina mahdollisuus tutustua ehtoihin ennen sopimuksen hyväksymistä ja saada tietoonsa oikeutensa ja velvollisuutensa sopimuksen osapuolena. Siten click-wrap -sopimuksia voidaan aina lähtökohtaisesti pitää sopimusosapuolia sitovina.

Click-wrap-sopimustekniikkaa Spotifyssa

Browse-wrap

Browse-wrap -sopimustekniikka on johdettu click-wrap -tekniikasta, mutta ehtojen hyväksymistapa on viety vieläkin pidemmälle. Browse-wrap -tekniikassa sopimussidonnaisuuden synnyttämiseksi ei vaadita erillistä painikkeen painamista. Sen sijaan, lisenssinsaajalle on annettu mahdollisuus tutustua lisenssisopimuksen ehtoihin siten, että ehdot ovat sijoitettu näkyville usein www-sivujen alalaitaan. Esimerkiksi englanninkielisillä www-sivuilla ehdot on usein sijoitettu "terms and conditions" -hyperlinkin taakse. 

Yleisten sopimusoikeudellisten periaatteiden valossa browse-wrap -sopimusten pätevyys näyttää epäselvältä. On kyseenalaista ovatko ehdot tulleet toisen osapuolen tietoon tai onko hänellä ollut tosiasiallista mahdollisuutta tutustua niihin. Kotimaista oikeuskäytäntöä ei ehtojen sitovuudesta kuitenkaan ole eikä ulkomainen oikeuskäytäntökään ole täysin yhtenäistä. Tällaisten sopimusten sitovuus ratkaistaan tapauskohtaisella harkinnalla.

Tekijänoikeuslain (404/1961) mukaan sillä, joka on luonut kirjallisen tai taiteellisen teoksen, on siihen tekijänoikeus. Ilmaisu "kirjalliset ja taiteelliset teokset" pitää sisällään kaikki kirjallisuuden, tieteen ja taiteen alaan kuuluvat tuotteet, niiden ilmaisutapaan tai muotoon katsomatta. Siten video-, tietokone- ja muiden pelien kokonaisuus ja niiden elementit erikseen tulevat teoskynnyksen ylittyessä tekijänoikeudella suojatuiksi.

Tekijänoikeussuojan edellytyksenä on, että teos ylittää niin sanotun teoskynnyksen. Teoksen on toisin sanoen oltava tekijän itsenäinen ja omaperäinen luovan työn tulos. Oikeuskäytännössä muodostuneen tulkintasäännön mukaan teoskynnys ylittyy, jos voidaan olettaa, ettei kukaan toinen olisi vastaavaan työhön ryhtyessään päätynyt samanlaiseen lopputulokseen. Muita edellytyksiä tekijänoikeussuojalle ei ole asetettu. Teoskynnyksen ylittyminen ratkaistaan viime kädessä tapauskohtaisella kokonaisarviolla.

Tekijänoikeus syntyy aina teoksen luoneelle fyysiselle henkilölle tai henkilöille. Esimerkiksi tekijänoikeus video- tai tietokonepeliin syntyy siten aina lähtökohtaisesti pelin tekijälle tai tekijöille. Työsuhteessa luotujen tietokoneohjelmien osalta tekijänoikeus voi kuitenkin siirtyä ohjelman tekijältä työnantajalle (Ks. jakso tietokoneohjelman tekijänoikeuden haltija).

Pelit ovat tavallisesti niin kutsuttuja yhteenliitettyjä teoksia, joissa pelien eri elementit (musiikki, efektit, kuvateokset, multimediateokset, tietokoneohjelmat ja tietokannat) saavat tekijänoikeussuojaa kokonaisuudesta riippumatta. Tällöin kunkin elementin tekijä tai tekijät määräävät lähtökohtaisesti teoksestaan itsenäisesti. Tavallista on kuitenkin sopia erikseen kirjallisesti, miten tekijänoikeudet jakaantuvat yksittäisen pelin tekijöiden kesken.

  
Lista Lies and Seduction -pelin tekijöistä

Pelien suojaamisen historia

Video- ja tietokonepelit ovat markkinoilla sinänsä uusi ja nopeasti kehittynyt ilmiö. Pelejä ei ole aina pidetty tekijänoikeuden suojan kohteina ja yleisestikin pelejä koskeva oikeuskäytäntö vakiintui vasta 1990-luvun loppupuolelle tultaessa. Video- ja tietokonepelien tekijänoikeudellisessa suojaamisessa on nähtävissä kolme selkeätä trendiä: 

• Aluksi pelien tekijänoikeussuoja kiellettiin laajasti. Tätä perusteltiin lähinnä pelien teknisellä luonteella ja omaperäisyyden ja luovuuden puutteella.
• Myöhemmin tekijänoikeuden katsottiin suojaavan pelejä tietokoneohjelmina taikka tietokoneohjelmina sekä audiovisuaalisina teoksina samanaikaisesti.
• Nykyään pelejä on alettu pitää osittain tekijänoikeuden suojaamina tietokoneohjelmina, tietokantoina ja osittain audiovisuaalisina teoksina.

Video- ja tietokonepelit koostuvat tietokoneohjelmista, tietokannoista ja erilaisista audiovisuaalisista teoksista. Pelien sisältämä liikkuvaa kuvaa ja ääntä kontrolloidaan tietokoneohjelmilla ja tietokannoilla. Pelien eri osat: tietokoneohjelmat, tietokannat ja audiovisuaaliset teokset voivat tulla itsenäisesti tekijänoikeudella suojatuksi. Tämä tarkoittaa myös sitä, että pelien eri osien tekijänoikeussuojaa voidaan loukata toisistaan riippumatta. Siten pelin sisältämän tietokoneohjelman tekijänoikeuden loukkaaminen ei tarkoita välttämättä sitä, että kyseessä olisi pelin audiovisuaalisen teoksen tekijänoikeuden loukkaus. 

Tekijänoikeuslain mukaan tietokoneohjelma saa tekijänoikeussuojaa kirjallisena teoksena. Tällöin tekijänoikeudella suojataan ensisijaisesti tietokoneohjelman kirjallista koodia. Pelien tekijöiden näkökulmasta pelin suojaaminen ainoastaan tietokoneohjelmana on ongelmallista, koska suojatun koodin voi tekijänoikeuden estämättä aina kirjoittaa uudestaan toisella tavalla. Tärkeää on siten myös se, missä määrin pelin audiovisuaaliset osat saavat tekijänoikeus- tai muuta immateriaalisuojaa. Tietokoneohjelmien tekijänoikeussuojaa on käsitelty tarkemmin edellä. 

Kuten yksittäinen peli myös sen sisältämä audiovisuaalinen toteutus voi saada tekijänoikeussuojaa kokonaisuutena tai pienemmissä osissa. Kansainvälisessä oikeuskäytännössä pelien audiovisuaaliset elementit ovat jo varsin aikaisessa vaiheessa tulleet tekijänoikeudellisen suojan piiriin. 1990-luvun alussa Yhdysvaltojen tuomioistuimet ovat moneen otteeseen todenneet, että video- ja tietokonepelien, kuten esimerkiksi Pac-Man audiovisuaaliset elementit ovat tekijänoikeudella suojattuja audiovisuaalisia teoksia.

Pelaajan rooli

Lähes kaikki video- ja tietokonepelit perustuvat pitkälti vuorovaikutukseen. Pelaaja voi eri tavoin vaikuttaa pelin kulkuun ja ohjailla pelihahmoa pelin tekijöiden luomassa maailmassa ("Play mode"). Toisaalta pelit sisältävät myös sellaisia osioita, joissa pelaajalla rajoitetummat mahdollisuudet osallistua pelin kulkuun ("Attract mode"). Pelaajan mahdollisuudet vaikuttaa pelin kulkuun on voitu myös evätä kokonaan, jolloin pelaajan on tyydyttävä seuraamaan pelin juonta, kuin elokuvaa ("cut scenes" tai "in-game movies" tai "cinematics"). 

Tekijänoikeus suojaa luovaa ilmaisua, ilmenipä se millä tavalla tai missä muodossa tahansa, niin muuttamattomana kuin muutetussa muodossa. Siten sillä, että pelaaja voi vaikuttaa pelin kulkuun ja ohjailla pelihahmoa ei ole tekijänoikeudellisessa mielessä itsenäistä merkitystä. Pelaajan rooli voidaan ajatella olevan pelin kannalta ainoastaan dynaaminen, sillä hän voi liikkua pelin tekijöiden luomassa maailmassa, mutta ei rajoittamattomasti oman mielensä mukaan, vaan pelin tekijöiden asettamissa rajoissa. Siten pelaajan jokainen liike on tarkkaan mietitty etukäteen, eikä pelaaja pääse luomaan vahingossakaan mitään tekijänoikeuslain tarkoittamalla tavalla itsenäistä ja omaperäistä. Siten tekijänoikeussuojan kannalta merkityksellistä on ainoastaan, ylittävätkö pelin tekijöiden luoman pelimaailman yksittäiset elementit teoskynnyksen. 

Sellaisissa peleissä, joissa pelaajan tarkoituksena on luoda tai rakentaa jotain uutta (erityisesti jos tämä tapahtuu internet-ympäristössä), pelaajan ja pelin tekijänoikeuden haltijoiden välinen suhde on järjestetty lisenssisopimuksella. Näin on tehty esimerkiksi sellaisissa peleissä kuten Second Life ja Habbo Hotel.

Graafinen suunnittelu

Nykyiset pelit sisältävät usein pitkälle vietyä ja monimutkaista graafista suunnittelutyötä, joka pääsääntöisesti tulee suojattavaksi tekijänoikeudella. Tekijänoikeussuojaa saadakseen graafisen suunnittelun on ylitettävä teoskynnys eli oltava itsenäistä ja omaperäistä. Teoskynnys katsotaan ylittyneeksi jos voidaan olettaa, ettei kukaan vastaavaan työhön ryhtyessään olisi päätynyt vastaavaan tulokseen. Pelin visuaalinen tausta voi tulla tekijänoikeudella suojattavaksi esimerkiksi sarjana kuvia, eli kuvateoksena. Kuvat voivat saada myös lähioikeussuojaa. Kuvien suojaamista on käsitelty tarkemmin valokuva ja graafinen suunnittelu -osioissa.

Pelien muut osat

Pelien sisältämät muut osat kuten esimerkiksi 3D-mallinnokset, ikonit, musiikki, ääniefektit ja teksti voivat tulla tekijänoikeudella suojatuiksi kirjallisina tai taiteellisina teoksina taikka tietokantoina. Tekijänoikeussuojan edellytyksenä on, että kyseinen osa ylittää teoskynnyksen eli on tekijänsä itsenäinen ja omaperäinen luovan työn tulos. Teoskynnys ylittyy, jos voidaan olettaa, ettei kukaan toinen olisi vastaavaan työhön ryhtyessään päässyt samanlaiseen lopputulokseen. Teoskynnyksen ylittäminen ratkaistaan yksittäisessä tapauksessa erikseen viime kädessä tapauskohtaisella kokonaisharkinnalla.

Pelien suunnittelussa voidaan hyödyntää pelien tekijöiden itse tuottamaa materiaalia. Useinkaan ongelmaa ei synny itse tuotettua aineistoa käytettäessä. Tämä johtuu tekijänoikeuden perusperiaatteesta ideoita ei suojata, joten mikä tahansa idea voidaan periaatteessa tekijänoikeuden estämättä toteuttaa alkuperäisen teoksen ilmaisutavasta eroavalla tavalla. 

Muiden tekemää  aineistoa voi hyödyntää sopimuksiin perustuen tai voidaan käyttää suoja-ajan piiristä poistuneita teoksia.  Materiaalin laittaminen tietoverkkoon ei poista tai vähennä alkuperäisten tekijöiden oikeuksia. Sähköinen sopimus, kuten Creative Commons lisenssi on syytä dokumentoida esim. tulostamalla. Sähköinen sopimus on pätevä ja niitä ehtoja, joihin esim Creative Commons lisenssin ehdoissa on sitouduttu tulee noudattaa, esim. kaupalliseen levitykseen tarkoitettuun peliin ei voida käyttää aineistoja joiden käyttö on sallittu vain ei-kaupalliseen käyttöön. 

Henkilön oikeus omaan kuvaan peleissä

Tekijänoikeuslaki ei käsittele henkilön oikeutta omaan kuvaan. Suomen lainsäädännön osalta on säädöksiä yksityisyyden suojasta rikoslaissa. Kansainvälisen kauppakamarin ICC:n markkinointisääntöjen 14 artiklassa todetaan seuraavasti :  Henkilökuvan tai muun yksityisyyteen kuuluvan seikan esittäminen tai jäljittely. Markkinoinnissa ei tule käyttää yksityisen tai julkisen henkilön kuvaa ilman häneltä etukäteen hankittua lupaa. Myös henkilöön viittaaminen markkinoinnissa edellyttää lupaa. Edelleen 15 artiklassa todetaan Toisen maineen ja tunnettuisuuden hyväksikäyttö. Markkinoinnissa ei tule käyttää sopimattomasti hyväksi toisen henkilön mainetta ja tunnetuisuutta. Säännösten tulkinnassa on katsottu ,että henkilön kuvan suojaaminen voi ulottua Suomessakin kuolleseen henkilöön, ei kuitenkaan tekijänoikeuslain suoja-aikaa pidemmäksi ajaksi.  Kansainvälisen kauppakamarin ICC:n markkinointisääntöjen vastainen toiminta voi olla Lain Sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa vastaista toimintaa.  Pääsääntönä voidaan pitää, että jos hahmo on tunnistettavissa tietyksi henkilöksi, on tältä henkilöltä  saatava lupa henkilön  käyttämiseen peleissä. Eräissä maissa kuten Ruotsissa on olemassa lainsäädäntöä henkilön oikeudesta omaan kuvaansa.

Urheilija ja muu julkisuuden henkilön käyttöä sääntelevät Yhdysvalloissa  Publicity Right säännökset. Yhdysvalloissa eri osavaltioissa on  eri tavoin määriteltyä  lainsäädäntöä koskien oikeutta Publicity Right, joka suojaa mm. henkilön, nimeä. kuvaa ja ääntä. Eräissä osavaltioissa, kuten Californiassa, suojaa annetaan myös henkilön kuoleman jälkeen.

Ammattiurheilijat voivat luovuttaa  oikeuden kuvansa käyttämiseen mainos- ja promootio tarkoituksessa urheiluseuroille tai pelaajaliitolle. Yleinen käytäntö on sopimus, jonka mukaan  seura lisensioi käytön, jossa pelaaja esintyy seuran peliasussa, ja sen lisäksi pelaaja voi lisensioida itse muussa asussa esiintyen tehdyt mainokset ja tuotteet.  Seura tai pelaajaliitto voi  lisensoida urheilijoiden kuvien käyttöoikeuksia kolmansille. Pelaaja saa määrätyn osuuden kuviensa käytöstä kertyneistä lisensointituloista.

Tavaramerkit

Tavaramerkki tuottaa yksinoikeuden tietyn sanan- kuvion tai näiden yhdistelmän käyttämiseen elinkeinotoiminnassa tiettyjen tavaroiden tai palvelujen tunnuksena. Yksinoikeus tarkoittaa sitä, että tavaramerkin haltijalla on oikeus kieltää muita käyttämästä elinkeinotoiminnassa samaa tai samankaltaista merkkiä samanlaisten tavaroiden tai palvelujen tunnusmerkkinä. Pelien suunnittelun näkökulmasta tämä tarkoittaa sitä, että  mitään toisen tavaramerkkinä pidettävää tunnusta ei voida käyttää pelissä tai pelin markkinointi materiaalissa ilman tavaramerkin oikeudenhaltijan lupaa. 

Esimerkiksi urheiluseuroilla on tavaramerkkioikeuksilla suojattuja oikeuksia peliasuihin ja urheiluseuran tunnuksiin.Näitä voidaan käyttää vain sopimuksella urheiluseurojen kanssa.

Pelit voidaan nähdä myös merkittävänä mainontapaikkana. Nykyään pelit sisältävät paljon tuotesijoittelua ja piilomainontaa. Tavaramerkin haltijan kanssa sovitaan korvauksesta, jonka tavaramerkin haltija  pelin tekijöille maksaa, jotta heidän tunnusmerkkinsä sijoitetaan peliin.

Tekijänoikeuslain perusteella teoksista, tiedoista tai muista aineistoista koostuvat kokoelmat voivat saada neljää erityyppistä suojaa. Kokoelmia voidaan suojata: 

• tekijänoikeuslain 5 §:n tarkoittamina kokoomateoksina,
• tekijänoikeuslain 1 §:n tarkoittamina kirjallisina tai taiteellisina teoksina,
• tekijänoikeuslain 49 §:n mukaisena luettelona taikka
• erityisenä sui generis -tietokantana

Kokoomateokset

Tekijänoikeuslain mukaan sillä, joka yhdistämällä teoksia tai niiden osia on aikaansaanut kirjallisen tai taiteellisen kokoomateoksen, on siihen tekijänoikeus.. Kokoomateoksen tekijänä pidetään aina sitä fyysistä henkilöä, joka on koonnut aineiston. Tekijänoikeuslain tarkoittamia kokoomateoksia voivat olla esimerkiksi antologiat, kuvakollaasit, erilaiset käsikirjat, sanoma- ja aikakausilehdet sekä tietokoneohjelmien kokoelmat ja monet multimediatuotteet. Kokoomateoksen valmistaminen edellyttää aina alkuperäisten teosten tekijöiden lupaa.

Erilaiset mash-up video- ja musiikkiteokset voidaan myös ajatella olevan eräänlaisia kokoomateoksia. Tällaiset teokset muodostetaan yleensä yhdistelemällä olemassa olevia teoksia tai niiden osia. Kokoomateoksia koskeva säännös soveltunee kuitenkin vain harvoin mash-up teoksiin, koska tällaisissa teoksissa tavallista on, että yhdisteltävät teokset tai niiden osat käsitellään ja muokataan siten, ettei niitä voida pitää enää alkuperäisenä teoksena tai niiden osina. Huomattavaa tällöinkin on, että nykyisen tekijänoikeuslain mukaan teoksen kopiointi käytetystä tekniikasta riippumatta kuuluu tekijänoikeuden haltijan yksinoikeuksiin, vaikka kyseessä olisi vain työn välivaiheessa suoritettu kopiointi.

Suojan kohde

Kokoomateoksen tekijänoikeus kohdistuu koottuun aineistoon kokonaisuudessaan, ei sen yksittäisiin teoksiin. Siten kokoomateoksen tekijänoikeus ei rajoita koomateoksen sisältämien yksittäisten teoksien tekijänoikeutta. Kokoomateoksen valmistaminen ja sen hyödyntäminen edellyttävät aina alkuperäisten teoksien tekijänoikeuden haltijoiden lupaa.

Suojan edellytykset

Tekijänoikeussuojaa saadakseen kokoomateoksen on täytettävä itsenäisyys- ja omaperäisyysvaatimukset. Teoksen kokoaminen on tullut tehdä luovalla ja omaperäisellä tavalla. Kokoomateoksen kohdalla luovuus ja omaperäisyys ilmenevät kokoelmaan sisällytetyn aineiston valinnassa ja järjestelyssä. Esimerkiksi pelkkä täysin mekaaninen tietyn alan aineiston kerääminen ja sijoittaminen tavanomaiseen järjestykseen eivät ilmennä tekijän luovuutta ja omaperäisyyttä.

Kokoomateokseen valittujen aineistojen on myös oltava tekijänoikeuslain tarkoittamia kirjallisia tai taiteellisia teoksia. Toisin sanoen kokoomateokseen valittujen teoksien on myös yksittäin tarkasteltuna ylitettävä teoskynnys. Jos teoskynnys ei yksittäisen teoksen kohdalla ylity, kokoelma ei voi saada suojaa tekijänoikeuslain tarkoittamana kokoomateoksena. Se voi kuitenkin saada tekijänoikeuslain 1 §:n nojalla tekijänoikeussuojaa kirjallisena tai taiteellisena teoksena.

Luettelo- ja tietokantasuoja

Tekijänoikeuslain 49 §:ssä on säädetty luettelon- ja tietokannan tekijänoikeussuojasta. Säännös suojaa luetteloa, jossa on yhdistetty suuri määrä tietoa sekä tietokantaa, jonka valmistaminen on edellyttänyt huomattavaa panostusta. Suojan luonne eroaa olennaisesti tekijänoikeuslain kirjallisille tai taiteellisille teoksille myöntämästä suojasta. Suojaamisen edellytykseksi ei ole asetettu luovaa omaperäisyyttä, vaan tietojen suuri määrä taikka tietojen kokoamiseen käytettyjen resurssien huomattavuus riittää. Luettelojen ja tietokantojen suojaamisen taustalla on ensisijaisesti tarve suojata niiden valmistamisen vaatimia inhimillisiä, teknisiä ja taloudellisia panostuksia. Kyse on siis enemmänkin investointien suojaamisesta kuin henkisen luovan työn suojaamisesta.

Valmistajan suojaa

Luettelo- ja tietokantasuojaa annetaan niiden valmistajalle. Tässäkin suhteessa luettelo- ja tietokantasuoja eroaa tekijänoikeuslain 1 §:ssä mainitusta teossuojasta. Valmistajalla tarkoitetaan nimittäin sitä, jonka aloitteesta ja riskillä investoinnit tehdään. Useimmiten valmistajana pidetään yritystä tai yhteisöä, jonka piirissä työ tuotetaan. Luettelo- ja tietokantasuoja voi siten - toisin kuin tekijänoikeus - syntyä myös alun perin oikeushenkilölle.

Luettelot

Suojan kohde

Tekijänoikeuslain mukaisena luettelona suojataan luetteloa, taulukkoa, ohjelmaa tai muuta vastaavaa työtä, jossa on yhdisteltynä suuri määrä tietoja. Luettelosuojasäännöksen mukaista suojaa voivat saada esimerkiksi puhelinluettelot, kalenterit, kaavakkeet, taulukot, aikataulut ja muut luettelot. Suojan kannalta merkitystä ei ole sillä, onko kyse sähköisestä vai painetussa muodossa olevasta luettelosta.

Huomattavaa on, että tekijänoikeus ei suojaa ideaa tai yksittäistä tietoa, vaan ne säilyvät lähtökohtaisesti kaikkien vapaassa käytössä. Esimerkiksi Tekijänoikeusneuvoston lausunnossa 1989:3 todettiin, että luettelosuoja kohdistuu tietojen kokoonpanoon ja ryhmittelyyn eikä yksittäisiin asiatietoihin, joita voidaan vapaasti hyödyntää ja yhdistellä uudeksi teokseksi tai luetteloksi. Siten luettelosuojasäännös suojaa ainoastaan tietomassan yhdistelmää ja siihen käytettyä panostusta.

Suojan edellytykset

Luettelosuojan edellytyksenä on, että luetteloon on yhdisteltynä suuri määrä tietoja. Muita edellytyksiä luettelosuojalle ei ole tekijänoikeuslaissa asetettu. Suoja on siten riippumaton sisällön valinnan tai järjestelyn kriteereistä taikka niiden mahdollisesta omaperäisyydestä. Täsmällistä sääntöä siitä, mikä on katsottava kulloinkin suureksi määräksi tietoa, on mahdoton antaa. Edellytyksen täyttyminen ratkaistaan kussakin yksittäistapauksessa erikseen.

Tekijänoikeusneuvoston lausuntokäytännössä tekijänoikeuslaissa tarkoitettuna luettelona on pidetty muun muassa 752 nimeä sisältänyttä nimipäiväkalenteria (TN 2005:15), 197 lippua sisältänyttä lippukokoelmaa (TN 2000:9), 200 asiakirjamallista koostuvaa tietokonelevykkeelle tallennettua kokonaisuutta (TN 1996:15).

Valmistajan yksinoikeudet

Luettelo ja tietokantasuoja tuottavat luettelon valmistajalle eli sille, jonka aloitteesta ja riskillä investoinnit tehdään yksinomaisen oikeuden määrätä työn koko sisällöstä tai sen laadullisesti tai määrällisesti arvioiden olennaisesta osasta valmistamalla siitä kappaleita ja saattamalla ne yleisön saataviin. Työn sisältämistä yksittäisistä tiedoista valmistaja ei kuitenkaan ole lähtökohtaisesti oikeutettu määräämään.

Kappaleen valmistaminen

Luettelon tai tietokannan valmistajan yksinoikeuden piiriin kuuluu niin pysyvä kuin väliaikainen kappaleen valmistaminen työn koko sisällöstä tai sen olennaisesta osasta. Kappaleen valmistamisella tarkoitetaan aineiston kopiointia tai toisintamista siihen käytetystä menetelmästä riippumatta. Toisin sanoen kappale valmistuu aina, kun aineistoa jollain menetelmällä "siirretään" alkuperäiseltä tallennusalustalta uudelle tallennusalustalle. Siirtäminen voi tapahtua sähköisesti, käsin kopioiden tai muulla tavalla. Kopiointi voi tapahtua pysyvästi tai väliaikaisesti. Käsitteiden erona on vain valmistetun kappaleen säilyttämisen kesto. Kappaleen valmistamiseksi katsotaan jo aineiston väliaikainen tallentaminen, esimerkiksi tietokoneen käyttömuistiin. Siten pysyvyydellä ja väliaikaisuudella on merkitystä lähinnä arvioitaessa loukkauksen vakavuutta tai loukkaukseen liittyvän korvauksen suuruutta.

Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen vakiintuneen tulkintakäytännön mukaan kappaleen valmistamisen käsitettä tulkitaan laveasti niin, että se koskee kaikkea luvatonta käyttöön ottoa. Suoritetun toimen luonteella, tarkoituksella tai muodolla ei ole arvioinnin kannalta itsenäistä merkitystä. Kappaleen valmistamisen kannalta ratkaisevaa on siten ainoastaan se, onko tapahtunut tietokannan sisältämän aineiston "siirtäminen" tietokannan tallennusalustalta toiselle tallennusalustalle. Siirto voi tapahtua joko samanlaiselle tai erilaiselle tallennusalustalle.

Yleisön saataviin saattaminen

Myös yleisön saataviin saattamisen käsite on teknologia neutraali. Valmistaja määrää yleisön saataviin saattamisesta siihen käytetystä menetelmästä riippumatta. Siten luettelo tai tietokanta tai niiden olennainen osa voidaan saattaa yleisön saataviin kopioita levittämällä, vuokraamalla, online-siirrolla tai muulla tavalla välittämällä.

Olennainen osa

Useinkaan epäselvyyttä ei ole siitä, milloin on kyseessä kappaleen valmistaminen koko työn sisällöstä tai sen saattamisesta yleisön saataviin. Sitä vastoin vaikeita rajavetoja voi aiheuttaa se, milloin on kyse työn olennaisesta osasta. Jos kyse on ainoastaan epäolennaisen osan kopioinnista tai yleisön saataviin saattamisesta, ei luettelon tai tietokannan valmistajan lupaa siihen lähtökohtaisesti tarvita.

Olennaisuutta arvioidaan sekä määrällisin että laadullisin kriteerein. Määrällisesti olennaisuutta arvioidaan suhteessa luettelon tai tietokannan sisältämän aineiston kokonaismäärään. Mitä suurempi määrä aineistosta on kopioitu tai saatettu yleisön saataviin, sitä todennäköisemmin se katsotaan olennaiseksi osaksi. Laadullisesti olennaisen osan käsitettä arvioidaan puolestaan investoinnin merkittävyyden kannalta. Mitä merkittävämpi on se investointi, joka liittyy kopioidun tai yleisön saataville toimitetun osan keräämiseen, varmistamiseen tai esittämiseen sitä todennäköisemmin kyse katsotaan olevan olennaisen osan hyödyntämisestä. Ratkaisu riippuu pitkälti luettelon tai tietokannan valmistajan esittämästä näytöstä. Tuekseen valmistaja voi esittää näyttöä esimerkiksi luettelon tai tietokannan valmistamiseen (esimerkiksi tietojen keräämiseen ja niiden varmistamiseen osallistuneiden henkilöiden palkkakustannukset) liittyvistä menoista taikka esittämiseen liittyvistä ohjelmointikustannuksista. Asia ratkaistaan viime kädessä tapauskohtaisella kokonaisharkinnalla.  Tekijänoikeusneuvosto on luetteloa koskevassa lausunnossaan 1989:3 todennut, ettei 10.000 tuotetiedon poimiminen luettelona suojatusta rekisteristä, jossa olleiden tuotetietojen yhteismäärä oli 62.000, ollut luettelon tai sen olennaisen osan kopiointia.

Tietokannan aineistokokonaisuus voi olla jaettu erillisiin alaryhmiin tai "moduleihin" aihealueittain. Tietokanta voi esimerkiksi olla jaettu oikeudenaloittain, taiteenaloittain tai musiikkityyleittäin. Tällä on vaikutusta myös määrällisesti tai laadullisesti olennaisen osan tulkintaan. Tällöin kyseisestä alaryhmästä väitetysti kopioitua tai yleisön saataviin saatettua osaa verrataan kyseisen alaryhmän kokonaismäärään jos alaryhmä muodostaa sellaisen kokoelman, joka täyttää tietokannan suojaamisen edellytykset.

Epäolennaisien osien järjestelmällinen käyttö

Pääsääntöisesti valmistajan yksinoikeuteen ei siis kuulu määrätä luettelon tai tietokannan epäolennaisesta käytöstä. Kuka tahansa voi siten kopioida ja saattaa yleisön saataviin luettelon ja tietokannan epäolennaisen osan luettelosuoja- tai tietokantasuojasäännöksen estämättä. Näin ollen sekä luettelo- että tietokantasuoja ovat periaatteessa kierrettävissä esimerkiksi siten, että kopiointi tapahtuu useammassa erässä, jotka yksittäin on katsottava luettelon tai tietokannan epäolennaiseksi käytöksi. Tämän vuoksi tietokanta direktiivissä (96/9/EY) nimenomaisesti kielletään tietokannan epäolennaisten osien systemaattinen ja järjestelmällinen hyväksikäyttö. Tekijänoikeuslaissa vastaavaa kieltoa ei ole asetettu. Tätä ei ole katsottu tarpeelliseksi, koska epäolennaisten osien järjestelmällinen hyväksikäyttö johtaa olennaisen osan muodostumiseen ja näin ollen kattaa tekijänoikeuslain nykyisen sanamuodon sekä luettelon että tietokannan osalta. Viime kädessä arviointi perustuu siihen, onko luetteloa tai tietokantaa käytetty säännöksessä mainituin tavoin (kopioitu, tai saatettu yleisön saataviin) siten, että käyttö johtaa luettelon tai tietokannan olennaisen osan muodostumiseen.

Suoja-aika

Luettelojen ja tietokantojen suoja-aika on voimassa, kunnes 15 vuotta on kulunut sen vuoden päättymisestä, jona luettelo tai tietokanta valmistui. Esimerkiksi vuonna 2010 valmistuneen tietokannan suoja-aika on voimassa vuoden 2025 loppuun.

Jos luettelo tai tietokanta saatetaan yleisön saataviin ennen kuin työn valmistamisesta laskettava suoja-aika on kulunut umpeen, lasketaan suoja-aika vuodesta, jonka aikana luettelo tai tietokanta ensimmäisen kerran saatettiin yleisön saataviin. Esimerkiksi jos tietokanta on saatu valmiiksi vuonna 2010, mutta se saatetaan yleisön saataviin vasta vuonna 2015, on tietokannan suoja-aika voimassa vuoden 2030 loppuun.

Laillinen käyttäjä

Tekijänoikeuslain mukaan se, jolla on oikeus käyttää tietokantaa, saa valmistaa tietokannasta kappaleita ja tehdä kaikki muutkin toimet, jotka ovat tarpeen tietokannan sisältöön pääsyä ja sisällön tavanmukaista käyttöä varten. Lain mukainen oikeus käyttää tietokantaa on henkilöllä, joka on sopimuksella saanut tietokantaan käyttöoikeuden tietokannan oikeuksien haltijalta. Sopimuksen ei välttämättä tarvitse olla nimenomainen, vaan hiljainen lupa tai suostumus katsotaan riittävän.

Esimerkiksi internetistä kaikkien saatavilla olevien tekijän suostumuksella levitettyjen tietokantojen osalta voidaan olettaa, että sellaisen käsiinsä saavalla on myös oikeus käyttää sitä.

Epäolennaisen käytön estävän ehdon tehottomuus

Tietokantojen kohdalla on tavallista, että käyttäjän on solmittava lisenssisopimus tietokannan oikeudenhaltijan kanssa päästäkseen hyödyntämään tietokantaa. Lisenssisopimuksessa sovitaan tarkemmin tietokannan käytön ehdoista. Tietokannan käyttäjän turvaksi on tekijänoikeuslakiin otettu säännös, joka estää oikeudenhaltijaa laajentamasta lainmukaisia oikeuksiaan. Säännöksen mukaan käyttäjän ja oikeudenhaltijan väliseen sopimukseen ei saa sisällyttää ehtoa, joka estää käyttäjää hyödyntämästä tietokannan määrällisesti tai laadullisesti arvioiden epäolennaista osaa. Tällainen sopimuksen ehto on suoran lain nojalla vailla oikeusvaikutuksia.

Kopiointi yksityiseen käyttöön on kielletty

Erityisesti tietokoneella luettavissa olevia digitaalisia tietokantoja pidetään taloudellisesti arvokkaina ja merkittävinä suojan kohteina. Tämän vuoksi tekijänoikeuslaissa on kielletty myös niiden yksityinen kopiointi. Tekijänoikeuslain mukaan tietokoneella luettavassa muodossa olevaa tietokantaa ei saa kopioida yksityiseen käyttöön. Tällaista yksityiseen käyttöön kopiointia ei kuitenkaan pidetä tekijänoikeusrikkomuksena. Toisin sanoen digitaalisen tietokannan yksityistä kopiointia pidetään kiellettynä, mutta ei rangaistavana. Kieltoa rikkova joutuu kuitenkin hyvitys- ja korvausvelvolliseksi oikeudenhaltijalle tekijänoikeuslain korvausvelvollisuutta käsittelevien säännösten mukaan.

Oikeuksien päällekkäisyys

Tekijänoikeus, luettelo- ja tietokantasuoja voi kohdistua samaan kokonaisuuteen samanaikaisesti. Eri suojamuodot (tekijänoikeus, luettelosuoja ja tietokantasuoja) eivät toisin sanoen sulje toisiaan pois. Käytännössä tällöin noudatetaan ensisijaista suojaa, jonka edellytykset ovat täyttyneet. Tapauksessa KKO 2005:43 oli kyse suojien päällekkäisyydestä. Korkein oikeus totesi, että kun ensisijainen vaatimus tekijänoikeuden loukkauksesta hyväksyttiin, toissijaisena vaatimuksena ollut luettelosuojan loukkaaminen raukeaa. 
 

Case 1

"Olet kopioimassa tietokoneohjelmaa omaan yksityiseen käyttöösi. Perustelet asiaa itsellesi seuraavalla tavalla: 'Tekijänoikeuslain mukaan julkistetun teoksen voi kopioida yksityiseen käyttöön'. Saatko tekijänoikeuslain mukaan kopioida ohjelman?"

Et saa. Tekijänoikeuslain yksityistä käyttöä koskeva rajoitussäännös ei koske tietokoneella luettavassa muodossa olevaa tietokoneohjelmaa eikä tietokoneella luettavassa muodossa olevan kappaleen valmistamista tällaisessa muodossa olevasta tietokannasta.

Case 2

"Saako kaupasta ostetun tietokoneohjelman myydä edelleen?"

Asia riippuu tietokoneohjelman lisenssisopimuksen ehdoista. Ostaessasi tietokoneohjelman ostat tarkemmin sanottuna lisenssisopimuksella määritellyn käyttöoikeuden tekijänoikeuden suojaamaan tietokoneohjelmaan.

Case 3

"Ystäväsi pyytää sinua tekemään tietokoneohjelman laskutuspalveluja tarjoavalle yritykselleen. Saat ystävältäsi paperin, joka sisältää halutun tietokoneohjelman kuvauksen ja ohjelmalta vaadittujen toimintojen määrittelyt. Et kuitenkaan allekirjoita mitään tilaus- tai toimeksiantosopimusta. Kun ohjelma on valmis, alat miettimään tekijänoikeuskysymyksiä. Syntyykö tekijänoikeus nyt suoraan ystäväsi yritykselle?"

Ei siirry. Tekijänoikeus syntyy pääsääntöisesti aina luonnolliselle henkilölle esimerkiksi ohjelmoijalle, joka käytännössä kirjoittaa ohjelman ja jonka luovan työn tuloksena teos on syntynyt. Ohjeiden tai vaatimusmäärittelyjen laatijaa ei pidetä missään määrin tietokoneohjelman tekijänä. Ellei toisin ole sovittu, tekijänoikeus jää sinulle. Tapausta voidaan kuitenkin tulkita siten, että ystäväsi yritys saa kyseiseen ohjelmaan yrityksen normaalin toiminnan edellyttämän käyttöoikeuden ns. hiljaisen sopimuksen perusteella. Tästä syystä ohjelmointitilauksissa on syytä sopia oikeuksien siirtymisestä tarkoin laaditulla kirjallisella sopimuksella.

Case 4

"Vaikuttaako avoimen lähdekoodin ohjelmistojen käyttö ohjelmistotuoteyrityksessä yrityksen asiakkaille myytäviin suljettuihin ohjelmistotuotteisiin tai niiden lisenssiehtoihin?"

Ei vaikuta. Avoimen lähdekoodin ohjelmistoja voidaan käyttää yrityksen sisäisesti ilman, että se vaikuttaa mitenkään asiakkaille myytäviin ohjelmistotuotteisiin. Näin on siis silloin, jos avoimen lähdekoodin ohjelmistoja ei levitetä (edes osana asiakkaille tarjottavia ohjelmistoja).

Case 5

"Mitä ohjelmistotuoteyrityksen tulee huomioida käyttäessään ulkopuolisen laatimaa avoimella lähdekoodilla lisensoitua komponenttia osana asiakkaille tarjottavia ohjelmistoja?"

Ohjelmia asiakkaille tarjottaessa on huomioitava tarkoin avoimen lähdekoodin lisenssiehdot ja suhteutettava ne yrityksen liiketoimintastrategiaan. Lisenssien ehdot vaihtelevat lisenssityypistä riippuen. Jos avoimella lähdekoodilla lisensoitu komponentti sisältää esimerkiksi ns. copyleft -ehdon, koko tuotekokonaisuus on lisensoitava samalla avoimen lähdekoodin lisenssillä kuin yksittäinen komponentti. Ehtojen noudattamatta jättäminen merkitsee yleensä tekijänoikeuden loukkausta, koska ilman voimassa olevaa lisenssiä yritys ei saa kopioida ja levittää komponenttia osana omaa tuotettaan.

On mahdollista, että ulkopuolisen laatima komponentti rikkoo kolmannen tekijänoikeuksia esimerkiksi siten, että sen lähdekoodi on kopioitu tekijänoikeuslain vastaisesti. Tämä on kuitenkin lähes mahdotonta havaita. Laittoman kopioinnin tunnistamiseksi on käytettävissä erilaisia ohjelmia, mutta käytännössä asiasta on mahdotonta saada täyttä varmuutta.