Tekijänoikeusopas: Teatteri, tanssi, elokuva ja muut audiovisuaaliset teokset

Tekijän yksinoikeus teokseensa ei ole absoluuttinen, vaan siihen on käytännön syistä tehty rajoituksia. Rajoitusten perusteena on yleensä jokin opetuksellinen, sivistyksellinen tai tutkimuksellinen peruste. Tekijänoikeutta rajoittavia käyttötarkoituksia ovat esimerkiksi tietyin ehdoin tapahtuva tilapäinen kappaleen valmistaminen, valmistaminen yksityiseen käyttöön, valokopiointi, sisäinen tiedotuskäyttö, teosten käyttäminen opetustoiminnassa ja tieteellisessä tutkimuksessa, kappaleiden valmistaminen eräissä laitoksissa, teosten kappaleiden valmistaminen yleisölle ja teosten välittäminen yleisölle sekä teosten käyttäminen vapaakappalekirjastoissa ja sopimuslisenssin nojalla.

Rajoitus voi olla toteutettu joko täytenä oikeuden rajoituksena, jolloin teoksen käyttö ei edellytä tekijän lupaa eikä korvausvelvollisuutta tai tekijänoikeudellisella pakkolisenssillä, jolloin teoksen käyttö ei edellytä tekijän lupaa, mutta synnyttää käyttäjälle korvausvelvollisuuden. Rajoitus voi olla toteutettu myös sopimuslisenssillä, mikä tarkoittaa, että tekijänoikeuden yhteisvalvontajärjestö, kuten Sanasto ry, antaa käyttöluvan tietyn aineiston käyttöön, jolloin luvan saaja voi käyttää teosta luvan tarkoittamassa laajuudessa korvausta vastaan.  Käytettäessä teosta rajoitussäännöksen perusteella on hyvä muistaa kaksi perussääntöä rajoitussäännöksen käyttämiselle, ensiksikin lähde on mainittava hyvän tavan mukaisesti ja toiseksi teosta ei saa muuttaa tarpeettomasti.

Kappaleen valmistaminen

Julkaistusta teoksesta saa jokainen valmistaa muutaman kappaleen yksityistä käyttöään varten. Säännös koskee niin manuaalista jäljentämistä ja valokopiointia kuin aineiston imurointia tietoverkosta tietokoneen kovalevylle, CD-levylle, matkapuhelimeen sekä aineiston digitointia skannaamalla.  Opiskelu on yksityistä käyttöä. Opiskelua varten valmistettua teoskappaletta ei ole kuitenkaan lupa käyttää muuhun tarkoitukseen.

Kopiointi

Kopiointia koskeva rajoitus on ns. täysi rajoitus eli kopiointi on sallittua ilman oikeudenhaltijan lupaa eikä käyttäjä ole velvollinen maksamaan oikeudenhaltijalle korvausta käytöstä. Julkistetun teoksen valokopiointi, muuhun kuin lain sallimaan yksityiseen käyttöön, on yksi niistä teosten massakäytön tilanteista, joita varten on perustettu sopimuslisenssijärjestelmä. Valokopiointia varten perustettu tekijänoikeusjärjestö Kopiosto ry hallinnoi ja valvoo valokopioitavien teosten jälkihyödyntämistä.  Kopiosto kerää käyttökorvauksia valokopiointiluvan saaneilta luvanhaltijoilta. Kouluille ja oppilaitoksille myönnettävä valokopiointilupa, jonka opetus- ja kulttuuriministeriö hankkii Kopiostolta kattaa vain 20 sivua valokopiointia julkaistusta teoksesta eikä koskaan enempää kuin puolet julkaisusta teoksesta. Em. rajoituksesta johtuen oppilaitoksen on tilattava esimerkiksi Näytelmäkulmalta riittävä määrä teoskappaleita näytelmän opettamista varten. (katso: http://www.kopiosto.fi/kopiosto/teosten_kayttoluvat/valokopiointi/koulut_ja_oppilaitokset/fi_FI/koulut_ja_oppilaitokset/).

Näytelmäteoksen esittäminen opetuksen yhteydessä

Näytelmäteosta, joka on julkaistu, ei saa esittää julkisesti opetuksen yhteydessä. Opetus on Suomessa lähtökohtaisesti aina julkista vaikka se tapahtuisi käytännössä hyvinkin pienessä piirissä. Näytelmien esittäminen opetustoiminnan yhteydessä edellyttääkin aina tekijöiden, kuten näytelmäkirjailijan lupaa.

Tallenteen valmistaminen opetustoiminnassa

Opetustoiminnassa saa äänen tai kuvan suoran talteen ottamisen avulla valmistaa kappaleita opettajan tai oppilaan esittämästä julkistetusta teoksesta opetustoiminnassa tilapäisesti käytettäväksi. Siten valmistettua kappaletta ei saa käyttää muuhun tarkoitukseen. Opetustoiminnalla tarkoitetaan muuta kuin ansiotoiminnassa tapahtuvaa opetusta. Katso tarkemmin Opiskelu, tutkimus, opetus ja open access -jakso.

Opetustoiminnassa käytettävä kokoomateos

Opetuksessa käytettäväksi tarkoitettuun painamalla tai vastaavin menetelmin valmistettuun kokoomateokseen, joka muodostetaan useiden tekijöiden teoksista, saa ottaa vähäisiä osia kirjallisesta teoksesta tai jos teos ei ole laaja koko teoksen, kun viisi vuotta on kulunut vuodesta jona teos julkaistiin. Aika lasketaan sen vuoden lopusta, jolloin julkaiseminen tapahtui.  Antologiavapaus on toteutettu pakkolisenssinä, toisin sanoen käyttöön ei tarvita tekijän lupaa eikä hänellä ole oikeutta estää säännöksessä tarkoitettua käyttöä. Tekijällä on kuitenkin oikeus korvaukseen. Katso tarkemmin Opiskelu, tutkimus, opetus ja open access -jakso.

Levitysoikeus

Kun teoskappale on ensimmäisen kerran myyty tai muutoin pysyvästi luovutettu, niin teoskappaleen levitysoikeus raukeaa. Raukeaminen koskee vain oikeudenhaltijan suostumuksella myytyjä tai muutoin pysyvästi luovutettuja kappaleita. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että teoksen saa tekijän suostumuksella tapahtuneen ensiluovutuksen jälkeen levittää, esimerkiksi myydä, edelleen. Huomioitavaa on, että kappaleen valmistusoikeus ei raukea, myöskään vuokrausoikeus ei raukea teoskappaleen oikeudenhaltijan suostumuksella tapahtuneen myynnin tai muun pysyvän luovutuksen jälkeen, vaan näitä oikeuksia hallinnoi edelleen tekijä tai se, jolle hän on nämä oikeudet luovuttanut.

Teoksen siteeraaminen

Yleinen siteeraus- eli lainausoikeussäännös (tekijänoikeuslaki 22 §) antaa oikeuden käyttää tekijänoikeudellisesti suojattua aineistoa osana uutta teosta. Sitaatti voi olla sanatarkka lainaus aikaisemmasta teoksesta. Julkistetusta teoksesta on lupa hyvän tavan mukaisesti ottaa lainauksia tarkoituksen edellyttämässä laajuudessa. Lainausoikeus koskee kaikkia teoslajeja ja se on käytettävissä riippumatta siitä, onko lainattava teos tai teos, johon lainataan analogisessa, digitaalisessa tai missä muodossa tahansa. Säännös on siten teknologianeutraali ja periaatteessa kaikkia teoslajeja voidaan siteerata siteeraukseen soveltuvilla tekniikoilla.

Siteerausoikeus on toteutettu täytenä tekijänoikeuden rajoituksena. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että kun lain asettamat edellytykset siteeraamiselle täyttyvät, ei lainaajan tarvitse kysyä oikeudenhaltijalta lupaa hänen teoksena käyttämiseen osana lainaajan omaa teosta. Siteerausoikeuden käyttäminen edellyttää kolmen perusedellytyksen täyttämistä. Edellytykset koskevat lainattavan teoksen julkistamista, käytön hyvän tavan mukaisuutta ja sallitun lainaamisen laajuutta.

Arvioitaessa sitaattioikeuden sallittavuutta ja rajoja, on ensiksi tarkasteltava sitä, onko siteerauksen kohde suojattu teos. Jos kohde ei yllä teostasoon, sen käyttämiselle ei ole tekijänoikeudellisia rajoituksia.  Lainattavan teoksen on oltava julkistettu, jotta sitä voidaan siteerata. Julkistamatonta teosta, kuten yksityiskirjeitä, tekstiviestejä, ei saa lainata osaksi omaa teosta. Mikäli julkaisematonta teosta, joka yltää teostasoon, ei ole saatettu tekijänsä luvalla yleisön saataviin eli julkistettu, ei sitä myöskään voida käyttää siteerausoikeuden nojalla. Tekijänoikeudesta seuraa, että jos esimerkiksi kirje tai viesti ylittää teoskynnyksen, ja kirjallisten teosten osalta kynnys on matalalla, vastaanottaja saa julkaista kirjeen vain kirjoittajan luvalla, mutta tämä ei estä asiasisällön julkistamista. Julkistaminen on kappaleen valmistamista, esittämistä, näyttämistä tai välittämistä. Julkaiseminen eli kappaleen valmistaminen on julkistamisen alakategoria.

Siteerausoikeuden käyttäminen edellyttää käytön hyvän tavan mukaisuutta. Käytön hyvän tavan mukaisuus edellyttää esimerkiksi, että siteerattavan teoksen tekijä ja siteerattava teos ilmoitetaan hyvän tavan mukaisesti.  Hyvä tapa edellyttää myös asiallisen yhteyden vaatimuksen noudattamista eli että sitaatilla on asiallinen yhteys siihen teokseen, jossa sitaattia käytetään.  Hyvän tavan mukaisuus ja tarkoituksen edellyttämä laajuus tutkitaan tapauskohtaisesti.

Siteerauksen käyttäminen edellyttää vielä sitä, että sitaattia saa käyttää vain tarkoituksen edellyttämässä laajuudessa. Sitaattien sallittu laajuus ja käyttötapa vaihtelevat suuresti eri teoslajeissa ja riippuen sitaatin käyttöyhteydestä. Pelkistä sitaateista koostuva työ ei täytä laillisen siteerauksen     edellytyksenä pidettävää vetoamisfunktiota. Asiallisen yhteyden eli siteerausfunktion vaatimuksen on täytyttävä, jotta siteeraaminen olisi mahdollista. Näytelmäteoksen siteeraaminen opetuksen yhteydessä on sallittua. Sitaattien tulee kuitenkin olla opetuksen tukena ja perustella tai havainnollistaa opetusta. Tekijä ja lähde ovat mainittava alalla noudatettavan hyvän tavan mukaisesti.

Tekijänoikeusneuvoston lausunnossa 1986:1 katsottiin, että lainauksen luvallisuutta on viime kädessä arvioitava lainauksen tarkoituksen mukaan. Koska kyseessä olleessa tapauksessa tarkoitus oli runon avulla esitellä suomen kieltä ja sen soveltumista ja käyttämistä runossa, koko runon lainaaminen kyseissä tarkoituksessa ylitti sallitun lainausoikeuden rajat ja edellytti sen vuoksi tekijän tai hänen oikeudenhaltijoidensa suostumusta.

Tekijänoikeusneuvoston lausunnossa 1989:15 oli kyse kahdesta videoelokuvasta, jotka sisälsivät samoja otoksia. Tekijänoikeusneuvoston mukaan sallituiksi elokuvasitaateiksi on yleensä katsottu lyhyet, muutaman sekunnin mittaiset välähdykset toisesta elokuvasta. Lausuntopyynnön tapauksessa filmimateriaalin lainaamista toisesta elokuvasta toiseen ei voitu katsoa kuvamateriaalin sitaatinomaiseksi käyttämiseksi ja siten sitaattioikeutta koskevan säännöksen nojalla sallituksi. Tekijänoikeusneuvosto totesi myös, että hyvä tapa edellyttää lähdeteoksen ja tekijän tai tekijöiden nimen mainitsemista sitaatin yhteydessä.

Tekijänoikeusneuvoston lausunnossa 1997:2 oli kyse valokuvien käyttämisestä televisio-ohjelman kuvituksena. Lausunnossaan tekijänoikeusneuvosto katsoi, ettei valokuvia ollut käytetty televisio-ohjelmassa tekijänoikeuslain 22§:n sitaattisäännöksen mukaisesti, kun huomioon otettiin televisio-ohjelman pituus ja valokuvien käyttämisen laajuus. Valokuvien toisintamiseen olisi siten tarvittu valokuvaajan lupa. Myöskään valokuvaajan nimeä ei ollut ohjelmassa ilmoitettu sillä tavalla kuin hyvä tapa olisi vaatinut.

Tekijänoikeusneuvoston lausunnossa, 2002:16, joka koski videoleikkeiden käyttöä opetustarkoituksessa www-sivuilla, Tekijänoikeuneuvosto totesi, että kolmen minuutin mittaisen dokumenttifilmin ottaminen kokonaisuudessaan opetusmateriaaliin ilman elokuvan tekijän tai tekijänoikeuden haltijan ja elokuvan tuottajan lupaa ei voida pitää TekijäL 22 §:n mukaan sallittuna sitaattioikeuden käyttämisenä.

Jos äänitteelle tallennettua sävellysteosta siteerataan, siteerataan samalla kertaa tallennetta, johon kohdistuu sävellysteoksen tekijän oikeuden ohella esittävän taiteilijan sekä äänitetuottajan oikeus. Jos siteeraamisen kohteena on radio- tai televisiolähetyksestä tehty tallenne, kuten konserttitaltiointi, siteerataan samalla kertaa tallennetta, johon kohdistuu sekä sävellysteoksen tekijän että esittävän taiteilijan ja radio- ja televisioyrityksen oikeus. Lähioikeuksia on käsitelty tarkemmin edellä.Helposti käytettävät digitaaliset sitaatit ovat tekniikan kehittymisen myötä yleistyneet. Eri teoslajeja kuten kuvaa ja musiikkia voidaan yhdistää toisiinsa digitaalisessa muodossa esimerkiksi multimediassa ja näyttämöesityksen visualisoinnissa. Paitsi, että siteeraaminen on digitaalitekniikan avulla sekä lisääntynyt että helpottunut, on digitaalisessa muodossa olevan aineiston taloudellinen merkitys korostunut. Uusia sävel- ja kuvateoksia voidaan koota pelkästään sitaateista tai yksittäisistä sampleista eli äänistä. On hyvä muistaa, että tällaisissa sitaateissa saatetaan joutua noudattamaan useita, eri teoslajien siteeraamista koskevia hyviä tapoja. Voidaan myös joutua sen kysymyksen äärelle, täyttääkö pelkistä sitaateista koostuva teos tekijänoikeuslain sitaattisäännöksen edellytykset vai tarvitaanko teokseen alkuperäisteosten oikeudenhaltijoiden lupa.

Kuvasitaatti

Tekijänoikeuslaissa on kuvasitaattia koskeva erityissäännös tekijänoikeuslain 25 §:ssä. Tämän säännöksen estämättä se, mitä edellä on kirjoitettu sitaatista, koskee myös kuvasitaattia yleensä. Tekijänoikeuslain 25 §:n kuvasitaattisäännös koskee kuvasitaatin käyttöä arvostelevassa, kuten sanomalehden kritiikki, ja tieteellisessä esityksessä, kuten väitöskirja, yhteydessä, sekä lehdistön oikeutta toisintaa tietyin edellytyksin taideteos päiväntapahtumaa selostettaessa.
Julkistetuista taideteoksista saa ottaa tekstiin liittyviä kuvia:

1) arvostelevaan tai tieteelliseen esitykseen; sekä 2) sanomalehteen tai aikakauskirjaan selostettaessa päiväntapahtumaa, edellyttäen ettei teosta ole valmistettu sanomalehdessä tai aikakauskirjassa toisinnettavaksi.

Päiväntapahtuma radio- tai televisiolähetyksessä

Toisinnettaessa päiväntapahtumaa radio- tai televisiolähetyksessä tai elokuvana saadaan päiväntapahtumassa näkyvä tai kuuluva teos sisällyttää toisinnokseen tiedotustarkoituksen edellyttämässä laajuudessa.

Käytettäessä lyhyitä otteita televisiolähetyksessä yleisöä suuresti kiinnostavasta tapahtumasta tehtäviä uutisraportteja varten, saadaan lähetykseen sisältyvä teos sisällyttää uutisraporttiin.

Näytelmillä ja näyttämöesityksillä on monta tekijää. Jotta esitystä voidaan myydä ja markkinoida esitettäväksi yleisölle, tulee kaikilta tekijänoikeuslain mukaisten oikeuksien haltijoilta saada lupa teosten ja lähioikeuksien käyttöön. Sovittaessa esimerkiksi käsikirjoittajan, ohjaajan tai näyttelijän oikeuksista on tärkeää erottaa toisistaan esimerkiksi säveltäjän ja pukusuunnittelijan tekijänoikeudet omaan tuotokseensa ja ohjaajan oikeudet näytelmään. Vastaavasti on erotettava toisistaan koreografin tekijänoikeus teokseen ja tanssijan lähioikeus esitykseensä. 

Jotta teos olisi esitettävissä, levitettävissä ja muutoin hyödynnettävissä, on tarkoituksenmukaista kerätä oikeudet yksiin käsiin tuottajalle. Oikeuksien siirrosta on syytä tehdä aina kirjallinen sopimus. Sopimus on vapaamuotoinen, mutta siihen on syytä kirjata kaikki ehdot. Oikeuksien siirrosta ja hallinnoinnista on usein sovittu myös työsopimuksessa. Teatterialan yleissitovasta työehtosopimuksesta löytyy tekijänoikeusmääräyksiä, joiden kautta teatterin ja tekijöiden väliset tekijänoikeudelliset suhteet määräytyvät. Mikäli työehtosopimuksessa ei ole määräystä jostain seikasta, on siitä sovittava erikseen esimerkiksi työsopimuksessa. 

Sopimuksessa on syytä ottaa huomioon muun muassa seuraavat seikat:

• mainitse sopijaosapuolet nimeltä
• tarkista, ettei sopimus ole sisällöltään ristiriitainen
• yksilöi sopimuksen kohde eli se mistä sovitaan riittävän tarkasti
• mitkä oikeudet luovutetaan, kuten: oikeus dramatisoida, valmistaa kappale, oikeus esittää, oikeus luovuttaa edelleen, oikeus muunnella, oikeus kääntää jne.
• liittyykö luovutettaviin oikeuksiin rajoituksia: ajallisesti, tarkoituksen tai määrän suhteen jne.
• korvaukset oikeuksien luovutuksesta
• tekijälle jäävät oikeudet
• sopimuskumppanien vastuut ja velvollisuudet suhteessa toisiinsa ja kolmansiin
• kilpailukielto, salassapitovelvollisuudet, vahingonkorvausvelvollisuudet
• sopimuksen voimaantulo, päättyminen ja päättymisen vaikutukset
• sopimuksen purkuehdot
• mahdollisuus muuttaa sopimusta
• sopimuskumppanien ym. henkilöiden yhteystiedot 

Elokuva ja muu audiovisuaalinen teos

Audiovisuaalinen teos yhdistää ääntä ja kuvaa yhdeksi kokonaisuudeksi.  Audiovisuaaliset teokset ovat tyypillisesti useamman tekijän teoksia, joissa tekijät toimivat esimerkiksi elokuvakäsikirjoittajana, ohjaajana, kuvaajana, leikkaajana, käsikirjoittajana, pukusuunnittelijana ja äänisuunnittelijana. Audiovisuaalisen teoksen alalajeja ovat elokuvateokset, multimediateokset, musiikkivideot, kokeelliset videoteokset, pelit jne. Teoslaji riippuu yksittäisen teoksen ominaispiirteistä. Mitä tässä jaksossa sanotaan elokuvateoksesta koskee soveltuvin osin myös muuta audiovisuaalista teosta. Teossuojan kannalta erilaisilla lajeilla ja luokitteluilla ei sinänsä ole merkitystä. Tekijänoikeussuojan kannalta tärkeintä on, että henkisen luomistyön tuote on itsenäinen ja omaperäinen ja että se ylittää teoskynnyksen eli yltää teostasoon.

Elokuva

Elokuvat ovat teoksia riippumatta siitä, onko kyseessä dokumentaarinen, fiktiivinen vai kokeellinen elokuva tai jotenkin muuten luokiteltava elokuvateos kuten mainoselokuva, mykkäelokuva tai animaatio. Myös lyhyet videoklipit, joiden esitysfoorumina on vaikka YouTube, ovat elokuvateoksia.

Elokuvateos voi olla tallennettu filmille tai videokasetille, dvd:lle, masternauhalle, tietokoneen  kovalevylle, kännykän muistiin jne. Tallentamiseen käytetyllä tekniikalla tai formaatilla ei ole merkitystä arvioitaessa tekijänoikeuden syntymistä. Tekijänoikeuslain kannalta elokuvateoksiin on perinteisesti rinnastettu kaikki elokuvaamiseen verrattavalla tavalla ilmaistut teokset, kuten videoteokset ja multimediateokset. Elokuvan käsite onkin ymmärrettävä varsin laajasti.

Bernin kansainvälisen sopimuksen mukaan elokuva käsitteenä kattaa kaikki elokuvateokset ja elokuvaamiseen verrattavalla tavalla ilmaistut teokset riippumatta niiden tyypistä, pituudesta, valmistusmenetelmästä, käytetystä teknisestä prosessista, tarkoituksesta tai tekijästä. (Guide to the Berne Convention, WIPO 1978, s. 15 - 16).  Bernin sopimuksen mukaan "elokuvaamiseen verrattavalla tavalla" ei viittaa niinkään teoksen valmistusmenetelmään, vaan lopputuloksena olevan teoksen muotoon, joka on analoginen elokuvan kanssa. Elokuvana suojaa saavan teoksen valmistusmenetelmän ei siten tarvitse olla elokuvaamisen kanssa analoginen. Tällä perusteella myös suoraa lähetystä voidaan pitää elokuvaamiseen verrattavalla tavalla tehtynä teoksena, joka saa tekijänoikeudellista suojaa, mikäli teoskynnys ylittyy.

Tekijänoikeuslain valmisteluasiakirjojen mukaan tekijänoikeudellisessa mielessä elokuvateoksena pidetään liikkuvista kuvista tai liikkuvista kuvista ja äänestä muodostuvia teoksia sekä muita elokuvaamiseen rinnastettavalla tavalla ilmaistuja teoksia, jotka ylittävät tekijänoikeudellisen teoskynnyksen. Tämä määritelmä kattaa perinteisten filmille tallennettujen elokuvien lisäksi muun muassa televisiossa lähetetyt teokset, videotallenteille tallennetut teokset ja muut elokuvallisin keinoin valmistetut teokset. (Komiteanmietintö 1990:31: Äänitteiden ja audiovisuaalisten teosten kopiointi ja levitys, s. 31). Tällä ilmaisulla tarkoitetaan esimerkiksi kameran, videokameran tai tietokoneen kovalevylle, muistikortille, muistitikulle tai mini-dv-nauhalle tallennettua materiaalia, josta on valmistettu elokuvateos. Myös leikkaamaton, liikkuvaa kuvaa sisältävä materiaali voi hyvin muodostaa teoksen.

Elokuvateos saattaa sisältää hyvinkin erilaisia elementtejä: elokuvaa, karttoja, valokuvia, muita kuvia, kuten piirroksia, tekstejä, musiikkia, tietokoneanimaatiota, lehtiartikkeleita, lintujen ääniä, tietokoneohjelmia jne. Tekijänoikeuden kannalta oleellista ei ole, että elokuvateoksen kuvat olisivat figuratiivisia tai että ne muodostaisivat peräkkäin esitettynä toisiinsa yhteydessä olevan kuvajakson. Elokuvan leikkaamisen jälkeen jää yleensä myös paljon käyttämätöntä kuvausmateriaalia, jonka kohtalosta on aina syytä sopia, sillä myös tähän materiaaliin kohdistuu usein tekijänoikeuksia.

Elokuvalle on tyypillistä liikkeen illuusio, joka ilmenee liikkuvina kuvina tai liikkuvina kuvina ja äänenä. Elokuvan kukin yksittäinen ruutu (still-kuva) on valokuva tai valokuvateos ja saa suojaa valokuvaa ja -valokuvateosta koskevien tekijänoikeussäännösten mukaan. Valokuvateosta ja valokuvaa käsitellään jaksossa Kuvataide ja valokuva.

Pelit

Pelit saattavat saada suojaa audiovisuaalisina teoksina. Tällöin voi tulla kyseeseen peli myös elokuvan alalajina. Se osio pelistä, jossa peli ei ole stabiili eli kun pelataan ja pelin audiovisuaalinen kokonaisuus vaihtelee jokaisella pelikerralla pelaajan antamien ohjeiden mukaisesti, voi saada suojaa suoraan audiovisuaalisena teoksena. Rajanveto tietokoneohjelmana suojatun pelin ja elokuvateoksen tai muun audiovisuaalisen teoksen välillä voi olla vaikeaa.  Pelejä käsitellään Tietokoneohjelmat, pelit ja tietokannat -jaksossa. Mitä tässä jaksossa sanotaan audiovisuaalisista teoksista ja elokuvasta soveltuu kuitenkin peleihin niiltä osin kun peliä on pidettävä elokuvateoksena tai muuna audiovisuaalisena teoksena.

Multimediateos

Cd-Rom --tallenteet ovat tyypillisiä multimediatuotteita, joissa on saatettu yhdistää esimerkiksi liikkuvaa kuvaa, valokuvia, musiikkia, tekstiä, tietokoneohjelmia ym. yhdeksi kokonaisuudeksi. Tekijänoikeuslaissa ei ole multimediateosta koskevaa erityissäännöstä. Multimediaa voidaan pitää taiteellisena tai kirjallisena teoksena, yhteenliitettynä teoksena, yhteisteoksena, elokuvateoksena taikka kokoomateoksena. Multimediateos, joka ei yllä teostasoon, voi saada tekijänoikeuslain 49.1,2 §:n perusteella suojaa tietokantana. Multimediateokset, kuten mikä tahansa muukin teos, voivat sisältää myös tekijänoikeussuojan ulkopuolelle jäävää materiaalia, kuten luonnosta äänitettyä linnunlaulua. Teostyypin valinta vaikuttaa multimediateoksen tekijänoikeudellisen suojan sisältöön, sillä eri teostyyppejä säännellään joiltakin osin tekijänoikeuslaissa osin eri tavoin vaikka pääperiaatteet tekijänoikeussuojan kannalta ovat kaikille teoksille samat. Eräät lain säännökset koskevat vain kirjallisia teoksia toiset elokuvateoksia, jotkut valokuvaa ja eräät vain taideteoksia jne. Joissakin tapauksissa multimediateoksessa on kyse kokonaisuudesta, jota on luontevaa tarkastella yhtenä audiovisuaalisena teoksena ja lähtökohtaisesti elokuvateoksena.

Suojan syntyminen

Tekijänoikeussuoja syntyy elokuvaan ja muuhun audiovisuaaliseen teokseen heti, kun teos on luotu. Teoksesta voi olla useita versioita, lisäksi siitä voi olla demoja, trailereita ja teasereitä. Kukin näistä on oma teoksensa ja nauttii tekijänoikeussuojaa, mikäli teoskynnys ylittyy. Myös luonnos voi saada tekijänoikeussuojaa. Huomionarvoista on, että tekijäjoukkokaan ei ole aina identtinen eri teosvaiheissa.

Tekijänoikeuden syntyminen elokuvaan ei edellytä teoksen julkistamista eikä tekijänoikeutta tarvitse erikseen rekisteröidä. Oikeuden syntyminen ei edellytä myöskään tekijänoikeuden pidättämistä tai mitään erityistä merkintää. Esimerkiksi © -merkintää saa kuka tahansa oikeudenhaltija käyttää. Merkillä on usein kuitenkin informaatioarvoa, mutta se ei siis luo tai osoita tekijänoikeutta.

Tekijänoikeussuojan saamisen kannalta teoksen taiteellisella laadulla tai teoksen valmistamiseen käytetyllä ajalla ei ole merkitystä. Myöskään teoksen teknisellä korkeatasoisuudella ei ole merkitystä. Huono teos saa suojaa samalla tavalla kuin hyväkin. On hyvä muistaa, että suojaa saa vain teoksen ilmenemis- ja ilmaisumuoto, joka on teoksen tekijän henkisen luomistyön tulos. Tekijänoikeuslaki ei siten estä toista henkilöä luomasta samasta aiheesta, teemasta tai samaa ideaa, tekniikkaa tai periaatetta käyttämällä omaa teostaan.
Tekijänoikeussuojan syntymisen edellytykset elokuvalle ja muille audiovisuaalisille teoksille

Teoksen tekijä

Tekijänoikeus kuuluu teoksen tekijälle. Tekijällä on yksinoikeus määrätä teoksensa käytöstä. Tekijänä pidetään sitä, joka on luonut teoksen. Tekijä on aina luonnollinen henkilö eli ihminen, yhteisöt ja yritykset eli oikeushenkilöt voivat saada tekijänoikeussuojaa vain alkuperäisiltä tekijöiltä siirtyneiden oikeuksien perusteella.  Oikeudenhaltija nimitystä käytetään puolestaan siitä henkilöstä, joka omistaa oikeudet tai jolla oikeudet ovat hallinnassa, esimerkiksi jokin teoksen käyttöön, kuten teoskappaleiden valmistamiseen, teoskappaleiden levittämiseen, teoksen muuntamiseen tai kääntämiseen liittyvä oikeus. Oikeudenhaltija voi olla tekijä tai se, jolle tekijä on luovuttanut kaikki tai osan tekijänoikeuksistaan.  Oikeudenhaltija voi olla luonnollinen tai juridinen henkilö. Oikeudenhaltijana voi siis olla tekijä, tuottaja, kustantaja jne. Usein juuri oikeudenhaltija käyttää ©-merkkiä teoskappaleen yhteydessä. Tekijänoikeus on kuitenkin merkistä riippumaton ja on voimassa vaikka tekijä ei merkkiä käyttäisikään.

Audiovisuaalisten teosten ja elokuvateoksen tekijöistä ei ole tekijänoikeuslaissa erityisnormeja. Tekijänoikeus elokuvaan on kaikilla niillä, jotka ovat osallistuneet elokuvan tekemiseen luovalla ja omaperäisellä panoksella. Merkillepantavaa on, että se henkilö, jonka olemassa olevan teoksen, kuten romaanin, pohjalta elokuvan käsikirjoitus laaditaan, jäänee yleensä elokuvan tekijäjoukon ulkopuolelle toisin kuin elokuvan käsikirjoittaja. Alkuperäisteoksen tekijän asema voidaan kuitenkin järjestää sopimuksin muun muassa siten, että hänellä on oikeus krediittiin elokuvan lopputeksteissä.

Tekijänoikeusneuvoston lausunnon 1989:15 mukaan: "Tekijänoikeus elokuvateokseen syntyy sen tekemiseen riittävän luovalla panoksella osallistuneille henkilöille. Tällaisia henkilöitä ovat ainakin käsikirjoittaja, jos elokuva toteutetaan edeltä laaditun tapahtumarungon tai --selostuksen pohjalta, sekä elokuvan ohjaaja silloin kun hän on luovalla toiminnallaan vaikuttanut lopputulokseen. Myös elokuvan kuvaajalle syntyy oikeus elokuvateokseen, jos hän on toiminut itsenäisesti eikä ainoastaan annettujen ohjeiden mukaan." Äänisuunnittelija ja lavastaja voivat itsenäisellä ja omaperäisellä panoksellaan olla myös päätekijän arvoisia. Myös elokuvan puvustajan luovan työn tulos voi yltää teostasoon. Tyhjentävää luetteloa niistä elokuvan tekijöistä, joiden luova panos voi yltää teostasoon, on mahdotonta ennakolta antaa. Elokuvan tuottajalla on tekijänoikeuslain 46a §:n tarkoittama tuottajan lähioikeus elokuvaan. Näyttelijöiden lähioikeuksista säädetään tekijänoikeuslain 45 ja 47 §:ssä.

Jotta teos olisi esitettävissä, levitettävissä ja muutoin hyödynnettävissä, on tarkoituksenmukaista, että yksi taho, pääsääntöisesti tuottaja, voi lähtökohtaisesti määrätä elokuvan oikeuksien käytöstä. Tämän johdosta käsikirjoitus-, näyttelijä-, ohjaaja- ja muissa elokuvaan liittyvissä sopimuksissa tuottaja haluaa tekijöiden luovuttavan oikeuksiaan esitykseen. Se, kuinka paljon alkuperäiskäsikirjoitusta voidaan muokata ja onko elokuvan final cut ohjaajalla vai tuottajalla on sopimuksevarainen asia. Useimmiten on tarkoituksenmukaista, että tekijä luovuttaa tuottajalle tekijänoikeusosuutensa taloudelliset oikeudet itse esitykseen, jotta tuottaja voisi hyödyntää esitystä parhaan kykynsä mukaan.

Tekijällä on yksinoikeus määrätä teoksensa käytöstä. Teoksella voi olla useita tekijöitä. Tekijällä on teokseensa taloudellisia ja moraalisia oikeuksia. Taloudelliset oikeudet yhdessä moraalisten oikeuksien kanssa muodostavat tekijänoikeuden rakenteen. Taloudelliset oikeudet säätelevät teoksen käyttämistä vaihdannan tai muun yleisölle levittämisen kohteena. Moraaliset oikeudet suojaavat tekijän taiteellista kunniaa. Moraaliset oikeudet ovat tekijälle kuuluvia pääsääntöisesti luovuttamattomia oikeuksia.

Taloudelliset oikeudet

Teoksen käyttämiseen tarvitaan pääsääntöisesti aina tekijän lupa. Lupansa ehdoksi tekijä voi vaatia korvauksen. Tekijänoikeuslain 2 §:n 1 momentin mukaan tekijänoikeus tuottaa, laissa säädetyin rajoituksin, yksinomaisen oikeuden määrätä teoksesta valmistamalla siitä kappaleita ja saattamalla se yleisön saataviin, muuttamattomana tai muutettuna. Valmistamisena pidetään teoksen valmistamista kokonaan tai osittain, suoraan tai välillisesti, tilapäisesti tai pysyvästi sekä millä keinolla tai missä muodossa tahansa. Lain mukaan kappaleen valmistamisena pidetään myös teoksen siirtämistä laitteeseen, jolla se voidaan toisintaa. Valmistamista on esimerkiksi teoksen painaminen, monistaminen, kopioiminen ja tallentaminen ääni- tai kuvanauhalle. Valmistamista on myös teoksen tallentaminen tietokoneen kovalevylle, ulkoiselle kovalevylle, muistitikulle tai CD-, DVD- tai muulle vastaavalle levylle. Myös valokopioiminen, valokuvaaminen tai käsin jäljentäminen on teoskappaleen valmistamista. Tekniikan kehittyessä teoskappaleiden valmistusmenetelmätkin muuttuvat.

Tekijänoikeuslain 2 §:n 3 momentin mukaan teos saatetaan yleisön saataviin, kun se esitetään julkisesti tai kun sen kappale tarjotaan myytäväksi, vuokrattavaksi tai lainattavaksi taikka sitä muutoin levitetään yleisön keskuuteen tai näytetään julkisesti. Teoksia välitetään yleisölle esimerkiksi silloin, kun niitä näytetään elokuvateatterissa, televisiossa, lentokonessa, koulussa, Internetissä tai vaikka langattomasti matkapuhelimella. Yleisölle välittäminen ei välttämättä edellytä, että yleisö on paikalla esityspaikalla. Yleisölle välittämisestä on kyse myös silloin, kun elävä esitys välitetään mikrofonien ja kameroiden avulla johtimitse tai johtimitta esimerkiksi konserttisalin auditoriossa oleville henkilöille, jotka eivät ole mahtuneet varsinaiseen esityssaliin.

Moraaliset oikeudet

Moraalisilla oikeuksilla suojataan tekijäpersoonaa. Tekijän moraalisista, isyys- ja respektioikeuksista säädetään tekijänoikeuslain 3 §:ssä. Tekijän nimi tulee mainita hyvän tavan mukaisesti teosta käytettäessä, esimerkiksi aina kun teoksesta valmistetaan kappale tai kun teos kokonaan tai osittain saatetaan yleisön saataviin. Elokuvassa tekijöiden nimet ilmoitetaan yleensä elokuvan alku- ja/tai lopputeksteissä. Vakiintunut tapa elokuva-alalla, ja muutoinkin audiovisuaalisella alalla, on ilmoittaa teoksen crediteissä myös sellaisia elokuvan tekemiseen osallistuneita henkilöitä ja muita tahoja, joille ei ole syntynyt tekijänoikeuslain mukaisia oikeuksia.

Respekti- eli kunnioittamisoikeus edellyttää, että teosta ei saa muuttaa tekijän taiteellista arvoa tai ominaislaatua loukkaavalla tavalla. Teosta ei myöskään saa saattaa yleisön saataviin tekijää loukkaavassa muodossa tai yhteydessä, taiteelliselta arvoltaan pilattuna tai turmeltuna.

Helsingin hovioikeuden 31.1.2007 päätöksellä Aku Louhimiehen ohjaama Riisuttu mies -elokuva asetettiin esitys- ja levityskieltoon. Käsikirjoittaja Veli-Pekka Hännisellä oli Lasihelmi Filmin kanssa sopimus, jonka mukaan käsikirjoitukseen saa tehdä vain vähäisiä muutoksia ilman käsikirjoittajan hyväksyntää. Hänninen vaati elokuvan ollessa vielä tekovaiheessa tuotannon keskeyttämistä sopimusrikkomuksen takia, sillä hän ei hyväksynyt käsikirjoitukseen tehtyjä muutoksia. Osapuolet pääsivät kuitenkin 27.3.2007 esitysoikeuksista sopimukseen, minkä jälkeen elokuva pääsi teatterilevitykseen. Tekijänoikeus on dispositiivista eli tahdonvaltaista oikeutta. Tämä tarkoittaa, että osapuolten keskinäinen sopimus määrittelee osapuolten oikeudet yksittäistapauksessa. Mikäli jostain asiasta ei ole sopimusta, voidaan johtoa riitaisaan seikkaan hakea osapuolten aiemmasta käytännöstä, alalla yleisesti vallitsevasta tavasta ja viimekädessä tekijänoikeuslaista.

Tekijänoikeuksista luopuminen sopimuksin

Teoksen tekijä voi luovuttaa oikeutensa luonnolliselle henkilölle tai oikeushenkilölle kuten tuottajayritykselle. Tekijä voi luovuttaa taloudelliset oikeutensa kokonaan tai osittain. Moraalisista oikeuksistaan tekijä voi luopua sopimuksin vain laadultaan ja laajuudeltaan rajoitettua teoksen käyttämistä varten. Esimerkiksi mainoselokuvan yhteydessä ohjaaja ja kuvaaja ym. teoksen tekijät voivat sopimuksin luopua siitä, ettei heidän nimiään mainita teoksen esittämisen yhteydessä esimerkiksi televisiossa. Käsikirjoittaja voi taas luovuttaa tuottajalle oikeuden lyhentää, poistaa tai muuttaa kohtauksia sekä vaihtaa niiden paikkaa. Ohjaaja voi esimerkiksi luovuttaa tuottajalle oikeuden tehdä teoksesta lyhennelmiä, osateoksia, vieraskielisiä versioita ym. Lisäksi saatetaan sopia, että tuottajalla on oikeus luovuttaa oikeuksia edelleen.

Elokuvateoksen tekijänoikeus on tekijänoikeuslain 43 §:n mukaan voimassa, kunnes 70 vuotta on kulunut viimeksi kuolleen pääohjaajan, käsikirjoittajan, vuoropuhelun kirjoittajan tai nimenomaisesti kyseistä elokuvateosta varten luodun musiikin säveltäjän kuolinvuodesta. Edellä mainittu voimassaoloaika koskee myös sellaisia frameja ja still-kuvia, jotka yltävät teosvalokuvan tasoon. Tavallisten valokuvien suoja-aika on 50 vuotta kuvan ottamisvuodesta. Elokuvan kukin yksittäinen filmiruutu, frame tai still-kuva, nauttii siis suojaa valokuvateoksena tai ns. tavallisena valokuvana. Elokuvasta otetun still-kuvan käyttäminen vaatii luvan, ellei esimerkiksi tekijänoikeuslain tekijän oikeutta rajoittava sitaattioikeus ole sovellettavissa. Valokuvateokseen ja valokuvaan liittyviä tekijänoikeuskysymyksiä käsitellään jaksossa Kuvataide ja valokuva.

Tekijä

Tekijänoikeus syntyy aina teoksen tekijälle eli fyysiselle henkilölle, siis ihmiselle. Tekijänoikeus elokuvateokseen syntyy kuitenkin vain sen valmistukseen luovalla ja omaperäisellä panoksella osallistuneelle. Elokuvateos luodaan kuitenkin lähes aina useiden henkilöiden toimesta ja yhteistyönä.  Edellytyksenä tekijänoikeussuojalle on kuitenkin aina kunkin tekijän luova panos, ei pelkkä tekninen avustaminen, esim. äänipuomin kannatus, klaffimiehenä toimiminen, elokuva-catering, liikenteenohjaus tai käsikirjoituksen puhtaaksikirjoitus.

Tekijänoikeus suojaa sekä teosta kokonaisuutena että sellaista teoksen osaa, esimerkiksi musiikkia tai pukusuunnittelua, jota muusta teoksesta irrallaan tarkasteltuna voidaan pitää tekijänsä luovan työn omaperäisenä tuloksena. Tekijänoikeuslaki suojaa siten koko elokuvateosta, mutta myös elokuvan jotain tekijänoikeudellisesti itsenäisiä ja omaperäisiä osia. Tekijänoikeuslain 43 §:stä käy ilmi, että lähtökohtaisesti ainakin elokuvan pääohjaajaa, elokuvamusiikin säveltäjää, elokuvan käsikirjoittajaa ja elokuvan vuoropuhelun käsikirjoittajaa on pidettävä elokuvan tekijöinä. (Haarmann, Pirkko-Liisa: Tekijänoikeus & lähioikeudet, s. 81 - 83, Tekijänoikeusneuvoston lausunnot 1989:15 ja 1998:6). Tyhjentävää luetteloa tekijöistä on kuitenkin mahdotonta antaa. Arviointi tapahtuu aina yksittäistapauksittain ja sitä silmällä pitäen, onko tekijän panos itsenäinen, luova ja omaperäinen henkisen työn tulos.

Lupa remiksata!-videotyöpajan osallistujat tekivät videoita ja audiovisualisointeja avoimien sisältöjen materiaaleista. Kuvat Kati Hyyppä.

Elokuva, yhteisteos, yhteenliitetty teos vai kokoomateos

Useista luovista panoksista muodostuva teos, kuten elokuva, voi olla joko yhteisteos tai yhteen liitetty teos. Elokuvaa pidetään yleensä tekijänoikeuslain 6 §:ssä tarkoitettuna yhteisteoksena. Yhteisteokseen, jossa tekijöiden osuudet eivät muodosta itsenäisiä teoksia eivätkä ole erotettavissa, on tekijöillä tekijänoikeus yhteisesti. Tekijänoikeus yhteisteokseen kuuluu tekijöille yhteisesti. Teoksen levitykseen, julkiseen esittämiseen ja muuhun tekijänoikeuslain suojaamaan käyttöön on tällöin saatava kaikkien tekijöiden lupa. Kullakin tekijöistä on kuitenkin valta itsenäisesti esittää vaatimuksia, mikäli elokuvan tekijänoikeuksia on loukattu.

Tekijänoikeusneuvosto on lausunnossaan 1995:6 katsonut, että elokuvateos oli tekijänoikeuslain 6 §:n tarkoittama yhteisteos. Tekijöillä on oikeuksia elokuvaan sisältyvään yksittäiseen panokseensa, mutta joillekin tekijöille voi syntyä tekijänoikeuksia koko teokseen. Tekijänoikeusneuvosto lausui edelleen, että elokuvan julkistaminen ja käyttäminen suhteessa ulkopuoliseen edellyttää kaikkien tekijäosapuolien suostumusta.

Yhteenliitetty teos on teos, jossa tekijöiden osuudet ovat itsenäisiä ja erotettavissa toisistaan. Yhteenliitetyn teoksen musiikki, animaatio teksti, kartat, selittävät piirrokset ja tietokoneohjelmat voivat saada suojaa omina teoksinaan kuten kirjallisina teoksina, musiikki sävelteoksena, valokuvateokset ja muut kuvat kuvataiteen teoksina ja liikkuva kuva elokuvateoksena tai muuna tekijänoikeuslain 1 §:ssä tarkoitettuna teoksena, kuten audiovisuaalisena teoksena tai ääniteoksena. Yhteenliitetyn teoksen tekijät käyttävät teoksiinsa liittyvää tekijänoikeudellista määräysvaltaa itsenäisesti. Teoskynnyksen alapuolelle jäävät valokuvat saavat tekijänoikeuslain 49 a §:n nojalla suojaa valokuvina. On käytännössä hyvin mahdollista, että elokuvaa on pidettävä ns. sekamuotoisena teoksena eli osaa elokuvasta on tekijänoikeudellisesti käsiteltävä yhteisteoksena ja osaa teoksesta yhteenliitettynä teoksena.

Mikäli elokuvateos tai muu audiovisuaalinen teos on luotu yhdistämällä eri ja jo olemassa olevia teoksia, sitä pidetään kokoomateoksena. Tällaisen kokoomateoksen tekijän tekijänoikeus ei rajoita oikeutta ensiksi mainittuihin alkuperäisteoksiin. Tällaisen elokuvateoksen, joka muodostaa kokoomateoksen, tekijän on hankittava alkuperäisteosten tekijöiden suostumus teosten käyttöön multimediateoksessa.

Elokuvan oikeuksista sovitaan

Käytännössä elokuvan tekoon osallistuvien henkilöiden ja yritysten väliset oikeudet ja velvollisuudet määritellään sopimuksin.

Tekijänoikeuksien saattaminen yksiin käsiin

Elokuvatuotannon tekijänoikeudet pyritään mahdollisimman aikaisessa vaiheessa kokoamaan yksiin, yleensä tuottajan, käsiin. Tekijät luovuttavat taloudellisia oikeuksiaan joko kokonaan tai osittain sekä osin moraalisia oikeuksiaan käsikirjoitussopimuksella, ohjaajasopimuksella, näyttelijäsopimuksella jne. Elokuvan final cut on yleensä tuottajalla tai ohjaajalla. Elokuvatuotantoihin liittyvien tekijänoikeuskysymysten sopimusoikeudellinen hallinta on hyvin tärkeätä. Oikeuksien keskittäminen tuottajalle helpottaa oikeuksien lisensiointia ja mahdollistaa elokuvan laajamittaisen hyödyntämisen. Sopimuksen sisällölle, jolla tekijänoikeuksia luovutetaan, ei ole olemassa mitään erityisiä vaatimuksia, vaan sopimuksessa voidaan sopia asioista vapaasti. Epäselvien sopimustulkintatilanteiden välttämiseksi kannattaa aina tehdä kirjallinen sopimus. Sopimuksia käsitellään jaksossa Luovan alan elinkeinonharjoittaja.

Sanna Vilmusenahon Varjoleikki-elokuvan storyboard. Myös storyboard eli kuvakäsikirjoitus voi saada tekijänoikeussuojaa.

Kuva: Sanna Vilmusenaho

Elokuvakäsikirjoitus ja kuvakäsikirjoitus

Tekijänoikeus suojaa kirjallisia teoksia kuten käsikirjoitusta. Suoja on omaperäisen kirjallisen muodon suojaa, idea tai aihe ei saa suojaa. Käsikirjoitusta suojataan kirjallisena teoksena. Jotta se saisi tekijänoikeudellista suojaa, on käsikirjoituksen oltava itsenäinen ja omaperäinen henkisen luomistyön tulos. Kuvakäsikirjoituksen puhtaaksi piirtäminen eli ns. storyboard, jossa elokuvan kuvat esitetään sarjakuvamaisesti piirrettynä, voi saada kuvataiteen teoksena teossuojaa, mikäli kyseessä on luova ja omaperäinen henkisen työn tulos. Storyboardia voidaan perustellusti joissakin tapauksissa pitää myös selittävänä piirustuksena pikemminkin kuin kuvataiteen teoksena. Pidetäänkö storyboardia kuvataiteen teoksena vaiko selittävänä piirroksena ei ole tekijänoikeudellisesti ehdottoman ratkaisevaa, sillä tärkeintä on että teos ylittää teoskynnyksen eli, että se on riittävän itsenäinen ja omaperäinen ja, ettei kukaan muu taiteilija tai asiantuntija voisi itsenäisesti päätyä esittämään samoja asioita muodoltaan samanlaisilla piirustuksilla. Edellä teatteria koskevassa jaksossa on käsitelty eri käsikirjoitusvaiheiden, logline, synopsis, stepoutline, suhdetta tekijänoikeuteen. Käsikirjoitusta on käsitelty myös jäljempänä tässä jaksossa.

Tekijänoikeuslaki antaa teosten lisäksi suojaa myös eräille muille aineistoille. Näitä ovat niin sanotut lähioikeuksien eli naapurioikeuksien suojankohteet. Lähioikeuksilla suojataan esittäviä taiteilijoita ja heidän esityksiään, kuten näyttelijöitä ja muusikoita. Heillä on oma lähioikeutensa määrätä esityksensä käyttämisestä. Lisäksi esittävillä taiteilijoilla ja valokuvaajilla on moraaliset oikeudet omiin esityksiinsä. Lähioikeussuojaa saavat myös äänitetuottajat, kuvatallenteen tuottajat, luetteloiden valmistajat, radio- ja televisioyritykset ja valokuvaajat. Valokuvia suojataan tekijänoikeuslaissa kahdella tavalla. Teossuojaa saa itsenäinen ja omaperäinen valokuva, valokuvateos. Tavalliset valokuvat saavat lähioikeussuojaa. Usein yhteen teokseen kohdistuukin useita oikeuksia: teoksen tekijöiden oikeudet, esittävien taiteilijoiden lähioikeudet ja tallenteen tuottaneen yhtiön tuottajan lähioikeus. Lähioikeudet muistuttavat tekijänoikeuksia, mutta ovat osin teossuojaa suppeampia. Lähioikeuksilla suojataan taloudellista investointia.

Lähioikeussuojaa saavat:

• esittävät taiteilijat (TekijäL 45 §)
• äänitallenteen tuottajat (TekijäL 46 §)
• kuvatallenteen tuottajat (TekijäL 46 a §)
• radio- ja televisioyritykset (TekijäL 48 §)
• luettelon ja tietokannan valmistaja (TekijäL 49 §)
• valokuvaajat (TekijäL 49 a §)

Lähioikeussuojan saamisen edellytyksenä ei ole omaperäisyys, vaan jokin toiminto. Suojaa saavat kaikki esittävät taiteilijat, jotka esittävät tekijänoikeuslaissa tarkoitetun teoksen. Laki suojaa myös kansanperinteen esittäjiä. Jotta esittäjä, kuten näyttelijä saisi esitykselleen lähioikeussuojaa, on hänen esitettävä teoskynnyksen ylittävä teos.

Tuottajat saavat suojaa tallenteen tuottamisen perusteella. Tuottaja on se taho, jonka toimesta ja vastuulla tallenne tuotetaan, esimerkiksi elokuva-, levy- tai ohjelmatuotantoyhtiö. Tekijänoikeuslaki ei suojaa elävän esityksen tuottajaa, toisin sanoen näyttämöesityksen tuottajalla ei ole lakiin perustuvaa tuottajan lähioikeutta, vaan hänen oikeutensa on muistettava turvata aina sopimuksin.

Esittävien taiteilijoiden ja tallenteen tuottajien lähioikeussuoja kattaa kappaleen valmistamisen, teoskappaleiden levityksen ja yleisölle välittämisen. Näihin toimintoihin tarvitaan aina kyseessä olevan lähioikeussuojan oikeudenhaltijan suostumus.

Lähioikeussuoja on tekijänoikeussuojaa rajoitetumpaa, koska se ei suojaa jäljittelyltä. Teoksen tekijä voi halutessaan kieltää teoksensa jäljittelyn mutta esittävän taiteilijan esitystä saa jäljitellä, kuitenkin siten, että esittävän taiteilijan respekti- eli kunnioittamisoikeutta ei saa loukata.

Lähioikeuksien suoja-aika

Lähioikeuden suoja-aika on lyhyempi kuin teoksen suoja-aika. Suoja-aika on 50 vuotta esitys- tai tallentamisvuodesta. Jos tallenne julkaistaan ensimmäisen kerran suoja-ajan kuluessa, alkaa julkaisuvuoden päättymisestä uusi 50 vuoden mittainen suoja-aika.

Esittävien taiteilijoiden, kuten muusikoiden ja näyttelijöiden, oikeuksista säädetään tekijänoikeuslain viidennessä luvussa. Tekijänoikeuslain 45 §:n mukaan kirjallisen tai taiteellisen teoksen esitystä ei ilman esittävän taitelijan suostumusta saa tallentaa laitteelle, jonka avulla esitys voidaan toisintaa, eikä saattaa yleisön saataviin radion tai television välityksellä tai suoraan siirtämällä. Tällaiselle laitteelle tallennettua esitystä ei ilman taiteilijan suostumusta saa kopioida eikä levittää yleisön keskuuteen ennen kuin 50 vuotta on kulunut esitysvuodesta. Jos esityksen tallenne julkaistaan tai julkistetaan mainitun ajan kuluessa, on suoja voimassa, kunnes 50 vuotta on kulunut siitä vuodesta, jona tallennettu esitys ensimmäisen kerran julkaistiin tai julkistettiin.

Tekijänoikeuslain lähioikeuksia koskeva 45 §:n 4 momentti sisältää viittauksia tekijänoikeuslain niihin säännöksiin, jotka koskevat teoksille annettavaa varsinaista tekijänoikeussuojaa. Kyseisen momentin perusteella esittävän taiteilijan esityksen tallentamiseen, kopiointiin, saattamiseen yleisön saataviin ja levittämiseen sekä moraalisiin oikeuksiin on vastaavasti sovellettava, mitä muun muassa tekijänoikeuslain 3 §:ssä (kappaleen valmistaminen ja saattaminen yleisön saataviin, respektioikeus), 27 §:n 1 ja 2 momentissa (kappaleen luovutus), 28 § (teoksen muuttaminen ja luovuttaminen) ja 29 §:ssä (kohtuuttoman ehdon sovittelu) säädetään. Esittävien taiteilijoiden levitysoikeus esitykseensä on siten säädetty saman laajuiseksi kuin tekijöiden vastaava oikeus.

Esittävillä taiteilijoilla on moraaliset oikeudet esityksiinsä. Korkeimman oikeuden tapauksessa (KKO 1975II 75, Halkola) oli näyttelijän respektioikeutta loukattu, kun elokuvaan oli lisätty seksikohtaus sijaisnäyttelijää käyttäen. Tapaus on selostettu edellä teatteria koskevassa jaksossa.

Toisin kuin tekijänoikeuslain 1 §:ssä tarkoitetuille teoksille, esittävän taiteilijan suoritukselle ei ole asetettu mitään omaperäisyys- tms. vaatimusta. Teoksen esittäjän taiteellisella koulutuksella ei ole myöskään merkitystä, harrastelijaa on pidettävä esittävänä taiteilijana tekijänoikeuslain 45 §:n tarkoittamassa mielessä.

Esittävän taiteilijan esitys nauttii suojaa kuitenkin vain, jos esityksen kohteena on teos. Pelkkää taiteellista suoritusta ei siten suojata, vaan suojan saamisen edellytyksenä on, että esitettävänä on tekijänoikeuslain 1 §:ssä tarkoitettu kirjallinen tai taiteellinen teos. Sillä seikalla, että teos, kuten näytelmä, ei enää nauti tekijänoikeussuojaa esimerkiksi sen vuoksi, että teoksen kirjoittaneen tekijän kuolemasta on kulunut jo 70 vuotta, ei ole merkitystä.  Jos esitettävä asia jää teostason alapuolelle, esittävän taiteilijan esitys jää tekijänoikeuslain 45 §:ssä tarkoitetun suojan ulkopuolelle vaikka se olisi kuinka ammattitaitoisesti tehty. Kansanperinteen esitysten esittäjät saavat aina esitykselleen lähioikeussuojaa.

Tekijänoikeusneuvosto on ottanut kantaa esittävien taiteilijoiden oikeuksiin esimerkiksi lausunnoissaan 1987:18 ja 1989:1. Lausunnossa 1987:18 tekijänoikeusneuvosto katsoi, että äänikirjan lukija oli tekijänoikeuslain 45 §:ssä tarkoitettu esittävä taiteilija. Lausunnossa 1989:1 oli puolestaan kyse tapauksesta, jossa henkilö oli esiintynyt markkinointivideoilla muun muassa henkilöstön koulutuspalveluita ja kosmetiikan myyntiä esittelevissä puhelinmarkkinointitilanteissa. Tekijänoikeusneuvosto lausui päätöksessään, ettei kyseisen henkilön esitys saanut tekijänoikeuslain 45 §:n mukaista suojaa, koska esitetyt puhelinkeskustelut eivät olleet itsenäisiä ja omaperäisiä tekijänoikeuslain 1 §:n tarkoittamia suojattuja teoksia, vaan tavanomaisia, tavallisessa arkikielessä esitettyjä lauseita ja vuoropuhelun osia, joihin ei sisältynyt luovia ja omaperäisiä elementtejä.

Elokuvan varsinaisten luovien tekijöiden tekijänoikeuden ja esiintyjien lähioikeuden ohella elokuvaan kohdistuu myös elokuvan tuottajan tekijänoikeuslain 5 luvun mukainen lähioikeus. Elokuvan tuottajan oikeuksista on säädetty tekijänoikeuslain 46 a §:ssä. Elokuvan tuottaja on tekijänoikeuslain esitöiden mukaan se luonnollinen tai oikeushenkilö, joka taloudellisesti vastaa kuvatallenteen tuotannosta. Tuottaja päättää tuotannon aloittamista sekä siitä, mitä tuotetaan ja millä tavoin. Elokuvan tuottajan tekijänoikeuslain mukainen lähioikeus on ainoastaan sillä henkilöllä, joka vastaa ensiksi tallennettavan tuotannon aikaansaamisesta. Myöhempien kopioiden valmistajalla ei ole tätä oikeutta.

Tuottajaa koskeva lainkohta pätee myös toimeksiannon perusteella tai alihankintana tehtävään elokuvaan tms. tallenteeseen, eli tekijänoikeuslain 46 a §:ssä tarkoitettu tuottajan oikeus toimeksiannon perusteella tai alihankintana tehtyyn elokuvaan tai vastaavaan tallenteeseen on sillä, joka päättää tuotannon sisällöstä ja kantaa siitä taloudellisen vastuun. Yleensä toimeksiantaja/alihankkija ja tuottaja ovat sopineet tekijänoikeuskysymyksistä eli esimerkiksi oikeuksien siirtymisestä, niiden edelleen luovuttamisesta ja siitä kenelle lain 46 a §:ssä tarkoitettu tuottajan oikeus kuuluu.

Tuottajan lähioikeuden suojan kohteena on filmi tai jokin muu laite tai tallennusväline, jolle on tallennettu liikkuvaa kuvaa. Suojan piiriin kuuluvat tekniikasta riippumatta perinteisten filmille tallennettujen elokuvien lisäksi esimerkiksi televisioelokuvat ja televisio-ohjelmat sekä videot ym. formaatit, jotka on tehty hyödyntämällä sähköistä, analogi- tai digitaaliteknologiaa.

Tekijänoikeuslain 46 a §:n 1 momentin mukaan filmiä tai muuta laitetta, jolle on tallennettu liikkuvaa kuvaa, ei tuottajan suostumuksetta saa kopioida tai levittää yleisön keskuuteen ennen kuin 50 vuotta on kulunut tallentamisvuodesta. Jos tallenne julkaistaan tai julkistetaan mainitun ajan kuluessa, on suoja voimassa, kunnes 50 vuotta on kulunut siitä vuodesta, jona tallenne ensimmäisen kerran julkaistiin tai julkistettiin.

Tekijänoikeus kuuluu pääsääntöisesti yhteisesti kaikille elokuvantekijöille eikä osallisten panoksia yleensä voida erottaa. Jotta elokuva olisi esitettävissä, levitettävissä ja muutoin hyödynnettävissä, on tarkoituksenmukaista ja järkevää, että yksi taho, pääsääntöisesti tuottaja, voi lähtökohtaisesti määrätä elokuvan oikeuksien käytöstä. Tämän johdosta on useimmiten tarkoituksenmukaista, että elokuvan ohjaaja, käsikirjoittaja, kuvaaja, näyttelijä ym. luovuttavat tuottajalle tekijänoikeusosuutensa taloudelliset oikeudet itse elokuvaan, jotta tuottaja voisi taloudellisesti hyödyntää teosta parhaalla mahdollisella tavalla valmistamalla siitä kappaleita ja levittämällä näitä tallennekappaleita. Toisaalta tekijät ja tuottaja voivat sopia tekijöille maksettavista rojaltikorvauksista tuottajan elokuvan myynnistä saamista tuotoista.

Tekijänoikeuslakiin sisältyy eräitä elokuvia koskevia erityissäännöksiä. Näitä ovat muun muassa lain 19 §, teoksen kappaleiden levittäminen ja levittämisoikeuden raukeaminen, 19 § 4 mom., tekijän oikeus korvaukseen elokuvateoksen kappaleiden lainaamisesta yleisölle, 20 § teoskappaleen näyttäminen, 21.3 §, elokuvateoksen julkinen esittäminen opetuksen yhteydessä, 29 a §, oikeus korvaukseen elokuvaan tallennetun teoksen kappaleen vuokrauksesta, 39 § ja 40 § sopimus elokuvaamisesta.

Levitysoikeuden raukeaminen (19§)

Tekijällä on tekijänoikeuslain 2 §:n mukaan yksinoikeus määrätä teoskappaleen levittämisestä tarjoamalla elokuvan kappale myytäväksi, vuokrattavaksi tai lainattavaksi taikka muutoin levitettäväksi yleisön keskuuteen. Lain 19 § sisältää säännökset levitysoikeuden raukeamisesta eli sammumisesta. Levitysoikeuden rauetessa oikeudenhaltija ei voi enää määrätä teoskappaleen levittämisestä. Levitysoikeus raukeaa, kun teoskappale on oikeudenhaltijan suostumuksella ensimmäisen kerran myyty tai muutoin pysyvästi luovutettu. Vuokrausoikeus ei kuitenkaan pääsääntöisesti raukea teoskappaleen oikeudenhaltijan suostumuksella tapahtuneen myynnin tai muun pysyvän luovutuksen jälkeen, eli teoksen vuokrausoikeus kuuluu teoksen oikeudenhaltijan yksinoikeuden piiriin. Elokuvateosten vuokraaminen edellyttää siten aina oikeudenhaltijan lupaa.  Raukeaminen ei myöskään koske elokuvateoksen lainaamista. Kirjastot voivatkin lainata elokuvia eli käytännössä videoita ja dvd-levyjä vain elokuvan oikeudenhaltijan luvalla.

Tekijän oikeus korvaukseen elokuvateoksen kappaleiden lainaamisesta yleisölle (19§ 4 mom.)

Tekijällä on oikeus korvaukseen teoksen lainaamisesta yleisestä kirjastosta. Korvaus suoritetaan opetusministeriön hyväksymän, lukuisia yleisistä kirjastoista lainattujen teosten tekijöitä edustavan järjestön välityksellä.

Elokuvateoksen julkinen esittäminen opetuksen yhteydessä (16 c § ja 21 § 3 mom.) 

Elokuvateoksen oikeudenhaltijan päätäntävallassa on päättää elokuvateoksen kaikenlaisesta julkisesta esittämisestä. Elokuvateoksia saadaan esittää julkisesti vain silloin, kun siihen on hankittu asianmukainen lupa tai jos jokin muu rajoitussäännös soveltuu aiottuun käyttöön. Näytelmä- ja elokuvateoksia ei saa esittää julkisesti edes opetuksen, jumalanpalveluksen eikä sellaisten tilaisuuksien yhteydessä, jossa teoksen esittäminen ei ole pääasia ja johon pääsy on maksuton sekä jota ei muutoinkaan järjestetä ansiotarkoituksessa, ilman teoksen oikeudenhaltijan suostumusta.

Elokuvateoksen julkisesta esittämisestä tutkimuksen ja korkeakoulutasoisen elokuvaopetuksen yhteydessä säädetään lain 16 c §:ssä. Mainitun säännöksen mukaan Kansallisen audiovisuaalisen arkiston (KAVA) kokoelmissa olevaa teosta saa, lukuun ottamatta ulkomaisen tuottajan tallettamaa elokuvateosta, käyttää tutkimukseen ja korkeakoulutasoiseen elokuvaopetukseen.

Kunnat, koulut ja muut oppilaitokset voivat sopia Tuotos ry:n kanssa kotimaisten elokuvien esittämisestä opetuksessa yleensä pientä korvausta vastaan. Sopimuksen opetuskäytöstä voi tehdä joko kunta keskitetysti kaikkien alueensa oppilaitostensa osalta, koulu itsenäisesti tai oppilaitoksen omistaja*.*

Muussa tapauksessa elokuvan esittämiseen tarvittava lupa on haettava elokuvan tuotantoyhtiöstä, elokuvan levittäjäyhtiöstä tai muulta taholta, jonka tuottaja on valtuuttanut lupia myöntämään.

Oikeus korvaukseen elokuvaan tallennetun teoksen kappalaeen vuokrauksesta (29 a §, 45 §)

Tekijällä tai esittävällä taiteilijalla on oikeus saada tuottajalta, jolle tekijä tai esittäjä on luovuttanut vuokrausoikeuden, kohtuullinen korvaus teoksensa tai esityksensä vuokrauksesta. Oikeudenhaltija ei voi luopua oikeudestaan korvaukseen. Luovuttamaton oikeus korvaukseen koskee ainoastaan tilannetta, jossa vuokrausoikeus on luovutettu tuottajalle. Jos vuokrausoikeus luovutetaan jollekin muulle kuten vuokraajalle, ei luovuttamatonta oikeutta korvaukseen ole. Tekijä voi luonnollisesti sopia korvauksesta näissä tapauksissa. Kun oikeus korvaukseen on luovuttamaton voi tekijä pätevästi luovuttaa korvausoikeuden toiselle, joka tulee näin alkuperäisen tekijän sijaan korvauksen saajaksi ja on tekijän asemassa oikeuden luovuttamattomuuden suhteen.

Sopimus elokuvaamisesta (39 § ja 40 §)

Kirjallisen, kuten romaanin, tai muun taiteellisen teoksen elokuvaamisoikeuden luovutus käsittää tekijänoikeuslain 39 §:n 1 momentin mukaan oikeuden saattaa teos yleisön saataviin esittämällä elokuva teatterissa, televisiossa tai muulla tavoin sekä oikeuden varustaa elokuva tekstillä tai uudelleen äänittää sen teksti toisella kielellä. Lain 39 §:n 2 momentin mukaan mitä 1 momentissa on sanottu, ei kuitenkaan koske sävelteosta. Säveltäjät luovuttavat yleensä sekä esittämisoikeutensa että tallentamisoikeutensa tekijänoikeusjärjestölle yksinoikeudella.                               

Jotta 39 §:n 1 momenttia voitaisiin soveltaa, tulee luovutettavan teoksen oikeudenhaltijan, kuten kirjailijan ja elokuvatuottajan välillä olla sopimus kirjallisen tai taiteellisen teoksen elokuvaamisesta. Säännös koskee sekä olemassa olevia teoksia että elokuvaa varten luotavia teoksia. Säännös koskee ainoastaan valmiin elokuvan oikeuksia. Kirjallisten ja taiteellisten teosten käytöstä muissa kuin elokuvallisessa yhteydessä määräävät näiden teosten oikeudenhaltijat itse.

Mikäli elokuvateos ei valmistu kohtuullisessa ajassa eikä sitä saateta yleisön saataville, on tekijällä oikeus purkaa sopimus ja pitää saamansa palkkio, minkä lisäksi hänellä on oikeus korvaukseen. Tämän lisäksi, jos elokuvateosta ei ole valmistettu viiden vuoden kuluessa, vaikka elokuvayritys ei ole syyllistynyt laiminlyöntiin, on tekijällä oikeus purkaa sopimus ja pitää saamansa palkkio. Joissakin tapauksissa saattaakin olla syytä, jos viiden vuoden määräaika vaikuttaa lyhyeltä, ottaa tämä huomioon elokuvaamisoikeutta koskevaa sopimusta laadittaessa.

Lupa elokuvassa käytetyn maalauksen, veistoksen tai rakennuksen näkymiseen (25 §, 25a §)

Maalauksen, tai ylipäätään minkä tahansa taideteoksen, käyttäminen osana toista teosta edellyttää lupaa teoksen oikeudenhaltijalta tai häntä edustavalta tekijänoikeusjärjestöltä. Tekijänoikeuden yksinoikeuden rajoituksen (tekijänoikeuslaki 25 §) nojalla taideteos voidaan sisällyttää elokuvaan, jos toisintamisella on toisarvoinen merkitys. Kun taideteoksen kappale on pysyvästi myyty tai muutoin luovutettu tekijän suostumuksella, taideteoksen saa sisällyttää elokuvaan tai televisio-ohjelmaan, mikäli taideteos ei ole kuvan pääaihe.

Veistos tai muu taideteos voi olla kuvattuna elokuvassa, jos se on julkisella paikalla. Mikäli taideteos, esimerkiksi veistos on kuvan pääaihe, ei kuvaa saa käyttää kuitenkaan ansiotarkoituksessa. Kaupalliselle elokuvalle tämä on siis jo rajoitus. Veistos tai taideteos voidaan sisällyttää kaupalliseen elokuvaan, jos toisintamisella on toisarvoinen merkitys.

Rakennuksen saa vapaasti kuvata. Kuvaamisoikeus koskee sekä rakennuksen kuvaamista ulkoa että sisältä. Säännös koskee niin yksityisiä kuin julkisia rakennuksia. Myöskään kuvan käyttötarkoitus ei aseta rajoituksia rakennuksen kuvaamiselle eli rakennus voi olla elokuvassa pääaiheena.

Käsikirjoituksen valmistuttua, se nauttii teossuojaa kirjallisena teoksena. Kirjoittaja päättää milloin teos on valmis eikä käsikirjoitusta ole lupa kopioida tai levittää yleisölle ilman tekijän lupaa. Tekijänoikeuslaki ei sisällä erityismääräyksiä käsikirjoituksen muokkaamisesta tai toimittamisesta vaan nämä ovat sopimuksenvaraisia asioita, joista on aina sovittava kirjallisesti. Lähtökohta on se, että tekijä määrää kaikesta teoksensa käytöstä.

Käsikirjoittajan ja tuottajan tulee sopia käsikirjoituksen osalta oikeudesta tuottaa käsikirjoituksen pohjalta elokuva. Käsikirjoittajan ja tuottajan on vielä sovittava, jotta elokuva on mahdollista esittää, levittää tai muutoin hyödyntää, muun muassa käsikirjoituksen eri versioiden aikataulusta, käsikirjoitusvaiheiden hyväksymisestä, ohjauksen ja leikkauksen vaatimista muutoksista, luovutettavista oikeuksista, korvauksista, markkinoinnista, krediiteistä, elokuvan tuotannon toteuttamatta jäämisestä, viivästyksistä, luottamuksellisuudesta ja erimielisyyksien ratkaisemisesta. Tämä on vain esimerkkiluettelo ja sopimus on aina räätälöitävä yksittäistapauksittain.

Muunteluoikeuden osalta käsikirjoituksen suhteen Erkki Wuori (Tekijän moraaliset oikeudet ja elokuva, Defensor Legis 1960, s. 356) on todennut: "Täydellisestä dialogista ja muusta teknillisestä valmiudestaan huolimatta ei hyväkään käsikirjoitus koskaan liene niin "drehreif ¿ että elokuvan voitaisiin katsoa olevan pelkästään käsikirjoituksen kuvallista realisoimista ja jäljentämistä. Käsikirjoitus on aina kirjoituksen muotoon puettu teos, joka on saatettava filmilliseen asuun, ja tämä taas edellyttää (mm. ohjaajan) luovaa toimintaa, tapahtuu ts. tiettyä muuntelua."

Sopimusta elokuvaamisesta koskevat tekijänoikeuslain 39 ja 40 § eivät sisällä säännöksiä elokuvan tekijöiden muunteluoikeuden laajuudesta. Haarmann (Tekijänoikeus & lähioikeudet, 1999, s. 103) on katsonut, että kun kirjallinen teos filmatisoidaan, pidetään yleisesti hyväksyttynä, että elokuvakäsikirjoitukseen saadaan tehdä suuriakin muutoksia. Kuitenkin tekijänoikeuslain 28 §:n mukaan ellei toisin ole sovittu, ei se, jolle tekijänoikeus on luovutettu, saa muuttaa teosta. Lainkohdan voidaan katsoa sisältävän tulkintaperiaatteen, jonka mukaan sopimuksen tekijänoikeuden luovutuksesta ei voida tulkita sisältävän laajempaa oikeutta teoksen muuttamiseen kuin sopimuksessa nimenomaisesti on sovittu.

Lausunnossaan 1994:9 Tekijänoikeusneuvosto katsoi, että televisiosarjan käsikirjoitus oli tehty alkuperäistä käsikirjoitusta vapaasti muuttaen eikä kysymyksessä ollut alkuperäisen käsikirjoituksen muunnelma. Molemmissa käsikirjoituksissa oli samannimisiä henkilöitä samankaltaisissa tilanteissa, samantapainen kerronnan rytmi ja useita samankaltaisia kohtauksia, jopa repliikkejä tai toimintoja. Tekijänoikeusneuvosto katsoi, että näitä elementtejä hyväksikäyttäen oli luotu täysin uusi ja itsenäinen teos.

Käsikirjoittajan optio-oikeus

Käsikirjoituksen optio-oikeus tarkoittaa oikeudenhaltijan, kuten elokuvan tuottajan, hankkimaa oikeutta lunastaa option voimassaoloaikana oikeus valmistaa tietyn käsikirjoituksen tai myös kirjan pohjalta ohjelma, elokuva, esitys, tms.

Novelisaatio-oikeus

Novelisaatio-oikeus tarkoittaa oikeutta valmistaa kirja jonkun elokuvan ja sen käsikirjoituksen pohjalta. Siihen, että elokuvakäsikirjoituksen pohjalta valmistetaan romaani tai muu kirja, tarvitaan alkuperäisen käsikirjoituksen tekijän lupa. Novelisaatio-oikeus voi edellyttää myös elokuvan ohjaajan tai tuottajan lupaa. Myös elokuvan nimi voi saada tekijänoikeussuojaa, jos nimi riittävän omaperäinen esim, kuten Vieras mies tuli taloon.

Dramatisointi

Kun teoksesta tehdään muunnelma, esimerkiksi kirja dramatisoidaan elokuvakäsikirjoitukseksi, on muuntelijalla eli dramaturgilla tekijänoikeus omaan teokseensa edellyttäen, että teos on itsenäinen ja omaperäinen henkisen työn tulos. Dramatisoinnin tekijällä on kuitenkin oltava alkuperäisteoksen tekijän tai oikeudenhaltijan suostumus muunnelman tekemiseen. On hyvä muistaa, että idea tai aihe ei saa tekijänoikeudellista suojaa.

Kääntäjän tekijänoikeus

Kun elokuvateos käännetään toiselle kielelle, kääntäjällä on tekijänoikeus omaan tuotokseensa. Kääntäjän on kuitenkin kunnioitettava alkuperäisteosta eli hänellä ei ole oikeutta määrätä teoksesta tavalla, joka loukkaa tekijänoikeutta alkuperäisteokseen. Kääntäjän onkin hankittava käännettävän teoksen tekijänoikeuden haltijan suostumus ja lisäksi käännöksen tulee olla itsenäinen ja henkilöllisen leiman omaava nauttiakseen tekijänoikeussuojaa.

Creative Commons

Creative Commons on toistaiseksi merkittävin vapaampien lisenssiehtojen yhteisö, joka pyrkii edistämään luovan työn tuotteiden levittämistä laillisesti kuitenkin niin että tekijänoikeus edelleen säilyy.  Creative Commons- lisenssiä käsitellään Lisenssit -jaksossa.

Elokuvasävellyksen säveltäjän tai tunnusmusiikin säveltäjän teos saa tekijänoikeussuojaa, mikäli se on itsenäinen ja omaperäinen henkisen luomistyön tulos. Sävellysteoksen teoskynnys on alhainen. Sävellyksen tekemiseen voi osallistua useampi henkilö. Mikäli tekijöiden panoksia ei voida erottaa, on kyseessä yhteisteos ja tekijät ovat kaikki teoksen säveltäjiä.

Musiikin säveltäjä ja esittäjä myöntävät itse luvat musiikkinsa käyttöön, mikäli eivät kuulu tekijänoikeusjärjestöön. Tekijänoikeusjärjestö Teosto edustaa säveltäjiä, sovittajia ja sanoittajia sekä musiikin kustantajia. Gramex hallinnoi musiikin lähioikeuksia eli se edustaa äänitetuottajia ja levyillä esiintyviä taiteilijoita. Useissa tapauksissa tarvitaan lupa niin Teostolta kuin Gramexilta.

Käytännössä elokuvan tuottaja hakee tekijänoikeusjärjestöiltä musiikin tallennusluvan ja maksaa tallennuskorvauksen. Tämä korvaus ei kata sävellyspalkkiota eikä työpalkkaa jos elokuvaan sävelletään erikseen musiikki (score-musiikki).

Sävellystilauksesta kannattaa tehdä aina kirjallinen sopimus, jossa on määritelty mahdollisimman tarkkaan sävellystilausta koskevat seikat kuten teoksen kesto, valmistumisajankohta ja palkkio jne.

Kun elokuvassa halutaan käyttää tiettyä jo sävellettyä musiikkiesitystä, teosta, tiettyä kappaletta tai sävelmää, on selvitettävä teoksen säveltäjä, sanoittaja ja sovittaja. Mikäli siis kopioit elokuvan musiikin äänitteeltä, tarvitset luvan musiikin käyttöön säveltäjältä, jota voi edustaa Teosto ja myös äänitetuottajalta ja äänitteellä esiintyviltä taiteilijoilta, joita edustaa Gramex. Myös netistä ostettu musiikkitiedosto on äänite. Samaan kappaleeseen voi siis kohdistua useita eri oikeuksia. Teostolta ja Gramexilta saat lisätietoja.

Voit toki käyttää elokuvateoksessasi tekijänoikeuksista vapaata musiikkia. Tällaista musiikkia on esimerkiksi kansansävelmät ja musiikki, jonka tekijän kuolinvuodesta on kulunut yli 70 vuotta. Tällöinkin on muistettava kuitenkin esittäjien oikeudet.

Musiikin tekijänoikeuksia on käsitelty yksityiskohtaisesti jaksossa Musiikki.

Ääniteos ja äänitehosteet

Elokuvatuotannoissa käytetään usein äänitehosteita, foley-ääniä ja pisteääniä, taustamusiikkia, tuotantomusiikkia tai muuta vastaavaa musiikkia tai ääntä. Tällaisen musiikin käyttölisenssi ostetaan yleensä palveluntarjoajalta.  Elokuvaan on voitu tehdä myös jonkun tekijän toimesta erikseen ääntä, joka saattaa ylittää teoskynnyksen. Tällaisen ääniteoksen on yltääkseen teostasoon oltava itsenäinen ja omaperäinen henkisen luomistyön tulos. Mikäli elokuvassa käytetään ääntä, joka ei ylitä teoskynnystä, voi tällaisen äänen, äänitehosteen tallennekappaleeseen kohdistua äänitetuottajan lähioikeus.

Henkilön, tavaramerkin ja muun omaisuuden käyttöä valokuvassa ja elokuvassa koskevat ICC Markkinointisäännöt. Asiaa käsitellään jaksossa Luovan alan elinkeinonharjoittaja.

Esittävien taiteilijoiden ja äänitteiden tuottajien tekijänoikeusjärjestö Gramex ry

• Säveltäjien Tekijänoikeustoimisto Teosto ry
• Kopiosto ry
• Visuaalisen alan taiteilijoiden tekijänoikeusyhdistys Kuvasto ry
• AV-tuottajien tekijänoikeusyhdistys Tuotos ry
• Suomen Elokuvatoimistojen Liitto ry
• Suomen Elokuvatuottajien Keskusliitto ry
• Suomen Muusikkojen Liitto ry
• Suomen audiovisuaalisen alan tuottajat – SATU ry
• Suomen Näytelmäkirjailijaliitto ry
• Säveltäjät ja Sanoittajat ELVIS ry
• Suomen Ääni- ja kuvatallennetuottajat ÄKT ry
• Tekijänoikeuden tiedotus- ja valvontakeskus ry

Case 1 "..."

"Osallistut tanssijana erään kuuluisan koreografin suunnittelemaan tanssiteokseen. Miten tekijänoikeuslaki suojaa sinua?"

Tekijänoikeuslaki suojaa esittävää taiteilijaa ja hänen esitystään. Käytännössä esittävää taiteilijaa suojataan siten, että esityksen tallentaminen sekä yleisön saataviin saattaminen edellyttää esittävän taitelijan suostumusta.

Case 2 "..."

"Olet tekemässä dramatisointia teatteriesitystä varten eräästä tekijänoikeudella suojatusta teoksesta. Mitä sinun tulee tekijänoikeudellisesti huomioida?"

Tekijänoikeuslain mukaan teoksen tekijällä on yksinoikeus määrätä teoksestaan niin muuntamattomana kuin muutettuna, käännöksenä tai muunnelmana, toisessa kirjallisuus- tai taidelajissa taikka toista tekotapaa käyttäen. Tämän vuoksi dramatisoinnin tekemiseen tarvitaan lupa teoksen tekijänoikeuden haltijalta. Dramatisoinnin tekijällä on teoskynnyksen ylittyessä tekijänoikeus näytelmään. Dramatisoijan tekijänoikeus on kuitenkin toissijainen suhteessa alkuperäisen teoksen tekijänoikeuteen. Siten dramatisoidun teoksen yleisön saataviin saattaminen edellyttää sekä dramatisoinnin tekijän (eli sinun) että alkuperäisen teoksen tekijänoikeuden haltijan lupaa.

Case 3 "..."

"Olet valitsemassa musiikkia tanssiesitystä varten. Tanssiesitys on tarkoitus esittää yleisötapahtumassa, johon on arvioitu saapuvan noin 200 ihmistä. Mitä sinun tulee tekijänoikeudellisesti huomioida?"

Tekijänoikeuslain mukaan teoksen julkinen esittäminen edellyttää tekijänoikeuden haltijan lupaa. Lupa voidaan pyytää musiikin tekijältä (tai tekijöiltä) taika musiikin tekijöitä edustavalta järjestöltä. Musiikin julkiseen esittämiseen luvat myöntää Teosto. Huomioitava on, että jos kyse on äänitemusiikin julkisesta esittämisestä, tarvitset luvat myös Gramexilta.

Case 4 "..."

"Allekirjoitat työsopimusta erään teatterin kanssa. Työsopimuksen mukaan luovutat kaikki työssä syntyvät tekijän- ja muut immateriaalioikeudet kyseiselle teatterille. Mitä oikeuksia olet työsopimuksella luovuttanut?"

Työsopimuksia tehtäessä on syytä välttää ylimalkaisia ilmaisuja kuten "kaikki oikeudet". Tällöin ei tarkkaan ottaen voida tietää mitä oikeuksia työnantajalle siirtyy. Kaikkia oikeuksia ei myöskään lain mukaan voida luovuttaa. Tekijänoikeuslain mukaan tekijä voi luovuttaa taloudelliset oikeutensa joko kokonaan tai osittain. Tällöinkin luovutettavat oikeudet tulee rajata kirjallisella sopimuksella mahdollisimman yksiselitteisesti. Sen sijaan moraalisista oikeuksista tekijä voi luopua ainoastaan rajoitetusti. Siten tekijällä on aina lähtökohtaisesti oikeus tulla nimetyksi teoksen tekijänä (Esim. lopputeksteissä tai käsiohjelmassa). Teosta ei saa myöskään muuttaa tai levittää tekijän taiteellista arvoa loukaten.

Case 5 "..."

"Elokuvan valmistamiseksi tuotantoyhtiölle on luovutettava elokuvankuvaamiseen ja levittämiseen tarvittavat tekijänoikeudet. On todennäköistä, että elokuvan valmistaminen edellyttää myös alkuperäisen käsikirjoituksen muuttamista. Mikä on tekijänoikeuslain lähtökohta teoksen muuttamiseen oikeuksia luovutettaessa?"

Tekijällä on lähtökohtaisesti absoluuttinen oikeus määrätä teoksensa millä tahansa tavalla tapahtuvasta muuttamisesta. Esimerkiksi elokuvan tai näytelmän tekemiseen tarvitaan siten alkuperäisen teoksen tekijän/tekijöiden lupa. Sama pääsääntö on voimassa myös oikeuksia luovutettaessa. Tekijänoikeuslain mukaan luovutuksen saaja ei saa muuttaa teosta, ellei toisin ole sovittu. Muuttamisesta voidaan kuitenkin sopia, jolloin sopimuksen sisältö määrittää sen, miten laajoja muutoksia teokseen on lupa tehdä. Muuttamisoikeuden laajuus onkin pitkälti sopimuksen tulkintakysymys ja tulkintaan vaikuttavat osapuolten tarkoitus sekä kunkin alan yleinen käytäntö, jos sen voidaan katsoa tulleen sopimuksen osaksi.