Tekijänoikeusopas: Opiskelu, tutkimus ja opetus

Tekijänoikeuden taustalla vaikuttavilla arvoilla ja tieteen vapauden periaatteella voidaan perustella tutkijan ja opettajan itsemääräämisoikeutta, joka on laajimmillaan yliopiston perustoiminnan sekä tutkijan ja opettajan itsenäisen tutkimuksen ja opetuksen yhteydessä. Tällöin laaja itsemääräämisoikeus on yliopiston lakisääteisten tehtävien edellytys, jolloin tieteen vapaus vaikuttaa voimakkaana taustaperiaatteena. Itsenäisessä eli avoimessa tutkimuksessa tutkija ja opettaja määräävät yksin tutkimustensa ja julkaisujensa käytöstä ja voivat myöntää niihin  käyttöoikeuksia hyväksi katsomillaan ehdoilla.

Artikkelit julkaisuissa  ja väitöskirjoissa

Avoimessa tutkimuksessa tutkija omistaa itse kirjoittamansa tieteellisen artikkelin tekijänoikeuden ja allekirjoittaa henkilökohtaisesti sopimuksen artikkelin julkaisemisesta tieteellisen julkaisun kustantajan kanssa. Jos tällaista artikkelia myöhemmin on tarve käyttää tutkijan väitöskirjassa, on lupa hankittu oheisen kaltaisella kirjeellä silloin, kun alkuperäinen sopimus kustantajan kanssa on sisältänyt laajan tekijänoikeuksien luovutuksen.

 

Dear xxxe,

In Finland, a PhD-thesis most often consists of an overview (about 30-50 pages long) and several articles published in scientific journals (at the U University usually six articles).

In my PhD-thesis, the article published by P is:

Kxxxxx

I am cordially requesting your permission to include the article (above) in the printed version (about xx prints) of my thesis and also exhibit them on the internet as PDF-files on the www-page of our university library (www.xxxx.uu) and store them on the university server as part of my electronic thesis. I want to emphasize that the U University dissertation series does not have commercial purposes.

Please find below my contact information. I am looking forward to your favourable reply which would enable me to comply with my university’s requirements for receiving a PhD.

Yours sincerely

xxxx

Contact information:

X University Finland

Yliopiston yhteistyöprojektit ja täydentävät tehtävät

Perustoiminnan lisäksi yliopistot ovat mukana yhteistyöprojekteissa, joita rahoitetaan ulkopuolisella rahoituksella. Yhteistyöprojektien osallistujamäärä voi vaihdella kahdenvälisistä yhteistyöprojekteista monikansallisiin yhteistyöprojekteihin. Yhteistyöprojektien ehdoista sovitaan kirjallisilla sopimuksilla, joissa yliopisto sitoutuu edelleen luovuttamaan tekijänoikeuksia tai käyttöoikeuksia tekijänoikeuksiin. Tutkijoiden fyysinen työ ilman niihin liittyviä tekijänoikeuksia ja muita immateriaalioikeuksia on yleensä yhteistyökumppanille arvotonta. Täyttääkseen sopimusvelvoitteensa rahoittajaa ja yhteistyökumppania kohtaan yliopiston on saatava yhteistyösopimuksessa määritellyt oikeudet yksittäisiltä tutkijoilta ja projektien työntekijöiltä. 

Yliopiston oikeudet

Tekijänoikeuslain mukaiset lähioikeudet voivat syntyä suoraan yliopistolle (oikeushenkilölle). Yliopisto voi saada esimerkiksi tekijänoikeuslain 46 §:n mukaista äänitetuottajan suojaa, 46 a §:n mukaista elokuvan tuottajan suojaa tai 49 §:n mukaista luettelon tai tietokannan valmistajan suojaa. Tällöin yliopisto voi hyödyntää oikeuksiaan tekijänoikeuslaissa mainitulla tavalla. Yliopisto ei voi kuitenkaan koskaan olla tekijänoikeuslain 1 §:n mukainen tekijä.

Yliopistolle voi siirtyä käyttöoikeuksia tutkijoiden ja opettajien tekemään materiaaliin nimenomaisilla tai konkludenttisilla sopimuksilla. Sopimuskäytännöt voivat vaihdella eri yliopistoissa.

 

Jos digitaaliseen opetusmateriaaliin asian havainnollistamiseksi liitetään opettajan laatiman materiaalin lisäksi muiden tekijöiden tekstiä, ääntä, kuvaa sekä muuta tekijänoikeuden suojaamaa materiaalia, voi käyttö tapahtua tekijänoikeuslain poikkeusäännöksen tai lisenssin eli käyttöoikeuden antavan sopimuksen nojalla.​

Voit linkittää artikkeliin tai muuhun julkaisuun esim. yliopiston kirjaston tarjoamien linkkien avulla tai avoimessa tietoverkossa julkaistuihin artikkelihin (https://scholar.google.fi/). Lisätietoja kirjaston e-aineistoon linkittämisestä alla. Käytä kirjaston ostamaa materiaalia kirjaston ohjeiden mukaisesti.

Jos artikkeli ei ole kirjaston tarjoamien artikkelien joukossa, tiedustele voisiko kirjasto ostaa sen käytettäväksi. Harkitse, voisiko kurssin mahdollisesta määrärahasta maksaa artikkelin kustannuksen käyttöön kurssilla. Käytä ostettua materiaalia käyttöehtojen mukaisesti. Yksittäisten artikkelien käyttölupia myyvät kustantajat omilla kotisivuillaan ja esim. Copyright Clearance Center (http://www.copyright.com/academia/pay-per-use/).

Jos kyseessä on materiaali jota ei ole muulla tavoin lisensioitu, voit käyttää Kopiostolta ostetun luvan perusteella kolmansien materiaalia. Lupa on suppea, eikä salli esimerkiksi jakoa avoimessa verkossa. Tästä pääset luvan ehtoihin ja leimauspalveluun. 

Kolmansien tahojen materiaalin käyttö 

Opiskelumateriaalia voivat olla tuottamassa useat eri henkilöt ja tahot, ja digitaalisen oppimateriaalin omistussuhteista ja käyttöoikeuksista on syytä sopia tavalla joka voidaan tarvittaessa näyttää toteen eli esimerkiksi kirjallisesti tai sähköisesti sopimalla. Tekijänoikeudellisessa mielessä opetusmateriaalin tallentaminen tietoverkkoon ja jakelu tietoverkossa merkitsee aina sekä kappaleen valmistamista, että yleisön saataviin saattamista. Myös materiaalin käyttö virtuaalisessa oppimisympäristössä katsotaan yleisön saataviin saattamiseksi. 

Suljettu verkkoympäristö, kuten yliopiston sisäverkko ei tee käytöstä tekijänoikeuslain tarkoittamaa yksityistä käyttöä, vaan tekijänoikeudella suojatun materiaalin laittaminen verkkoon edellyttää soveltuvaa poikkeussäännöstä tai oikeuden haltijalta saatua lupaa. Oikeudenhaltija voi antaa luvan aineistonsa käyttöön esim. lisenssisopimuksella. 

Creative Commons -lisenssissopimuksen laajuus ja lisenssisopimuksen sallimat käyttötavat selviävät nopeasti lisenssin nimestä ja siihen liittyvästä logosta. Nämä puolestaan linkittyvät lisenssin tarkkaan juridiseen sisältöön ja sallitun käytön selitykseen. Näin lisenssin sallima käyttö on voitu määritellä sekä helposti ymmärrettävässä muodossa että tarkasti. Lisätietoja Creative Commons lisensseista ks. http://creativecommons.fi/. Creative Commons Nimeä 4.0 Kansainvälinen on Opetus- ja kulttuuriministeriön Avoin tiede ja tutkimus -hankkeen suosittelema lisenssi (https://creativecommons.org/licenses/by/4.0/deed.fi).​

Yliopiston kirjastojen e-aineistot

Yliopistojen kirjastoilla on laajoja e-aineistoja kuten tieteellisiä artikkeleja, joita opettaja ja opiskelijat voivat käyttää e-aineistojen käyttöehtojen mukaisesti. Linkittämällä kirjaston e-aineistoon toimitaan käyttöehtojen mukaisesti ja käyttökerrat tulevat tilastoiduksi, jolloin kirjasto voi seurata aineiston tarpeellisuutta. Kirjaston e-aineistoja tulee käyttää  käyttöehtojen mukaisesti. Tekijänoikeus on sopimuksenvaraista oikeutta. Sopimukset ovat ensisijaisia ja tekijänoikeuslain poikkeussäännöksiin ei voi vedota tilanteessa jossa teoksen käytöstä on tehty sopimus, tällöin noudatetaan sopimusta.

Jos opettaja harkitsee tietyn artikkelin käyttöä, tulee ensin selvittää, löytyykö se jo sähköisessä muodossa yliopiston e-aineistosta. Jos artikkeli löytyy, sitä tulee käyttää kirjastojen ohjeiden mukaisesti. Yliopistolla on sopimuksia tieteellisten lehtien kustantajien kanssa sekä sopimuksia lehtien käytöstä. Lisäksi voi olla e-kirja-aineistoa eri toimittajilta. Kun tätä aineistoa käytetään osana digitaalista oppimateriaalia, linkitetään kurssin sivuilta kirjaston e-aineistoon sopimusten mukaisesti. Käyttäjien on noudatettava aineistojen sopimuksissa määriteltyjä käyttöehtoja. Esimerkiksi FinElib:in kautta hankittujen aineistojen osalta loppukäyttäjiä koskevat käyttöehdot löytyvät täältä. Kokonaisen Creative Commons lisenssin muun open access -periaatteen mukaan annetun lisenssin nojalla.

Voit käyttää lyhytlinkkipalvelua, jonka avulla voi helposti linkittää artikkeliin. Linkkiä luotaessa on käytettävä ns. pysyvää URL-osoitetta. Jos ensin haet artikkelin tietokannasta ja kopioit linkiksi selaimen Address-kentässä olevan URL:in, ei tämä linkki pysy voimassa kuin muutaman tunnin. Pysyvä URL on kerrottu yleensä artikkelin tiivistelmän yhteydessä ja siitä käytetään erilaisia nimityksiä, esim.: Persistent link to this record (Ebsco), Document URL(ProQuest). Myös Open URL ja DOI-tyyppisiä linkityksiä käytetään.

Opettaja voi myös saada luvan artikkelin käyttöön suoraan kustantajalta tai tekijältä jos tekijä on oikeudenhaltija. Jos haluttu opetusmateriaali ei löydy yliopiston kirjaston e-aineistosta, niin tietty aineisto esim. tieteellinen artikkeli, voidaan skannata Kopioston luvalla.  Näitä ovat mm. aineistot, joiden osalta yliopistolla tai ammattikorkeakoululla on muuhun sopimukseen tai lisenssiin perustuva oikeus käyttää aineistoa opetuksessa. Eli jos artikkeli on jo kirjaston e-aineistossa, sitä ei enää saa opettaja itse skannata, vaan on linkitettävä kirjaston e-aineistoon.

Teosten digitaalinen käyttö avoimilta verkkosivustoilta Kopioston luvan mukaisesti yliopistossa ja ammattikorkeakoulussa. Kustantajat ja Kopioston jäsenjärjestöjen tekijät ovat antaneet Kopiostolle valtuudet myöntää puolestaan lupia teosten digitaaliseen kopiointiin ja käyttöön opetustoiminnassa ja tieteellisessä tutkimuksessa. Tekijänoikeuslain 26 §:n mukaan sovelletaan Kopiostoon oikeutta myöntää käyttölupia myös muihin saman alan tekijöihin niiden tekijöiden kanssa, jotka ovat valtakirjan Kopiostolle antaneet.    

Euroopan Unionin tuomioistuin on 16.11.2016 antamassaan ratkaisussa asiassa C‑301/15  Soulier & Doke katsonut että järjestely, jossa teosten käytöstä sovitaan ilman, että tekijälle on ilmoitettu aikomuksesta lisensioida hänen teoksiaan ilman hänen valtakirjaansa sopimuslisenssillä, on EU direktiivien vastaista. Ratkaisu asettaa Kopiostolle aikaisempaa laajemman tiedotusvelvoitteen tekijöille.

Tuomioistuinratkaisu korostaa sen merkitystä, että Kopioston myöntämällä luvalla käytetty aineisto raportoidaan Kopiostolle, jotta Kopiosto ja luvan ostava korkeakoulu voivat molemmat saada tiedon siitä, kohdistuuko käyttö sellaisiin tekijöihin ja oikeudenhaltijoihin, jotka ovat antaneet Koipiostolle valtakirjan, tai ovat olleet tietoisia siitä, että heidän teoksiaan kopioidaan Kopioston sopimuslisenssin nojalla. 

Vaikka Kopiosto ei toistaiseksi edellytä yliopistoilta ja ammattikorkeakouluilta skannattujen aineistojen leimausta taikka nettiaineiston raportointia, on tähän syytä siirtyä korkeakouluissa, jotta saataisiin oikeusvarmuus myönnettyjen lupien lainmukaisuudesta. 

Raportoinnin avulla kohdistetaan digitaalisen käytön korvaukset Kopioston edustamille oikeudenhaltijoille siltä osin kuin materiaali on näiden oikeudenhaltijoiden tuottamaa.  Siitä, mikä osa Kopioston lisensioimasta materiaalista on Kopiostolle suostumuksen antaneiden oikeudenhaltijoiden, tai saman alan oikeudenhhaltijoiden materiaalia, ei toistaiseksi ole saatavilla. Korkeakoulujen kopioinnista 73 -90 % kopioidaan avoimilta internet sivuilta. Kopioinnista yli 46 % on yksittäisiä kuvia.

Tekijöillä ja kustantajilla on mahdollisuus kieltää teostensa digitaalinen kopiointi ja käyttö tekijänoikeuslain 14 §:n  4 momentin nojalla. Kopiosto ylläpitää luetteloa niistä oikeudenomistajista ja kiellon piirissä olevista teoksista, jotka sille on ilmoitettu. Julkaisujen osalta kopiointikielto on voitu merkitä myös julkaisuun. Luvansaajan tulee noudattaa näitä kopiointikieltoja, eli jos myös ei-kaupallinen opetuskäyttö on kielletty, ei aineistoa voi käyttää ilman oikeudenhaltijalta saatua lupaa. Kopiosto ei voi lisensioida materiaalia jossa on kielletty jatkokäyttö, kopiointi tai yleisön saataville saattaminen.

Digilupa ei koske niitä käyttötilanteita, joissa oikeudenomistaja suoraan itse lisensoi teostensa digitaalista käyttöä tai luvansaajalla on muuhun sopimukseen tai lisenssiin perustuva oikeus käyttää teosta. Näin esimerkiksi Harvard Business Review ei kuulu Kopioston luvan piiriin, koska kyseisten artikkelien käytöstä on sovittu oikeudenomistajan kanssa suoraan.

Teoksista saa kopioida muutaman kappaleen yksityiseen perhepiirissä tapahtuvaan käyttöön, muuten teosten kopiointiin tarvitaan lupa.

Creative Commons lisenssillä tai muulla lisenssillä saadun käyttöoikeuden nojalla opetuskäyttöön otettuja  materiaaleja ei leimata eikä raportoida Kopioston digiluvan ehtojen mukaisesti.  

Linkittäminen kolmansien aineistoihin

Linkittämisestä on omat sääntönsä. Informatiivinen linkitys, jossa kerrotaan materiaalin löytyvän tietyn linkin osoittamalta kotisivulta, on aina sallittua. Opettaja voi opetusmateriaalissaan aina käyttää linkkejä, joiden avulla opiskelija voi siirtyä katsomaan toisen materiaalin tarjoajan, esim. artikkelin kustantajan kotisivuja ymmärtäen siirtyvänsä alkuperäisen materiaalin tuottajan kotisivuille.

Linkitys, jossa materiaalin käyttäjä ei ymmärrä siirtyvänsä tuovan tai vievän linkin avulla toisen materiaalin tuottajan kotisivuille, voi olla ns. epälojaalia linkitystä, jonka tarkoituksena on esimerkiksi estää kävijöiden käynti alkuperäisen sivun tuottajan mainoksia katsomassa ja tuoda mainostulot sen sijaan linkittäjän kotisivuille. Yliopisto-opetuksen kotisivuilla tätä ei todennäköisesti tapahdu, vaan tällaiset käytännöt kuuluvat kaupallisen toiminnan piiriin.

Sitaatti ja kuvasitaatti opetusmateriaalin valmistamisessa

Osa digitaalisesta käytöstä oppimateriaaleissa voi tapahtua maksuttomana käyttönä ja ilman oikeudenhaltijoilta hankittavaa lupaa tekijänoikeuslain 2 luvun rajoitussäännösten nojalla. Tällaista käyttöä on siteeraaminen hyvän tavan mukaisesti (Tekijänoikeuslain 22 §:n rajoitussäännös) ja  tieteellisen esitykseen liittyvien kuvien ottaminen tekstin yhteyteen julkaistuista taideteoksista (Tekijänoikeuslain 25 §:n rajoitussäännös).

Sitaattisäännöksen nojalla voidaan lainata osia toisten teoksista oppimateriaaliin esim. havainnollistamista varten. Siteerauksen lähde on mainittava. Ongelmaksi muodostuu kuitenkin lainauksen sallittavuuden arviointi, joka on suoritettava jokaisessa yksittäistapauksessa erikseen. Lainaaminen on sallittua ainoastaan tarkoituksen edellyttämässä laajuudessa, joka vaihtelee teoslaji- ja toimialakohtaisesti. Siteeraussäännös on tekijänoikeuslain 22 §:ssä ja se sallii kaikkien teoslajien siteeraamisen.

Kuvien osalta katso ImagOA -opas.

Käyttöoikeus radio- ja TV ohjelmiin

Opetus- ja kulttuuriministeriö on hankkinut kaikille yliopistoille luvan eräiden TV- ja radio-ohjelmien tallentamiseen ja tallenteen käyttöön opetus- ja tutkimuskäytössä. TV1, TV2, Yle Teema, FST5 ja MTV3 ohjelmia saa tallentaa VHS- DVD- ja  kovalevytallentimelle sekä serverille, serveritallennuksessa välitys on sallittu oppilaitoksen sisäisen suljetun tietoverkon välityksellä. 

TV-tallenteen käyttöajasta on sovittu seuraavasti: jos tallennettu ohjelma on opetusohjelma, saa opetusohjelmaa käyttää niin monta vuotta kuin haluaa. Jos kyseessä on jokin muu ohjelma, kuten dokumentti, saa ohjelmaa käyttää 2 vuotta lähetysajankohdasta. Ylläkuvatun luvan ulkopuolella ovat mainokset ja ulkomaiset jatkuvajuoniset päiväsarjat. Luvan ulkopuolella ovat myös kotimaiset ja ulkomaiset elokuvateatteri- tai tallennelevityksessä olevat elokuvat. 

Elokuvat

Yliopiston elokuvaopetukseen saa käyttää kotimaisen tuottajan elokuvateosta, joka on tallennettu kansalliseen audiovisuaaliseen arkistoon (Tekijänoikeuslain 16 c §:n 3 momentin rajoitusäännös). Säännös koskee ainoastaan julkista esittämistä yliopiston elokuvaopetuksen yhteydessä, ei kappaleen valmistamista. Säännöksen nojalla ei siis voi tallentaa elokuvia digitaaliseen opetusmateriaaliin. 

Ulkomaisten tuottajien elokuvien osalta on hankittava käyttölupa, ellei elokuvasta käytetä lyhyitä pätkiä sitaattisäännöksen nojalla. Kotimaisten elokuvien osalta käyttölupa on hankittava, jos kyse ei ole yliopiston elokuvaopetuksesta, vaan jostain muusta opetuksesta.

Elokuvien osalta esittämisluvan voi saada kotimaisten elokuvien osalta Tuotos ry:ltä ja ulkomaisten elokuvien osalta M & M Viihdepalvelu Oy:ltä. 

Elokuvalisenssi -yleislupa kattaa tuhansia elokuvia Hollywoodin tärkeimmiltä elokuvatuottajilta ja eurooppalaisten sekä pohjoismaalaisten elokuvien maahantuojilta, kuten Buena Vista International, Columbia Tristar Pictures, Hollywood Pictures, Touchstone Pictures, Sandrew Metronome, Sony Pictures, Walt Disney Pictures, Warner Bros Entertainment.

Elokuvalisenssi -yleislupa on lupa elokuvien oikeudenhaltijoilta (studiot ja tuottajat) esittää elokuvia julkisesti. Elokuvalisenssi -yleisluvalla voi erikseen määritellyssä tilassa tai paikassa esittää elokuvia julkisesti, laajalta tuotantoyhtiöiden listalta, niin usein kuin haluaa. Lupa kattaa kaikki laillisesta vähittäismyynti- tai vuokralähteestä hankitut elokuvat Suomessa.

Musiikki

Teoksen, joka on julkaistu, saa esittää julkisesti opetuksen yhteydessä. Tämä säännös ei koske näytelmää tai elokuvaa. Musiikkia voidaan esittää myös digitaaliselta tallenteelta. Säännös ei anna oikeutta tallentaa musiikkia osaksi digitaalista oppimateriaalia tai muutoinkaan oikeutta musiikkin tallentamiseen, ainoastaan olemassa olevan äänitteen esittämiseen opetuksen yhteydessä.

Mikäli musiikkitallenne on ostettu verkkopalvelusta, voivat palvelun käyttöehdot sallia ainoastaan yksityisen käytön.

Taideyliopiston opiskelijoiden ja työntekijöiden esitysten taltioinnit ja niiden esittäminen opetuksessa

Taideyliopiston opiskelijoiden opintosuorituksena tehtyjen teosten ja esitysten tekijänoikeuslain mukaisten oikeuksien käyttöluvat perustuvat yliopiston kanssa solmittuihin sopimuksiin, jotka opiskelijat allekirjoittavat aloittaessaan opinnot. Työntekijöiden teosten ja tekijänoikeuslain mukaisten esitysten tallentaminen ja tallenteiden esittäminen perustuu sopimuksiin työntekijöiden ja yliopiston välillä. 

Käyttöoikeudesta sopiminen

Tekijänoikeusneuvoston lausunto 1998:20 osoittaa, että tekijänoikeuden käyttöoikeuksista sopiminen on aina tarpeen. Lausunto käsitteli Turun, Helsingin, Tampereen, Jyväskylän ja Joensuun yliopistojen psykologian laitosten muodostamassa Psykonet -verkkoyliopistossa syntyneen digitaalisen opetusmateriaalin tekijänoikeuksia. Neuvostolta kysyttiin muun muassa, voiko yhteistyöprojektille luovuttaa projektissa syntyneitä tekijänoikeuksia sekä mitä tekijänoikeuksille tapahtuu projektin päättymisen jälkeen. Tekijänoikeusneuvoston lausunnon mukaan tekijänoikeus syntyy aina luonnolliselle henkilölle tai henkilöille, jotka ovat luovalla panoksellaan osallistuneet kyseisen aineiston aikaansaamiseen. Tekijänoikeus voidaan luovutuksella siirtää oikeushenkilölle, kuten yritykselle tai yliopistolle. Luovutukselle ei ole asetettu määrämuotoa. Työ-, virka- tai toimeksiantosuhde voi ilman nimenomaista sopimusehtoakin kattaa tekijänoikeuden – tai käyttöoikeuden – siirtymisen jossakin laajuudessa. Usean yliopiston muodostama Psykonet -yhteistyöprojekti ei kuitenkaan neuvoston mukaan ole sellainen tekijänoikeuksien hallinnointiin kykenevä siviilioikeudellinen oikeushenkilö, joka voisi olla tekijänoikeuksien siirronsaajana. Yhteistyöprojekteissa syntyneiden opetusmateriaalien tekijänoikeuden haltijoina pidetään siten aina pääsääntöisesti henkilöitä (tekijöitä), jotka ovat luovalla panoksellaan osallistuneet materiaalin luomiseen. Se, miltä osin oikeuksien on katsottava siirtyneen yksittäisille yliopistoille, sovitaan osapuolten kesken. Oikeuksien siirtyminen ja siirron laajuus on viime kädessä näyttökysymys, jossa näyttötaakka on sillä, joka väittää siirron tapahtuneen. Vakiintuneen käytännön mukaan työnantajalle katsotaan siirtyneen työtehtävänä suoritettuun aineistoon työnantajan tavanomaisen toiminnan edellyttämä käyttöoikeus.

Opetusmateriaalien tekijänoikeus

Jos työtehtäviin ei kuulu oppimateriaalin tuottaminen, virka- ja työsuhteessa tehdyn opetusmateriaalin tekijänoikeudet ovat opettajalla, jos toisin ei ole sovittu. Jos työtehtäviin on sovittu kuuluvaksi oppimateriaalin tuottaminen, työnantajalle siirtyy työnantajan normaalin toiminnan edellyttämä käyttöoikeus tällaiseen materiaaliin. Muilta osin opetusmateriaalin käyttöoikeus säilyy sen luoneella opettajalla. Koska normaalin toiminnan edellyttämä käyttöoikeus on oikeus, jonka laatu ja laajuus ei ole täsmällinen, on hyvä sopia myös yliopiston opettajien kanssa kirjallisesti oppimateriaalin tekijänoikeudellisen käyttöoikeuden siirtymisen laajuudesta.

Yliopistossa opiskelija perehtyy aikaisempien taiteilija- ja tutkijasukupolvien tuotantoon ja on mukana luomassa uusia teoksia. Suojaa saavia teoksia ovat esimerkiksi kirjallinen opinnäytetyö, tietokoneohjelma, sävellys- tai näyttämöteos, elokuvateos, valokuvateos tai muu kuvataiteen teos, rakennustaiteen teos tai taideteollisuuden tuote. Myös täysin uudella tavalla ilmenevä teos voi saada tekijänoikeussuojaa.

Opiskelijoiden tekemien teosten käyttöoikeus

Tekijänoikeus on immateriaalioikeus, joka syntyy aina teoksen tekijälle, fyysiselle henkilölle. Silloin kun opiskelija on tämä henkilö, syntyy tekijänoikeus opiskelijalle. Yliopisto toimii teoksia luovana ja levittävänä yhteisönä ja yliopistoyhteisön jäsenet käyttävät päivittäin toistensa tekijänoikeuslain suojaamia teoksia, kuten luentoja ja opinnäytetöitä. Tekijänoikeuden käyttämisestä yliopisto-opiskelussa sovitaan sopimuksilla ja niistä myös säädetään suoraan eräillä tekijänoikeuslain määräyksillä. Eri yliopistoissa on sovittu eri tavoin harjoitus- ja opinnäytetöiden fyysisestä omistusoikeudesta. Ellei muuta ohjeistusta ole, syntyy omistusoikeus yliopiston materiaaleista tehtyyn teokseen yliopistolle, ja opiskelijalla on yleensä mahdollisuus lunastaa työt omakseen materiaalikorvausta vastaan.

Käyttöoikeus

Yliopiston jokapäiväinen toiminta edellyttää, että sillä on toiminnassaan oikeus käyttää opiskelijoiden harjoitus- ja opinnäytetöitä lainmukaisien tehtäviensä hoitamisessa. Tämän varmistamiseksi yliopistoon sisään kirjautuva opiskelija allekirjoittaa yleensä yliopiston kanssa harjoitus- ja opinnäytetöiden käyttöoikeuksia koskevan sopimuksen. Sopimuksella opiskelija luovuttaa yliopistolle rajoitetun oikeuden käyttää harjoitus- ja opinnäytetöitä sen tavanomaisessa ei-kaupallisessa toiminnassa. Tällä tarkoitetaan lähinnä yliopiston opetus-, tutkimus-, tiedotus- ja kirjastotoimintaa. Kysymyksessä on siis ainoastaan käyttöluvan myöntäminen, joten tekijänoikeus harjoitus- ja opinnäytetöihin jää opiskelijalle.  Opiskelijalla säilyy myös oikeus tulla nimetyksi teoksen tekijänä.

 

Ulkopuolinen rahoitus

 

Ulkopuolisesti rahoitetuissa projekteissa yksilölliset sopimusvelvoitteet määrittelevät tekijänoikeuden siirtymisen laajuutta. Projekteissa rahoittaja voi edellyttää tekijänoikeuksien siirtämistä projektiin osallistuneilta opiskelijoilta yliopistolle. Käytännössä opiskelijan tulee tällöin luovuttaa taloudelliset oikeudet projektissa syntyneiden teosten osalta kokonaan. Tekijänoikeuden luovutus toteutetaan tavallisesti projektin yhteydessä laaditulla sopimuksella.  Ulkopuoliselle rahoituksella vaaditaan tekijän- ja muiden immateriaalioikeuksien siirtämistä tutkijoilta ja opiskelijoilta yliopistolle, siten että yliopistolla on edelleenluovutusoikeus. Edelleenluovutusoikeus mahdollistaa projektin tulosten hyödyntämisen myös muussa kuin yliopiston omassa käytössä.

Kilpailujen ehdot tekijänoikeussopimuksena

Opiskelijoille järjestetään erilaisia kilpailuja. Kilpailujen säännöt toimivat sopimuksen ehtoina. Osallistuessaan kilpailuun opiskelija hyväksyy kilpailun ehdot ja täten siirtää tekijänoikeuksiaan siinä määrin kuin kilpailun ehdot yksilöivät. Se, joka vetoaa tekijänoikeuksien siirtymiseen, on näyttövelvollinen säännön laadusta ja laajuudesta. Kilpailun järjestäjälle ei siirry opiskelijan oikeuksia laajemmin kuin mitä kilpailuehdoissa on yksilöity.

Opinnäytetyöt

Luovilla aloilla opiskelevat tekevät lukuvuoden aikana opetussuunnitelmaan kuuluvia ja tulevaan ammattiinsa kiinteästi liittyviä teoksia erilaisina harjoitus- tai opinnäytetöinä. Oikeuskäytännössä tällaiset teokset ovat saaneet tekijänoikeussuojaa samoilla edellytyksillä kuin mitkä tahansa luovien alojen teokset. Edellytyksenä on siis, että teoksessa on havaittavissa tekijänsä itsenäinen ja omaperäinen luova panos.

Siteeraaminen  opinnäytetyössä

Sitaatti juontaa juurensa latinankielisestä sanasta cito, joka tarkoittaa vetoamista johonkin. Sen avulla voidaan havainnollistaa asioita sekä perustella omia mielipiteitä johdonmukaisesti.

Tekijänoikeuslain 22 §:n mukaan julkistetusta teoksesta on lupa ottaa lainauksia tarkoituksen edellyttämässä laajuudessa. Teos katsotaan julkistetuksi kun se on tekijänoikeuden haltijan suostumuksella saatettu yleisön saataviin. Käyttö sitaattisäännöksen nojalla ei siis edellytä lupaa oikeudenhaltijalta. Tavalla, jolla teos saatetaan yleisön saataviin, ei ole merkitystä. Teoksia siteerattaessa teoksen tekijä ja lähde on mainittava sillä tavoin kun hyvä tapa vaatii. Käytännössä lähteen mainitsemistavat vaihtelevat aloittain. Muista mainita kaikki tiedossa olevat tekijät.

Sitaatin enimmäis- tai vähimmäispituutta ei ole tarkasti määritetty. Periaatteessa sekä liian pitkällä että lyhyellä sitaatilla on mahdollista rikkoa tekijänoikeuden haltijan yksinoikeutta. Useimmiten ongelmana ovat kuitenkin liian pitkät sitaatit. Teos ei voi koskaan koostua pelkistä sitaateista, vaan tähän tarvitaan lupa lainattujen teosten oikeudenhaltijoilta. Myöskään koko teosta ei ole lupa käyttää sitaattina.  Sallitun sitaatin laajuus voi vaihdella riippuen kyseisestä tieteenalasta. Sallitun sitaatin pituus vaihtelee myös teoskohtaisesti. Esimerkiksi audiovisuaalisen teoksen osalta on Tekijänoikeusneuvoston tulkintakäytännössä sallittu vain hyvin lyhyt sitaatti. Elokuvateoksessa käytetystä hyväksyttävästä sitaatista mainittiin tekijänoikeusneuvoston lausunnossa 1989:15 jossa sallittua käyttöä olivat historiallista tapahtumaa selostavaan elokuvaan sisällytetyt otokset itse tapahtumaa kuvaavasta dokumenttielokuvasta. Lausunnossa korostettiin, että sallituiksi elokuvasitaateiksi on yleensä katsottu lyhyet, muutaman sekunnin mittaiset välähdykset toisesta elokuvasta ja että hyvä tapa edellyttää lähdeteoksen ja tekijän tai tekijöiden nimen mainitsemista sitaatin yhteydessä.

Tieteellisissä julkaisuissa voidaan käyttää pitkiäkin kirjallisen teoksen sitaatteja kritisoitaessa ja kommentoitaessa toisten kirjoittajien teoksia sekä perusteltaessa omia mielipiteitä. Viime kädessä sallitun sitaatin laajuus määräytyy lainauksen tarkoituksen, tavoitteiden ja käyttöyhteyden perusteella..

Oikeuskirjallisuudessa lainauksen hyvän tavan mukaisuuden on katsottu edellyttävän, että lainaus tai sitaatti toimii apuna henkisessä luomistyössä. Lainauksella tulee siten olla asiallinen yhteys lainaajan teokseen. Lisäksi lainauksen on täytettävä niin kutsuttu vetoamisfunktio eli sitaatin käyttämisellä on oltava jokin perusteltu syy sen kokonaisuuden kannalta, johon sitaatti on liitetty. Hyväksyttävänä sitaattien ja lainausten käyttöä on pidettävä ainakin perusteltaessa omia ajatuksia ja näkemyksiä sekä asian havainnollistamisen yhteydessä.

Kuvat opinnäytetyössä

Kuvien käytön osalta katso ImagOA -opas.

Ryhmätyöt

Jos teos on tehty ryhmässä tai muuten useamman ihmisen toimesta siten, että eri tekijöiden panos ei ole erotettavissa lopputuloksesta, on kyseessä yhteisteos. Tällöin teoksen käyttöön vaaditaan kaikkien tekijöiden suostumus. Esimerkiksi Tekijänoikeusneuvoston ratkaisussa 1988:2 ryhmä korkeakouluopiskelijoita oli tehnyt opinnäytetyönä videon. Neuvosto katsoi, että kyseessä oli tekijänoikeuslain suojaama teos, johon opiskelijoilla oli tekijänoikeus yhteisesti. Korkeakoulu ei sen sijaan saanut tuottajan asemaa pelkän tarjoamansa rahoituksen perusteella.

Jos teos on tehty useamman ihmisen toimesta siten, että tekijöiden panokset ovat erotettavissa tuotteen lopputuloksesta, on kyseessä yhteenliitetty teos. Tällöin kunkin osuuden tekijät määräävät itsenäisesti omasta osuudestaan. Koko teoksen hyödyntämiseen on kuitenkin aina saatava lupa kaikilta yhteisteoksen tai yhteenliitetyn teoksen tekijöiltä.

.

         TV'oke on ryhmätyönä tehty maisterin opinnäytetyö                   Viara Gentchevin ja Tuomas Karhun kirjalliset opinnäytetyöt
             Grafiikka: Viara Gentchev ja Tuomas Karhu                                                  Valokuva: Anna Keune
.

Yliopiston opettajan tai opinnäytetyön ohjaajan oikeudet

Pääsääntöisesti opettaja tai opinnäytetyön ohjaaja ei voi saada tekijänoikeutta opiskelijan opinnäyte- tai harjoitustyöhön. Keskeiset muotoon vaikuttavat ratkaisut tekee opiskelija jolloin muodon synty on opiskelijan luovan työn tulos. Opiskelijan luova työ myös arvioidaan opettajan tai ohjaajan toimesta. Opettajan tai ohjaajan neuvova ja pedagoginen työ ei oikeuta tekijänoikeuden syntyyn. Lausunnossa TN 2003:9 todettiin että ohjaajalle syntyvän tekijänoikeuden edellytyksenä olisi itsenäinen ja luova panos, joka voidaan havaita valmiissa teoksessa.

Julkistaminen ja julkisuus

Opinnäytetyö tulee tekijänoikeuslain tarkoittamalla tavalla julkistetuksi, kun opinnäyte- tai muu harjoitustyö luovutetaan arvosteltavaksi. Tämä tarkoittaa sitä, että siihen voidaan soveltaa tekijänoikeuslain julkistettuihin teoksiin soveltuvia rajoitussäännöksiä, esimerkiksi sitaattisäännöstä ja yksityistä käyttöä.

Opinnäytetyö tulee julkiseksi myös julkisuuslain tarkoittamassa mielessä. Myös opinnäytteiden objektiivinen ja asiallinen arviointi edellyttää niiden julkisuutta. Siitä syystä yrityssalaisuuksia ei voida koskaan sisällyttää opinnäytetyöhön. Sitä vastoin ne voidaan tarvittaessa sijoittaa opinnäytteen tausta-aineistoon, jota ei arvostella, ja joka ei tule julkiseksi.

Jos opinnäytetyö sisältää keksinnön joka aiotaan suojata patentilla tai hyödyllisyysmallilla, tulee keksintöä suojaava patentti- tai hyödyllisyysmallihakemus tehdä ensin ja opinnäytetyö antaa arvosteltavaksi vasta kun hakemus  on tehty. Myös mallisuojaa haettaessa on hyvä hakea mallisuojaa ensin ja vasta sitten antaa opinnäytetyö arvosteltavaksi erityisesti jos suojattavaa mallia aiotaan käyttää kansainvälisesti. Euroopassa mallisuoja voidaan kuitenkin myöntää vaikka teos olisi julkistettu, jos julkistamisesta on kulunut vähemmän kuin 12 kuukautta. Uutuus on mallisuojan saamisen edellytys mm. eräissä Aasian maissa.

Open access -julkaiseminen tarkoittaa artikkelien ja tutkimuksien ja muiden tieteellisten kirjoituksien rinnakkaiskopioiden avointa julkaisemista erilaisissa avoimissa elektronisissa tietokannoissa.

Yliopistoissa tehtävien opetusmateriaalien, tieteellisten artikkelien ja tutkimusaineistojen avoin julkaiseminen on maailmanlaajuinen suuntaus. Suomalaiset yliopistot ovat hyväksyneet “Berlin Declaration on Open Access to Knowledge in the Sciences and Humanities“ (http://openaccess.mpg.de/policy) julkilausuman.

Useat tutkimusrahoittajat edellyttävät tieteellisten artikkelien avointa julkaisemista ja suosittelevat tutkimusaineistojen mahdollisimman avointa julkaisemista (http://www.sherpa.ac.uk/juliet/).

Aalto-yliopisto kehottaa tutkijoitaan tieteellisten artikkelien ja tutkimustulosten avoimeen julkaisemiseen (https://www.aalto.fi/open-science-and-research). Avoin julkaiseminen tulee toteuttaa tutkimushanketta ja tieteellisiä artikkeleita koskevien sopimusten edellyttämällä tavalla. Kustantajien tarjoamista mahdollisuuksista rinnakkaistallentamiseen ks. http://www.sherpa.ac.uk/romeo/index.php?la=en. Aalto-yliopiston avoin elektroninen julkaisuarkisto rinnakkasitallentamiseen on ACRIS (https://acris.aalto.fi) 

Kustantajat tarjoavat gold open access -mahdollisuutta, jolloin artikkelin kirjoittaja yleensä valitsee jonkin vaihtoehdon erilaisista Creative Commons lisensseistä. Creative Commons -lisenssiä valitessaan tieteellisen artikkelin kirjoittaja määrittelee myös omien jatkokäyttömahdollisuuksiensa laajuuden ks. esim. http://finelib.fi/oa-julkaiseminen-elsevierin-lehdissa/)

Opetus ja kulttuuriministeriön tavoitteena on tehdä Suomesta avoimen tieteen ja tutkimuksen johtava maa. Opetus- ja kulttuuriministeriö käynnisti tiedon saatavuuden ja avoimen tieteen edistämiseksi Avoimen tieteen ja tutkimuksen hankkeen (ATT) vuosille 2014-2017. Tavoitteena on, että Suomi nousee johtavaksi maaksi tieteen ja tutkimuksen avoimuudessa ja että avoimen tieteen mahdollisuudet hyödynnetään laajasti yhteiskunnassa. Lisäksi tavoitteena on edistää tieteen ja tutkimuksen luotettavuutta, tukea avoimen tieteen ja tutkimuksen toimintatavan sisäistämistä tutkijayhteisössä sekä lisätä tutkimuksen ja tieteen yhteiskunnallista ja sosiaalista vaikuttavuutta (http://avointiede.fi/fi).

Creative Commons -lisenssit, erityisesti CC-BY 4.0, ovat välineitä joiden avulla tutkimustietojen avoin julkaiseminen ja avoimet oppimateriaalit voidaan toteuttaa. Creative Commons -lisensseistä lisää sivustolla http://creativecommons.fi/. Uusin Creative Commons -lisenssiperhe (CC 4.0-lisenssit) on käännetty Taideyliopiston tekijänoikeuspalvelun toimesta. Lisenssien käännös suomeksi on tehty Taideyliopiston tekijänoikeuspalvelun projektissa, jonka on rahoittanut opetus- ja kulttuuriministeriö. Suomenkielisen käännöksen ovat tehneet asianajaja, osakas Martin von Willebrand, lakimies Henri Tanskanen sekä auktorisoitu kääntäjä KTM Liisa Laakso Tammisto Käännöstoimisto IDE Oy:stä. Käännöstyötä on johtanut Taideyliopiston tekijänoikeusasiamies Maria Rehbinder, ja yhteistyötä Creative Commons -järjestön kanssa on koordinoinut tutkija Tarmo Toikkanen Aalto-yliopistosta.

Creative Commons 4.0  -lisenssit nopeuttavat ja helpottavat tekijänoikeudella ja tietokantaoikeudella suojattujen aineistojen jakamista ja jatkohyödyntämistä. CC 4.0-lisennsit soveltuvat julkisen sektorin tietovarantojen avaamiseen sekä käyttöön tieteessä ja koulutuksessa.Euroopan unionin tavoitteena on, että lainsäädäntöön perustuvia poikkeuksia lukuun ottamatta kaikki julkisen sektorin hallussa olevat tiedot ovat uudelleenkäytettävissä kaupallisiin ja ei-kaupallisiin tarkoituksiin. Tämä voidaan saavuttaa avaamalla tietovarannot Creative Commons CC-BY 4.0 -lisenssillä. Uusi lisenssiperhe huomioi hyvin eri oikeusjärjestelmien erityispiirteet kuten tietokantojen sui generis -suojan EU:ssa. Lisenssien kääntäminen tukee myös osaltaan kilpailukyvyn vahvistamiseen tähtäävää valtiovarainministeriön avoimen tiedon ohjelmaa, ja JHS-suosituksessa tietovarantojen avaamiseksi on kaavailtu käytettävän CC-BY 4.0 -lisenssiä.

Uusi CC 4.0 -lisenssiperhe on syntynyt yli 70 oikeusjärjestelmän juristien ja tekijänoikeusasiantuntijoiden yhteistyönä. Kehitystyön tavoitteena on ollut saman kansainvälisen lisenssitekstin mahdollisimman laajaa maailmanlaajuinen sovellettavuus. Lisenssiperheen kansainvälisen luonteen mukaisesti suomenkieliset lisenssitekstit ovat käännöksiä lisenssien englanninkielisistä alkuperäisteksteistä, eikä erillisiä lokalisoituja lisenssejä ole laadittu.

 

Ylipistossa opiskeleva ja työskentelevä käyttää toisten tekijänoikeudella suojattuja teoksia.Tällöin tulee varmistua siitä, että tekijänoikeuden haltijalta on saatu lupa tai käyttö on sallittu tekijänoikeuslain poikkeussäännöksen tai oikeuden raukeamisen johdosta. Tekijänoikeus ja lähioikeudet ovat voimassa vain määräajan, jonka jälkeen teoksia voi käyttää ilman oikeudenhaltijalta saatua suostumusta.

Tekijänoikeus ei ole absoluuttinen oikeus, vaan tekijän yksinoikeuteen on tekijänoikeuslain 2 luvussa säädetty rajoituksia. Rajoituksien taustalla ovat yhteiskunnalliset, sivistykselliset ja yksityiselämää suojaavat intressit sekä perusoikeudet. Seuraavassa käsitellään tieteellisen tutkimuksen ja opetuksen tarpeita palvelevia rajoituksia.

Sitaatti

Sitaatti juontaa juurensa latinankielisestä sanasta cito, joka tarkoittaa vetoamista johonkin. Sen avulla voidaan havainnollistaa asioita sekä perustella omia mielipiteitä johdonmukaisesti.

Tekijänoikeuslain 22 §:n mukaan julkistetusta teoksesta on lupa ottaa lainauksia tarkoituksen edellyttämässä laajuudessa. Teos katsotaan julkistetuksi kun se on tekijänoikeuden haltijan suostumuksella saatettu yleisön saataviin. Käyttö sitaattisäännöksen nojalla ei siis edellytä lupaa oikeudenhaltijalta. Tavalla, jolla teos saatetaan yleisön saataviin, ei ole merkitystä.

Teoksia siteerattaessa teoksen tekijä ja lähde on mainittava sillä tavoin kun hyvä tapa vaatii. Käytännössä lähteen mainitsemistavat vaihtelevat aloittain. Jos tekijää ja lähdettä ei ole mainittu silloin kuin se olisi hyvän tavan mukaisesti tullut mainita, ei sitattioikeuteen voida vedota ja käyttö on tekijänoikeuslain vastaista luvatonta käyttöä. Tekstin tai muun materiaalin käyttö ilman asianmukaista viittausta alkuperäisen tekijän ja lähteeseen on lisäksi korkeakouluissa tapahtuvassa ja muussa tieteellisessä käytössä Tutkimuseettisen neuvoston ohjeiden vastaista menettelyä, jonka loukkausepäilyyn sovelletaan HTK-ohjeen mukaista menettelyä (https://www.tenk.fi/sites/tenk.fi/files/HTK_ohje_2012.pdf)

Sitaatin enimmäis- tai vähimmäispituutta ei ole tarkasti määritetty. Periaatteessa sekä liian pitkällä että lyhyellä sitaatilla on mahdollista rikkoa tekijänoikeuden haltijan yksinoikeutta. Useimmiten ongelmana ovat kuitenkin liian pitkät sitaatit. Teos ei voi koskaan koostua pelkistä sitaateista, vaan tähän tarvitaan lupa lainattujen teosten oikeudenhaltijoilta. Myöskään koko teosta ei ole lupa käyttää sitaattina. Sallitun sitaatin laajuus voi vaihdella riippuen kyseisestä tieteenalasta.Sallitun sitaatin pituus vaihtelee myös teoskohtaisesti. Esimerkiksi audiovisuaalisen teoksen osalta on Tekijänoikeusneuvoston tulkintakäytännössä sallittu vain hyvin lyhyt sitaatti. Tieteellisissä julkaisuissa voidaan käyttää pitkiäkin kirjallisen teoksen sitaatteja kritisoitaessa ja kommentoitaessa toisten kirjoittajien teoksia sekä perusteltaessa omia mielipiteitä. Sallitun sitaatin laajuus määräytyy lainauksen tarkoituksen, tavoitteiden ja käyttöyhteyden perusteella. Tekijänoikeusneuvoston lausunnossa 2002:16, joka koski videoleikkeiden käyttöä opetustarkoituksessa www-sivuilla, Tekijänoikeuneuvosto totesi, että kolmen minuutin mittaisen dokumenttifilmin ottaminen kokonaisuudessaan opetusmateriaaliin ilman elokuvan tekijän tai tekijänoikeuden haltijan ja elokuvan tuottajan lupaa ei voida pitää TekijäL 22 §:n mukaan sallittuna sitaattioikeuden käyttämisenä. Audiovisuaalisen teoksen käytöstä tutkimuksessa ks. myös luento Tekijänoikeusavtutkimus.pptx. .

Tekijänoikeusneuvosto on tarkastellut sävellysteoksen siteeraamista laususnnossa TN 1996:13. Lausunnossa ei katsottu että sävellysteoksen siteeraamista koskisi jokin erityinen säännös joka vaatisi lyhyempiä sitatteja kuin muiden teoslajien osalta (http://www.minedu.fi/OPM/Tekijaenoikeus/tekijaenoikeusneuvosto/tekijaenoikeusneuvoston_lausunnot/1996/liitteet/tn9613).

Oikeuskirjallisuudessa lainauksen hyvän tavan mukaisuuden on katsottu edellyttävän, että lainaus tai sitaatti toimii apuna henkisessä luomistyössä. Lainauksella tulee siten olla asiallinen yhteys lainaajan teokseen. Lisäksi lainauksen on täytettävä niin kutsuttu vetoamisfunktio, eli sitaatin käyttämisellä on oltava jokin perusteltu syy sen kokonaisuuden kannalta, johon sitaatti on liitetty. Hyväksyttävänä sitaattien ja lainausten käyttöä on pidettävä ainakin perusteltaessa omia ajatuksia ja näkemyksiä sekä asian havainnollistamisen yhteydessä. Kun yliopiston opettaja tai tutkija perustelee luennolla tai artikkelissaan esittämiään näkemyksiä tai havainnollistaa niitä, voi hän siteerata aluperäisten tekijöiden teoksia käsiteltävän asian havainnollistamiseksi ja perustellessaan omaa näkemystään. Sitaattioikeus koskee kaikkia teoslajeja.

Kuvia saa lisäksi siteerata tieteelliseen esitykseen valaisemaan tekstiä tekijänoikeuslain 25 §:n 1 momentin 1) kohdan mukaan. Tieteellisenä esityksenä pidetään mm. tieteellisiä artikkeleita ja yliopiston harjoitus- ja opinnäytetöitä. Myös ammattikorkeakoulun opinnäytetyö voi olla tieteellinen esitys aiheesta ja käsittelytavasta riippuen. Tutkimukseen perustuvassa korkeakouluopetuksessa ovat opettajan opiskelijoille pitämät luennot voivat olla sellaisia tieteellisiä esityksiä, joissa voidaan käyttää kuvasitatteja. Kuvasitaatin käytön tulee luennolla valaista luennoitsijan tieteellistä esitystä.

Siteerattava kuva voi olla piirros, valokuva tai valokuva taideteoksesta. Kuvan tulee liittyä esityksen tekstiin, eli kuvaa tulee käsitellä esityksen tekstissä. Käyttöön esimerkiksi tieteellisen artikkelin tekstin valaisemiseksi ei siis tarvita lupaa. Huomioi kuitenkin, että kuva-arkistojen ehdot voivat rajoittaa kuvan käyttöä.

Tekijänoikeuslain rajoitussäännöksen mukaisesti ilman erillistä lupaa tekijänoikeuden haltijalta, käyttäjä voi:

• Siteerata kuvaa tieteellisessä esityksessä; mm. tieteellinen artikkeli, kirja tai yliopiston harjoitus- ja opinnäytetyö. Kuvaa tulee käsitellä esityksessä, eli käyttö ei voi olla kuvituksenomaista.

Mistä kuvan voi ottaa tähän tarkoitukseen?

Kuvan voi ottaa vain laillisesta lähteestä, eli esim.

-       skannata painetuista kirjoista ja lehdistä

-       taiteilijan verkkosivuilta tai blogista/wikistä (vain taiteilijan omia töitä kuvina)

-       verkkosivulta, missä annettaan esim. CC-lisenssillä lupa kuvan käyttöön

Miten julkaista?

• Tieteellinen työ voidaan levittää analogisessa tai digitaalisessa julkaisussa verkossa poikkeussäännöksen nojalla, mikäli käyttö ei ole kaupallista käyttöä. Kaupalliseen käyttöön tulee saada oikeudenhaltijan lupa.
• Näin esim. yliopiston tietokannassa voidaan julkaista opinnäytetyö kuvineen ja sitaatteineen tekijänoikeuslain rajoitussäännösten nojalla.

Rakennustaiteen suojan rajoitussäännökset

• Tekijänoikeuslain mukaan rakennuksen saa vapaasti kuvata. Tämä poikkeussäännös koskee rakennustaiteen teosta, joka ilmenee fyysisenä kolmiulotteisena rakennuksena. Arkkitehdin nimi tulee mainita teosta toisinnettaessa. Kuvaaminen tarkoittaa ainoastaan kaksiulotteista toisintamista, valokuvaamista ja piirtämistä. Säännös ei anna lupaa pienoismallien tai muiden kolmiulotteisten esineiden valmistamiseen rakennuksesta. Käytettäessä rakennusta kuvaavaa valokuvaa tai piirrosta on kunnioitettava kuvan kohteen arkkitehdin moraalisia oikeuksia.
• Rakennuksen saa kuvata sekä sisältä että ulkoa ja kuvan saa käyttää tieteellisessä julkaisussa ilman arkkitehdin tai rakennuksen omistajan lupaa, myös kaupallisesti. Sisällä kuvaamista voi rajoittaa vain yksityisyyden suoja eräissä tilanteissa.

Kuvan siteeraaminen

Tekijänoikeuslain mukaan tekijän nimi ja lähde on mainittava siinä laajuudessa ja sillä tavoin, kuin hyvä tapa sitä edellyttää. On tärkeää merkitä kuvien kaikki oikeudenhaltijat, esim.:

• Tekijä ja / tai valokuvaaja
• Teoksen nimi
• Teoksen ajoitus
• Kuvan lähde jos esim. kuvatietokanta (ARTstor jne.)
• Kuvan omistaja (museo, arkisto, kirjasto)
• Kuvan URI, URL
• Viittauksen päivämäärä

Esimerkiksi valokuvassa taideteollisuuden teoksesta merkitään sekä valokuvan kohteen tekijä että valokuvaaja joka on kuvannut kohteen. Jos valokuvaaja on tuntematon, on hyvä merkitä esimerkiksi Valokuvaaja tuntematon, lähde X:n arkisto. Siteerattuja kuvia ei voi käyttää muuhun kuin poikkeussäännöksen sallimaan tarkoitukseen eikä tieteellisen tekstin tekijästä tule kuvasitaattisäännöksen perusteella käytettyjen kuvien oikeudenhaltijaa. Näin ollen olisi hyvä merkitä tekijänoikeustiedot seuraavasti

Tekijänoikeus kuviin : Kuvien tekijät ja arkisto X

noudattaen myös esimerikiksi arkiston kanssa sovittua merkintätapaa.

Muista kuitenkin!

Sopimus kuvan tai muun teoksen käytöstä sitoo tieteellisen työn tekijää. Jos esimerkiksi opiskelija on saanut arkistosta luvan siten, että arkiston kuvaa saa käyttää vain analogisessa julkaisussa, on kuvan käyttö laajemmin kuin mitä sopimus yksilöi sopimusrikkomus. Näin sopimuksesta joka on tehty kuvan tai muun teoksen käytöstä voi seurata kapeampi mahdollisuus käyttöön opinnäytetyössä kuin se minkä poikkeussäännös sallisi. Kun opinnäytetyön tekijä sopii esim. arkiston kanssa käyttöoikeuden laajuudesta on hyvä huomioida tämä ja yrittää neuvotella oikeus myös käyttöön yliopiston tietokannassa.

Kuvatietokantojen kuva-aineistoja ei saa kopioida ja käyttää tekijänoikeuslain rajoitussäännösten nojalla, koska kuvatietokannan tuottaja on sopinut kuvien käytöstä kuvien tekijänoikeuksien haltijoiden kanssa. Tutustu aina jokaisen kuvatietokannan omiin kuvien käyttöohjeisiin.  

Aalto-yliopistolla on lisenssisopimus ARTstor-kuvatietokannan tuottajan kanssa. Tämän sopimuksen nojalla Aalto-yliopiston opiskelijat ja henkilökunta voivat käyttää ARTstorin kuva-aineistoa painetuissa opinnäytetöissä ja tieteellisissä julkaisuissa, kunhan näitä töitä ei julkaista tai välitetä kaupallisesti. Verkkojulkaisemista lisenssi ei salli. 

Vapaa muuntaminen

Tekijänoikeus tuottaa tekijälle lähtökohtaisen yksinoikeuden määrätä teoksestaan niin muuttamattomana kuin muutetussa muodossa. Tämä tarkoittaa sitä, että muunnelman tekijä tarvitsee alkuperäisen teoksen tekijänoikeuden haltijan suostumuksen muunnelman tekemiseen. Esimerkiksi romaanin kääntämiseen tarvitaan alkuperäisen teoksen kirjoittajan lupa.

Tekijänoikeuslain mukaan tekijänoikeuden haltijan lupaa ei kuitenkaan tarvita, jos alkuperäistä teosta käytetään vapaasti muuntaen itsenäisen ja omaperäisen teoksen luomiseen. Säännös perustuu idean ja ilmaisun väliselle erottelulle. Tekijänoikeudella ei suojata ideoita, aiheita tai periaatteita, vaan ainoastaan niiden itsenäistä ja omaperäistä ilmaisua. Tästä seuraa, että sama idea tai aihe voidaan toteuttaa itsenäisesti ja omaperäisesti siten, ettei alkuperäisen teoksen tekijänoikeutta loukata. Ratkaisu siitä, onko muuntaminen itsenäistä ja omaperäistä tehdään viimekädessä yksittäistapauksellisesti samankaltaisuusarvioinnilla. Oikeuskirjallisuuden mukaan samankaltaisuusarviointi perustuu teoksien olennaisten osien samankaltaisuuden arviointiin. Arvioinnissa ratkaisevaa on, muistuttavatko teokset siinä määrin toisiaan, että ne saavat aikaan samuuselämyksen.

Korkeimman oikeuden ratkaisussa KKO 1979 II 64 oli kyse valokuvan ja sen pohjalta tehdyn maalauksen samankaltaisuudesta. Tapauksessa taideopiskelija oli maalannut taulun A:n ottamasta valokuvasta ja asettanut sen julkisesti näytteille ja myytäväksi. Korkeimman oikeuden mielestä teoksia verrattaessa oli ilmeistä, ettei maalaus ollut voinut syntyä valokuvasta riippumatta. Maalauksessa ja valokuvassa esiintyvien lasten asennot, asut sekä tausta osoittivat huomattavia yhtäläisyyksiä. Toisaalta oikeus kiinnitti huomiota myös teosten olennaisiin eroavaisuuksiin. Lisäksi maalauksen ja valokuvan valmistusmenetelmän eroavaisuuksista johtuen jo pienet erot vaikuttivat olennaisesti kokonaisvaikutelmaan. Korkein oikeus ei siten pitänyt maalausta valokuvan kappaleena, vaan valokuvan pohjalta syntyneenä itsenäisenä teoksena.

Valokopiointi

Tekijänoikeuslain 13 §:n mukaan jokainen saa valmistaa teoksesta tietyn määrän kappaleita valokopioimalla tai vastaavalla menetelmällä sopimuslisenssin nojalla siten kuin 26 §:ssä säädetään. Valokopiointioikeus yliopistoissa perustuu Opetus- ja Kulttuuriministeriön ja Kopiosto ry:n tekemään sopimuslisenssiin. Edellytyksenä säännöksen soveltumiselle on, että teos on saatettu tekijän suostumuksella vaihdantaan, esimerkiksi kirjakauppaan myytäväksi.

Nykyinen valokopiointi sopimuslisenssi kattaa tieto- ja kaunokirjalliset teokset sekä ammatilliset ja tieteelliset aikakauslehdet. Myös tietoverkon tulosteet  kuuluvat valokopiointioikeuden piiriin. Sopimuslisenssin mukaan samoille oppilaille lukuvuoden aikana voidaan samasta teoksesta kopioida korkeintaan 20 sivua, mutta ei kuitenkaan enempää kuin puolet koko teoksen sivumäärästä. 

Valokopiointilupa kattaa kaikki julkaisut pois lukien työ-, harjoitus tai vastauskirjat, julkaistut diakuvat tai piirtoheitinkalvot. Lisätietoja www.kopiosto.fi. Myös nuottien kopiointiin liittyy erityisehtoja, joita on käsitelty tarkemmin musiikkia käsittelevässä osiossa.

Kuvia voi valokopioida kalvoille ja näin valmistettuja kalvoja voi esittää opetuksesssa valokopiointi sopimuslisenssin perusteella.

Nykyinen sopimuslisenssi säännöksen nojalla tehty sopimus ei kata digitaalisten kappaleiden valmistamista, eli esimerkiksi jos halutaan tieteellinen artikkeli yliopiston sisäiseen tietoverkkoon tai kuvia powerpoint esitykseen, tulee tähän saada artikkelin oikeudenhaltijan lupa.

Tekniset suojakeinot

Teknisillä suojakeinoilla voidaan estää materiaalin muokkaaminen ja toisaalta asettaa ehtoja materiaalin käytölle. Teknisten suojakeinojen kiertäminen on säädetty tekijänoikeuslaissa rangaistavaksi teoksi.  Teoksiin voidaan asentaa metadataa, esim. valokuvatiedostoon voidaan liittää metadataa josta selviää valokuvan tekijä. Tällaisia sähköisiä hallinnointitietoja ei saa poistaa teoksesta ilman oikeudenhaltijan lupaa. Myös tästä on säädetty tekijänoikeuslaissa, oikeuksien sähköisten hallinnointitietojen poistaminen on säädetty rangaistavaksi teoksi. Määräykset perustuvat EU:n tekijänoikeutta koskevaan ns. Infosoc-direktiiviin.

Yksityinen käyttö

Tekijänoikeuslain 12 §:n mukaan jokainen saa valmistaa julkistetusta teoksesta muutaman kappaleen yksityistä käyttöään varten. Säännöksen nojalla valmistettua kappaletta ei kuitenkaan ole luvallista käyttää muuhun tarkoitukseen.

Yksityistä käyttöä koskevaa rajoitussäännöstä tulkitaan suppeasti. Yksityistä käyttöä on ainoastaan henkilökohtaisiin tarpeisiin tapahtuva kappaleen valmistaminen sekä käyttö lähimmässä ystävä- ja perhepiirissä. Tekijänoikeuslain mukaan kun kappaleita valmistetaan yksityiseen käyttöön saa niitä valmistaa enintään muutamia kappaleita, ja muutaman on katsottu tarkoittavan 2-5 kappaletta.

Kun opettaja kopioi teoksia yksityiseen käyttöönsä omaa ammattiosaamistaan edistääkseen, kyse on yksityisestä käytöstä. Jos tutkija kopioi teoksia henkilökohtaista käyttöään varten, kyse on yksityisestä käytöstä. Jos teoksia kopioidaan tutkimusryhmää tai opiskelijaryhmää varten, kyse on käytöstä joka edellyttää lupaa. Työyhteisö ei ole ystäväpiiri tekijänoikeuslain tarkoittamassa merkityksessä eikä käyttö työyhteisössä ole yksityistä käyttöä. Valmistus yliopiston käyttöön ei ole yksityistä käyttöä.

Esimerkiksi luennon osalta Tekijänoikeuslain 12 § rajoitus  "yksityistä käyttöään varten" tarkoittaa sitä, että jos opiskelija tallentaa luentokalvoja tai äänittää luentoa omaa yksityistä opiskeluaan varten, muu käyttö ei enää ole mahdollista yksityisen käytön rajoitussäännöksen nojalla. Esimerkiksi tällaisen tallenteen kappaleiden valmistaminen koko opiskelijaryhmän käyttöön ei ole luvallista ilman oikeudenhaltijan lupaa. Luvaton käyttö, esimerkiksi luentovideon julkaiseminen internet sivustolla ilman oikeudenhaltijan lupaa, voi täyttää tekijänoikeusrikoksen- tai rikkomuksen tunnusmerkistön ja johtaa rikosoikeudellisiin seuraamuksiin sekä vahingonkorvausvastuuseen.

Sopimuslisenssi opetus- ja tutkimuskäyttöön

Tekijänoikeuslain 14 §:n mukaan julkistetusta teoksesta saa sopimuslisenssin nojalla, siten kuin tekijänoikeuslaissa säädetään, valmistaa kappaleita opetustoiminnassa tai tieteellisessä tutkimuksessa käytettäväksi. Näin valmistettuja kappaleita voidaan käyttää mainitussa tarkoituksessa myös yleisölle välittämiseen muulla tavalla kuin radiossa tai televisiossa lähettämällä. Säännöksen tarkoituksena on helpottaa opetuksessa ja tutkimuksessa tarvittavien aineistojen tuottamista ja jakelua. Teoksien säännöksen mukainen käyttö edellyttää, että yliopisto on tehnyt sopimuksen teosten kollektiivihallinnosta huolehtivan järjestön kanssa.

Tämän hetkisen sopimuslisenssin mukaan opetus- ja tutkimuskäyttöön voidaan tallentaa kotimaisia ja yhteispohjoismaisia opetusohjelmia YLE:n, MTV3 ja FST5 kanavilta. Lisäksi muita kuin opetusohjelmiavoidaan edellä mainituilta kanavilta tallentaa 2 vuoden ajaksi. Radiosta saadaan tallentaa Yleisradion lähettämiä ohjelmia. Tallennusalustana voi olla VHS-kasetti, CD-levy, C-kasetti tai digiboksi. Ohjelmia voidaan tallentaa myös verkkopalvelimelle, jos palvelin on käytössä yliopiston sisäisessä verkossa tai kahden saman sopimuslisenssin piiriin kuuluvan oppilaitoksen yhdistävässä suljetussa verkossa. Säännöksen nojalla tallennettujen TV- ja radio-ohjelmien käyttö muuhun kuin opetus- tai tutkimustoiminnassa on kiellettyä. Ajankohtaiset tiedot opetusohjelmien sopimuslisenssin mukaisesta käytöstä voi tarkistaa www.tuotos.fi tai www.kopiosto.fi.

Tekijänoikeuslain 14 § 2 momentin mukaan opettajan tai oppilaan esittämästä julkistetusta teoksesta voidaan valmistaa kappaleita äänen tai kuvan talteenottamisen avulla. Kappale saadaan valmistaa ainoastaan opetustoiminnassa tilapäisesti käytettäväksi. Esimerkiksi seminaariesitelmä tai opettajan luentoesitys voidaan tämän mukaan nauhoittaa ilman teoksen tekijän lupaa. Näin valmistettua kappaletta ei kuitenkaan voida käyttää muuhun kuin säännöksessä mainittuun tarkoitukseen ja tilapäisesti. Lain esitöiden mukaan sallittua on vain suora nauhoittaminen kuvan tai äänen talteenottamisen avulla, joten nauhoitteesta ei saa tehdä jäljennöksiä. Tilapäisyydellä tarkoitetaan tässä yhteydessä aikaa, jonka kyseinen opetustilanne vaatii (HE 32/1984 s. 12). Säännöksen sallimana käyttönä voidaan pitää esimerkiksi sitä, että kyseisessä opiskelutilanteessa läsnä olevat henkilöt käyttävät tallennetta esityksen arvioimisen tai omaksumisen helpottamiseksi.

Tietyissä tapauksissa oppilaan esittämästä teoksesta valmistettua kappaletta joudutaan säilyttämään kauemmin kuin tilapäisesti. Myös opiskelijan oikeusturvan edellyttää, että tutkintomateriaalina olevat kuva- ja äänitallenteet säilytetään kauemmin kuin tilapäisesti. Muun muassa tämän vuoksi  useissa taideyliopistoissa opiskelija allekirjoittaa yliopisto opinnot aloittaessaan sopimuksen, jossa hän myöntää yliopistolle sen normaalin toiminnan edellyttämän käyttöoikeuden opiskelijan tuottamaan materiaaliin.

Esittämisoikeus opetuksessa

Tekijänoikeuslain 21 §:n mukaan julkaistun teoksen saa esittää julkisesti opetuksen yhteydessä.

Vapaa esittämisoikeus ei kuitenkaan koske opetusta, jota harjoitetaan ansiotarkoituksessa. Toisin sanoen, jos opetuksella tavoitellaan voittoa, etua tai muuta taloudellista hyötyä koulutuksen järjestäjälle, rajoitussäännöstä ei voida soveltaa. Selvää on, että säännös soveltuu yliopiston perusopetuksen yhteydessä, jolloin julkaistuja teoksia voidaan aina vapaasti esittää. Maksullisen lisäkoulutuksen yhteydessä soveltuminen voi olla kuitenkin epävarmempaa. Yksittäisessä tapauksessa säännöksen soveltumiseen vaikuttavat opetuksen tavoite ja luonne, tavoitellaanko opetuksella välitöntä vai välillistä hyötyä opetuksen järjestäjälle sekä miten keskeinen rooli teoksen esittämisellä on opetuksessa.

Näytelmä- ja elokuvateokset on suljettu kokonaan säännöksen ulkopuolelle. Säännös soveltuu siten ensisijaisesti vain musiikin esittämiseen musiikin opetuksen – tai opetuksen yleensä – yhteydessä. Poikkeussäännöstä noudatetaan jos muuta ei ole sovittu. Siten jos musiikkitallenne on ostettu sillä ehdolla, että tallennetta käytetään vain yksityiseen käyttöön, noudatetaan tätä sopimusta. Tekijänoikeuslaki on sopimuksen varaista oikeutta. Esittämisoikeudesta elokuvateoksiin voidaan sopia esim. Tuotos ry:n ja  Viihdepalvelut MM Oy:n kanssa.

Televisio-ohjelmien ja elokuvien esittäminen opetuksessa

OKM on hankkinut kaikille yliopistoille luvan eräiden TV- ja radio-ohjelmien tallentamiseen ja tallenteen käyttöön opetus- ja tutkimuskäytössä sopimuslisenssillä.

TV1, TV2, Yle Teema, FST5 ja MTV3: ohjelmia saa tallentaa VHS, DVD, kovalevytallentimelle, serverille, serveritallennuksessa välitys sallittu oppilaitoksen sisäisen suljetun tietoverkon välityksellä 

TV-tallenteen käyttöaika: jos tallennettu ohjelma opetusohjelma, saa käyttää niin monta vuotta kuin haluaa, jos joku muu kuten dokumentti, saa käyttää 2 vuotta lähetysajankohdasta, luvan ulkopuolella mainokset, ulkomaiset jatkuvajuoniset päiväsarjat; luvan ulkopuolella kotimaiset ja ulkomaiset elokuvateatteri- tai tallennelevityksessä olevat elokuvat 

Elokuvat

Elokuvien osalta esittämislupa on  hankittava, kotimaisten  elokuvien osalta lupia saa mm. Tuotos ry:ltä (http://www.tuotos.fi/) ja ulkomaisten elokuvavien osalta mm. M & M Viihdepalvelu Oy:ltä (http://www.viihdepalvelu.com/elokuvalisenssi.html).

Opetuksessa käytettävät kokoomateokset

Tekijänoikeuslain 18 § mahdollistaa kirjallisten ja sävellysteoksien sisällyttämisen julkisessa opetuksessa käytettävään kokoomateokseen. Alkuperäisellä tekijällä säilyy oikeus taloudelliseen korvaukseen. Rajoitussäännös on  pakkolisenssi, eli etukäteistä lupaa ei tarvita, mutta tekijällä säilyy oikeus korvaukseen. Kokoomateoksen tulee olla muodostettu useiden tekijöiden teoksista. Siten vain muutaman tekijän (2-3) teoksen sisällyttämistä kokoomateokseen ei voida pitää riittävänä. Kokoomateokseen ei ole lupa sisällyttää muita teoksia kuin kirjallisia tai sävellysteoksia sekä kuvia julkaistuista taideteoksista. Elokuvista tai peleistä otettuja still-kuvia voidaan pitää säännöksen soveltamisalaan kuuluvina. Säännöstä voidaan soveltaa niin kaupallisessa kuin ei-kaupallisessa opetuksessa. 

Opetuksessa käytettävään kokoomateokseen voidaan ottaa vähäisiä osia kirjallisesta tai sävellysteoksesta taikka, jos teos ei ole laaja, koko teoksen kun viisi vuotta on kulunut teoksen julkaisuvuodesta. Se, milloin on kyse kirjallisen teoksen vähäisestä osasta, on harkittava tapauskohtaisesti. Harkinnassa huomioon otettavia seikkoja ovat kokoomateokseen sisällytetyn osan laajuus ja sisällöllinen merkitys koko teoksen kannalta. Säännös mahdollistaa tekijänoikeuslain sitaattisäännöstä laajemman lainauksen tekijänoikeudella suojatusta teoksesta. Vähäisenä osana ei kuitenkaan koskaan voida pitää sellaista osaa kirjallisesta tai sävellysteoksesta, joka voisi olla itsenäisen esityksen kohteena. Myös se, milloin teos ei ole laaja, on harkittava tapauskohtaisesti. Esimerkiksi lyhyet runot tai sävellykset voidaan sisällyttää kokoomateokseen kokonaan.

Kokoomateoksen tulee olla kirjapainannalla tai muulla vastaavalla menetelmällä valmistettu painotuote. Säännös ei mahdollista digitaalisessa muodossa olevan kokoomateoksen valmistamista. Siten esimerkiksi intranetissä julkaistavan etäopetuksessa käytettävän tuotteen valmistamiseen tarvitaan edelleen lupa aineiston oikeudenhaltijoilta