Helsingin yliopiston kirjaston opas
Oulun yliopiston kirjaston opas
Tieteellisiin julkaisuihin pohjautuva arviointi
Bibliometriikalla tarkoitetaan määrällistä tutkimusta, joka kohdistuu tieteellisiin julkaisuihin. Bibliometriikka tutkii tieteellisten julkaisujen määrää sekä niiden keräämiä viittauksia. Käytetyimmät mittarit perustuvat julkaisujen saamien viittausmäärien tutkimiseen.
Bibliometriikkaa voidaan käyttää monissa julkaisutoiminnan arvioinnin vaiheissa mittaamaan joko yksittäisen tutkijan tai laajempien yksiköiden julkaisutoiminnan näkyvyyttä ja vaikuttavuutta. Viittaus- ja julkaisumääriin perustuvat analyysit ovat mahdollisia työkaluja esimerkiksi rekrytoinneissa, urajärjestelmän arvioinneissa, rahoitushakemuksissa ja sisäisissä julkaisutoiminnan arvioinneissa. Viittausanalyyseilla on vaikutusta myös kaikkiin tunnetuimpiin yliopistorankingeihin. Lisäksi opetus- ja kulttuuriministeriön rahoitusmallissa huomioidaan Julkaisufoorumin luokkiin perustuva julkaisujen arviointi.
Yleisesti käytettyjä bibliometrisiä mittareita ovat julkaisujen ja niiden keräämien viittausten määrä, h-indeksi ja g-indeksi.
H-indeksi
H-indeksi eli Hirsch-indeksi lasketaan tutkijan julkaisujen lukumäärän ja julkaisujen saamien viittausten lukumäärän perusteella. Julkaisut järjestetään suuruusjärjestykseen eniten viittauksia saaneiden julkaisujen mukaan ja lasketaan, missä kohtaa julkaisujen järjestysnumero kohtaa viittausten määrän. Tutkijan H-indeksin arvo on h jos h kappaletta hänen julkaisuistaan (Np) ovat jokainen saaneet vähintään h viittausta ja loput julkaisut (Np - h) ovat saaneet vähemmän kuin h viittausta. H-indeksin avulla voidaan arvioida myös tutkimusryhmien, laitosten, yliopistojen, maiden ja tieteellisten lehtien tasolla niiden tuottavuutta ja vaikuttavuutta.H-indeksi ei ole vertailukelpoinen eri tutkimusalojen kesken, sillä esim. lääketieteessä ja yhteiskuntatieteissä julkaisumäärät ja siten myös viittausmäärät ovat eri suuruusluokkaa. H-indeksiä voidaan vertailla esimerkiksi saman alan tutkijoiden suunnilleen yhtä pitkien tutkijanurien osalta.H-indeksi on saatavissa suoraan tietokannoista, mm. Web of Sciencesta, Scopuksesta, Publish or Perishistä ja SCImago Journal & Country Rank -sivustolta.
Lähde: Hirsch, J. 2005, "An index to quantify an individual's scientific research output", Proceedings of the National Academy of Sciences of the United States of America, vol. 102, no. 46, pp. 16569-16572.
G-indeksi
G-indeksi on H-indeksistä johdettu indikaattori, jossa otetaan huomioon artikkelien kumulatiivinen viittausmäärä. G-indeksi on se luku, jossa kumulatiivinen viittausten määrä kohtaa järjestysluvun toisen potenssin, kun julkaisut asetetaan viittausten määrän mukaiseen järjestykseen. G-indeksin kehitti Leo Egghe vuonna 2006. Egghe piti H-indeksin suurimpana puutteena sitä, että H-indeksi ei ota huomioon paljon viittauksia (enemmän kuin h) saaneiden julkaisujen viittausten todellista lukumäärää, mikä voi olla huomattavasti enemmän kuin h.
Lähde: Egghe, L. 2006, "Theory and practise of the g-index", Scientometrics, vol. 69, no. 1, pp. 131-152.
Esimerkiksi tutkijalla, jolla on yksi paljon viitattu artikkeli (137 viittausta) ja useampi kohtalaisesti viitattu artikkeli (5-28 viittausta), H-indeksi jää alhaiseksi (7) ja G-indeksi nousee korkeaksi 16), koska G-indeksiä laskettaessa otetaan huomioon kumulatiivinen viittausten kokonaismäärä.
Lisätietoa ja kysymyksiä julkaisutoiminnan arvioinnista ja bibliometriikasta:
Tenure Track -rekrytointeihin liittyvät julkaisuanalyysitilaukset sekä kysymykset: