Skip to main content

Tieteellinen viittaaminen: Alaviitejärjestelmä

Alaviitejärjestelmä

Tekstiviitteenä käytetään yläindeksiin merkittävää numeroa. Numerointi on yleensä juokseva kautta koko työn. Alaviitejärjestelmässä kunkin sivun alalaitaan tai luvun loppuun (loppuviite) laitetaan vähintään tekijän nimi, julkaisun nimi ja sivunumero(t). Alaviitteet numeroidaan samoin kuin tekstiviitteet. 

Tämän viittaustavan etuna on paitsi se, että numerointi ei riko varsinaisen tekstin rakennetta myös se, että alaviitteessä on mahdollisuus esittää lähdeviitteen lisäksi sellaista lisätietoa, mikä tukee varsinaista tekstiä. Alaviitteessä voi esim. esittää väitteen perustelun, kertoa oleellista käyttämiensä lähteiden eroista, selittää lyhenteen tai muun tekstissä käytetyn merkinnän jne. Alaviitteen teksti esitetään yleensä pienemmällä fontilla kuin tavallinen teksti ja erotetaan siitä vaakaviivalla.

Lähdeluettelo

• lähteet ryhmiteltyinä lähdetyypin mukaan ja kirjallisuusluettelo aakkosjärjestyksessä
• vuosiluku julkaisutiedoissa

Esimerkki:
 
• Nykänen, Olli. Toimivaa tekstiä. Opas tekniikasta kirjoittaville. Helsinki: Tekniikan Akateemisten Liitto TEK, 2002. 212 s. ISBN 952-5005-64-X.
• Kauranen, Ilkka & Mustakallio, Mikko & Palmgren, Virpi. Tutkimusraportin kirjoittamisen opas opinnäytetyön tekijöille. Espoo: Teknillinen korkeakoulu, 2007. 109 s. [viitattu 2.4.2015]. ISBN 978-952-60-3663-2 (sähköinen). ISBN 951-22-8359-X (painettu). Saatavissa: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-60-3663-2.

Tekstiviite

• Tärinää aiheuttavissa koneissa 1 ilmenee…
• Sivun alalaidan viite:

  1 Mäkinen, P. & Lahtinen, S. Koneiden turvallisuus. S. 90.

• Numerointi voidaan aloittaa alusta joka sivulla, tai se voi olla juokseva läpi koko työn
• Sivun alalaidan viitteet voivat olla suppeita tai täydellisiä
• Tällä tavoin voi myös antaa lisätietoa lukijalle