Tekstiviitteenä käytetään yläindeksiin merkittävää numeroa. Numerointi on yleensä juokseva kautta koko työn. Alaviitejärjestelmässä kunkin sivun alalaitaan tai luvun loppuun (loppuviite) laitetaan vähintään tekijän nimi, julkaisun nimi ja sivunumero(t). Alaviitteet numeroidaan samoin kuin tekstiviitteet.
Tämän viittaustavan etuna on paitsi se, että numerointi ei riko varsinaisen tekstin rakennetta myös se, että alaviitteessä on mahdollisuus esittää lähdeviitteen lisäksi sellaista lisätietoa, mikä tukee varsinaista tekstiä. Alaviitteessä voi esim. esittää väitteen perustelun, kertoa oleellista käyttämiensä lähteiden eroista, selittää lyhenteen tai muun tekstissä käytetyn merkinnän jne. Alaviitteen teksti esitetään yleensä pienemmällä fontilla kuin tavallinen teksti ja erotetaan siitä vaakaviivalla.
1 Mäkinen, P. & Lahtinen, S. Koneiden turvallisuus. S. 90.