• Tietolähde: aineisto tai resurssi, johon viitataan; esimerkiksi sähköiset ja painetut kirjat, tutkimusraportit, kokoomateokset, lehtiartikkelit, konferenssiesitelmät ja erilaiset www-sivut
• Lähdeviite: viitemerkintä, jonka avulla tietolähde voidaan tunnistaa tai paikantaa
URL (Uniform Resource Locator):
yhdenmukainen resurssin paikannin, jota käytetään tietolähteiden sijainnin ilmoittamiseen verkossa
URN (Uniform Resource Name):
pysyvä tunniste, jonka avulla tietolähde on paikallistettavissa verkossa
Tietolähteitä käytetään tieteellisessä kirjoittamisessa (tutkielmat, esseet, tutkimusraportit jne.) joko tukemaan esitettyjä väitteitä tai tuomaan esille näkemyksiä, joita halutaan kritisoida. Molemmissa tapauksissa edellytetään, että lainaus sanoo jotain olennaista käsitellystä aiheesta.
Tekstissä on viitattava käytettyihin lähteisiin. Lähdeviitteiden täsmällisyys ja oikeellisuus ovat osa hyvin tehtyä julkaisua. Täsmällisten lähdetietojen avulla kyseessä olevan tiedon pystyy kuka tahansa vaivattomasti löytämään. Lähdeviittaukset ilmaisevat myös tekijänoikeudelliset suhteet. Täsmällisyys on yhtä tärkeää painetuissa ja elektronisissa tietolähteissä.
Lähteitä käytetään tutkimuksessa pääsääntöisesti kahdella tavalla: referoimalla ja lainaamalla. Tutkielman lukijan on oltava koko ajan selvillä, milloin kyseessä on kirjoittajan oma ajatus, milloin taas referoidaan tai lainataan toisten tekstejä.
Referoitaessa tiivistetään oman tutkimuksen kannalta olennaiset lähteessä olevat tiedot. Koska referointi ei ole lainausta sanasta sanaan, sitaattimerkkejä ei käytetä. Referoinnin lähde ilmaistaan usein seuraavasti: Herreran mukaan, Komonen toteaa.Tämän lisäksi on tehtävä asianmukainen viitemerkintä.
Siteeraus tarkoittaa lähdetekstin esittämistä sanasta sanaan. Tekstin sisällä sitaatti on ehdottomasti merkittävä lainausmerkkeihin. Vältä laajoja sitaatteja, ellei niiden käyttö ole aivan välttämätöntä. Laajemmat sitaatit voi esittää myös omana sisennettynä kappaleena, jolloin lainausmerkkejä ei tarvita. Sisennys kirjoitetaan usein tiheämmällä rivivälillä.
Sitaatti on toistettava tarkasti alkuperäisessä asussa, jopa mahdollisia kirjoitusvirheitä myöten (tällöin virheen jälkeen voi merkitä suluissa sic. sic = juuri näin ). Jos lähdetekstistä halutaan siteerata vain osa, pois jätetty osa merkitään näin: [.]. Jos sitaatti katkaistaan kesken virkkeen, pannaan sulkujen ja kolmen pisteen jälkeen se välimerkki, johon virke katkaisemattomana päättyy.
Viittaustekniikat ja muut tutkielman tekoon liittyvät muotoseikat vaihtelevat suuresti eri tieteenaloilla ja laitoksilla. Omalta laitokselta tai kurssin ohjaajalta saa tarvittaessa ohjeita opinnäytteen muotovaatimuksista. Kirjastoissa ja Internetissä on myös lukuisia oppaita tutkielmantekoon.
Aalto-yliopiston tietoasiantuntijoiden antama opetus perustuu erilaisiin suosituksiin ja oppaisiin, mutta oman laitoksesi viittauskäytännöt saattavat erota siitä. Yleisimmin käytetyt järjestelmät ovat kuitenkin Harvardin järjestelmä eli nimi-vuosijärjestelmä ja numeroviitejärjestelmä. Johdonmukaisuus valitussa merkintätavassa on tärkeää.
Plagioinnilla tarkoitetaan jonkun toisen tekstin tai sen osan, kuvallisen ilmaisun tai käännöksen esittämistä omana.
Plagiointi tieteellisessä tai taiteellisessa toiminnassa voi olla lisäksi teoksen luvatonta lainaamista tai kopiointia.