Yleisohjeena tiedonhaussa on, että kannattaa käyttää hakuterminä mahdollisimman yksityiskohtaista käsitettä, joka kuvaa parhaiten omaa aihetta.
Miellekartta tai käsitekartta on yksi tapa paitsi täsmentää ja jäsentää hakuongelmaa, myös miettiä hakusanoja.
Hakusanoja miettiessä apuna voi käyttää lisäksi alan tutkimuskirjallisuutta, artikkeleita, sanakirjoja, tieteenalan erikoissanastoja ja asiasanastoja.
Kukin ryhmä kattaa yhden hakuaiheesi aspektin ja sisältää tähnä liittyvät hakutermit.
Esimerkkinä aihe ”Miksi jotkut yrittäjät selviävät epäonnistumisista paremmin kuin toiset?”.
Hakutermit on ryhmitelty aiheen kannalta osuviin teemoihin:
Yrittäjyyden ulottuvuus: entrepreneur, enterpriser
Epäonnistumista kuvaavat termit: failure (crisis, risky, uncertainty)
Selviämistä kuvaavat termit: survive, success
Haussa selvinnee lisää rajaavia termejä: persistence, social skills
Hakusanoja valittaessa kannattaa selvittää, onko niille olemassa synonyymejä. Myös laajempien ja suppeampien termien käyttämistä hakusanoina kannattaa kokeilla.
Jos käytetyllä hakusanalla on vakiintunut lyhenne, kannattaa käyttää hakusanana sekä lyhennettä että pitkää kirjoitusasua.
Kansainvälisissä tietokannoissa hakukieli on yleensä englanti. Jos tietokanta sisältää esimerkiksi sekä suomenkielistä että englanninkielistä aineistoa, on järkevää käyttää hakusanoissa molempia kieliä.
Hakusanoja voi joutua muuttamaan hakua tehtäessä. Kiinnostavien hakutulosten sisältöä kuvaavia termejä kannattaa tarkastella (esimerkiksi keywords- tai subject terms-kentistä) ja mahdollisesti tehdä lisähakuja näin löydetyillä hakusanoilla.