Skip to main content

Visual Resources Centre: Valokuvat henkilötietoina

Valokuvat henkilötietoina

Valokuvat henkilötietoina

Valokuvat, joissa on tunnistettavia henkilöitä, sisältävät henkilötietoja. Tällöin valokuvia kuvatessa ja niitä julkaistaessa tulee ottaa huomioon yksityisyydensuojaa sekä henkilötietojen suojaa koskeva lainsäädäntö. Tärkein henkilötietojen suojaa käsittelevä säädös on tietosuoja-asetus. Yksityisyyden suojaa ja henkilötietojen suojaa käsitellään lisäksi useissa kansallisissa laeissa ja rikoslaissa

Henkilötietojen suojan huomioiminen kuvatessa ja kuvia julkaistaessa

Henkilötietojen suoja on huomioitu, kun korkeakoulu käsittelee henkilötietoja tietosuoja-asetuksen asettamien vaatimusten mukaisesti. Korkeakoululla tulee olla myös tietosuoja-asetuksen 6 artiklan mukainen oikeusperuste sekä kuvaamiselle että kuvien julkaisemiselle. Samalla huomioidaan yksityisyydensuoja. Soveltuvaa oikeusperustetta arvioidaan tapauskohtaisesti huomioiden muut perusoikeudet, kuten sananvapaus.

Käytännössä henkilötietojen suojan huomioiminen tapahtuu suunnittelemalla kuvaaminen ja kuvien jatkokäyttö etukäteen ja informoimalla siitä rekisteröityjä eli kuvassa olevia tunnistettavia henkilöitä tietosuoja-asetuksen mukaisesti

Julkiset tilaisuudet

Julkisissa tilaisuuksissa kuvaamisesta ja kuvien julkaisusta esimerkiksi sosiaalisessa mediassa voi tiedottaa esimerkiksi tilaisuuteen rekisteröinnin yhteydessä. Rekisteröintiin tulee liittää tietosuoja-asetuksen mukainen seloste tunnistettavien henkilöiden kuvien käytöstä, jolloin selostetta voi käyttää vakiolomakkeen tapaan aina tilaisuuksiin rekisteröintien yhteydessä. Tällöin kuvien ottaminen ja julkaisu on myös etukäteen suunniteltu.

Tilaisuudessa voi rajata esimerkiksi tietyn alueen tapahtumapaikasta niille, ketkä eivät kuvissa halua esiintyä. Toinen mahdollisuus on järjestää esimerkiksi kuvausseinä, jonka luona kerrotaan, että kuvat julkaistaan organisaation nettisivuilla ja Facebookissa. Tällöin kuvausseinän luo tulevien voidaan tulkita antaneen suostumuksensa sekä kuvien ottamiseen että julkaisuun verkossa. 

Henkilötietojen suojan, yksityisyyden suojan sekä sananvapauden punnintaa

Henkilötiedon käsite on määritelty tietosuoja-asetuksen artiklan 4 (1) kohdassa. Henkilötiedoilla tarkoitetaan kaikkia tunnistettuun tai tunnistettavissa olevaan luonnolliseen henkilöön liittyviä tietoja. Tunnistettavissa olevana pidetään luonnollista henkilöä, joka voidaan suoraan tai epäsuorasti tunnistaa erityisesti tunnistetietojen, kuten nimen, henkilötunnuksen, sijaintitiedon, verkkotunnistetietojen taikka yhden tai useamman hänelle tunnusomaisen fyysisen, fysiologisen, geneettisen, psyykkisen, taloudellisen, kulttuurillisen tai sosiaalisen tekijän perusteella. Näin ollen tietyissä tapauksissa valokuvat voivat sisältää henkilötietoja.

Kun luonnollinen henkilö ottaa valokuvia tunnistettavista henkilöistä omaa henkilökohtaista tai kotitalouttaan koskevassa toiminnassa (tietosuoja-asetus, 2 artikla), ei tietosuoja-asetusta sovelleta vaan toimintaa rajoittavat ainoastaan esimerkiksi rikoslain säännökset, joita arvioidaan suhteessa muihin perusoikeuksiin, kuten sananvapauteen. 

Jos valokuvia otetaan korkeakoulun toiminnassa tunnistettavista henkilöistä tulee olla tietosuoja-asetuksen mukainen oikeusperuste. Korkeakoulu voisi käsitellä tilanteesta riippuen kuvia esimerkiksi yleisen edun (6 artiklan e -kohta) tai oikeutetun edun perusteella (6 artiklan f -kohta). Kuvien ottamisesta ja kuvien jatkokäytöstä tulee informoida kuvissa olevia henkilöitä.

Henkilötietoja koskevaa lainsäädäntöä ja soveltuvaa oikeusperustetta tulee arvioida suhteessa muihin perus -ja ihmisoikeuksiin, kuten sananvapauteen. Yksittäiseltä opiskelijalta on yleensä kysyttävä suostumus, sen sijaan työtehtäväänsä hoitavan poliitikon kuvaaminen julkisella paikalla ei edellytä suostumusta kuvattavalta, koska hänen yksityisyydensuojaansa rajoittaa sananvapaus, jonka ydinalueeseen kuuluu politiikka ja julkisen vallan kritisoiminen. Tällöin oikeusperuste kuvien ottamiseen ja julkaisuun olisi esimerkiksi yleinen etu tai oikeutettu etu suostumuksen sijasta. 

Sananvapautta säädellään perustuslain 12 §:ssä, jonka mukaisesti jokaisella on sananvapaus. Sananvapauteen sisältyy oikeus ilmaista, julkistaa ja vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään ennakolta estämättä. HE 309/1993 sivun 56 mukaan sananvapaussäännöksen keskeisenä tarkoituksena on taata kansanvaltaisen yhteiskunnan edellytyksenä oleva vapaa mielipiteenmuodostus, avoin julkinen keskustelu, joukkotiedotuksen vapaa kehitys ja moniarvoisuus sekä mahdollisuus vallankäytön julkiseen kritiikkiin. Sananvapaus antaa yleisesti turvaa erilaisille luovan toiminnan muodoille. Säännöksessä sananvapauteen luetaan ilmaisemisen ja julkistamisen lisäksi myös oikeus vastaanottaa viestejä kenenkään ennakolta estämättä. Lisäksi oikeus käsittää vapauden ilmaista mielipiteensä ja vastaanottaa muiden ilmaisuja.  Sananvapaussäännöstä koskevaa tulkintaa ohjaa Euroopan Ihmisoikeustuomioistuin, joka ratkaisee Euroopan ihmisoikeussopimukseen liittyviä tulkintakysymyksiä.

Euroopan ihmisoikeussopimuksen (EIS) 10 artiklassa säännellään sananvapautta. HE 19/2013 vp sivun 14-18 mukaan sananvapautta on punnittava yhdessä tilanteeseen liittyvien muiden oikeuksien ja intressien kanssa. Tälläisiä ovat muun muassa EIS 8 artiklassa tarkoitettu oikeus nauttia yksityis- ja perhe-elämän kunnioitusta. Sananvapauden käytön rajoitusten tulee olla laissa säädettyjä. Sananvapauden käyttämiseen puuttumisen tulee myös tapahtua 10(2) artiklassa mainitussa legitiimissä tarkoituksessa. Suomea koskevissa tapauksissa on ollut kyse yksityiselämää loukkaavasta tiedon levittämisestä tai kunnianloukkausta koskevista tuomioista, jolloin tällainen puuttuminen sananvapauteen on tapahtunut "muiden henkilöiden maineen ja oikeuksien turvaamiseksi". Keskeiseksi tulkinnan kohteeksi on EIT:ssä muodostunut se, oliko sananvapauteen puuttuminen esimerkiksi rangaistus tuomitsemalla EIS 10(2) artiklan edellyttämin tavoin "välttämätöntä demokraattisessa yhteiskunnassa". Välttämättömyys viittaa painavan yhteiskunnallisen tarpeen käsillä oloon. EIT arvioi ratkaisussaan sitä, onko ilmaisuvapauteen puuttuminen ollut "suhteellinen tavoiteltuihin hyväksyttäviin päämääriin nähden" ja ovatko viranomaisen esittämät syyt puuttumisen oikeuttamiseksi olleet "relevantteja ja riittäviä". EIT:n mukaan sananvapauden rajoituksia tulee tulkita tiukasti ja niiden tarpeellisuudesta tulee olla vakuuttava näyttö. Supistavan tulkinnan periaatteen mukaan sananvapaus on pääsääntö ja rajoitus vastaavasti poikkeus. EIT on lukuisissa tuomioissaan todennut, että sananvapaus soveltuu paitsi myönteisiin, vaarattomiin tai yhdentekeviin, myös loukkaaviin, järkyttäviin tai huolestuttaviin tietoihin. 

Harkittaessa sananvapauden rajoittamista on otettava huomioon asiayhteys, jossa viesti on esitetty. Viestin sisäisten merkitysyhteyksien lisäksi arviointiin vaikuttaa asia- tai keskusteluyhteys. EIT on antanut tulkintatilanteessa suuren merkityksen sille, onko kysymyksessä sananvapauden käytön ydinalue, kuten politiikka, vai reuna-alue, kuten mainonta. Merkittäviä keskustelunaiheita EIT:n ratkaisukäytännössä ovat olleet muun muassa poliittinen keskustelu, presidentinvaalikampanja tai hylkeenpyynnissä käytettyjä menettelytapoja koskenut keskustelu. EIT on kiinnittänyt huomiota muun muassa seuraaviin seikkoihin:

- Onko faktat esitetty objektiivisella tavalla?
- Oliko faktat esitetty harhaanjohtavalla tavalla?
- Oliko kuva tai tiedot saatu laittomin keinoin vai laillisesti?
- Henkilön asema: poliitikot, toisin kuin yksityishenkilöt, ovat tietoisesti asettautuneet alttiiksi tekojensa ja sanojensa läheiseen tarkasteluun; virkamiehet ovat välissä
- Oliko kuva kontribuutio yleisesti mielenkiintoisessa keskustelussa?
- Oliko artikkelilla yleistä merkitystä vai tyydyttikö se ainoastaan tietyn lukijakunnan uteliaisuutta?
- Oliko tiedot saatu viranomaislähteistä?
- Oliko tiedot saatu julkisista lähteistä?
- Oliko tiedot jo aiemmin julkistettu?
- Minkä laatuisista tiedoista oli kyse?

Samoihin seikkoihin tulee kiinnittää huomiota arvioitaessa esimerkiksi sitä, voiko kuvan ottaa julkaista tietosuoja-asetuksen "yleisen edun" perusteella vai syrjäyttääkö henkilön yksityisyyden- ja henkilötietojen suoja sananvapauden tietyssä yksittäistapauksessa. Suomen oikeudessa on lähdetty siitä, että yksityisyyden suojan kannalta rajoitettu asema voi koskea vain tuossa asemassa olevaa itseään, ei sen sijaan hänen lähipiiriään ja ystäviään. Lähipiiriä ja ystäviä koskevien tietojen julkaiseminen edellyttää tietosuoja-asetuksen mukaista oikeusperustetta kuten suostumusta. 

Loading ...